Kannettava isänmaa 2.0 — Itsenäisyyspäivä — Kiitos Isänmaasta.

Itsenäisyyspäivä
Kiitos isänmaasta
06 dec MMXVI Saarna Auran kirkossa
Kannettava isänmaa 2.0
Kirkkoherra Torsti Äärelä
II Saarna Paavalin Areiopagipuheesta
Epistolasaarna
Retrosaarna

Tässä tekstissä lihavoidiulla ja kursivoidulla esitetty teksti on vuoden 2006 saarnassa ollut hieman eri tavalla. Lihavoidulla oleva teksti on lisätty vuonna 2016.


Matt. 20: 25-28
Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Saarnateksti Ap.t. 17: 24-30
Paavali puhui: "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.”


I Näytös. Ohvi-mies Helsingin rautatieaseman tietämillä ja Paavali Areiopagilla

Meille kaikille on varmasti jossain vaiheessa tullut tutuksi se televisio-mainos jossa se kuuluisa ohvi-mies on Helsingin rautatieaseman tietämillä kovassa pakkashuurussa. Mitä hän sanookaan tohkeissaan kun hän katselee ihmisjoukkoja: ”Täällä sitä on hyttysenruokaa...” Liekö ollut edistämässä ohvi-ideologiaansa vai sukuloimassa. Noh, voihan kovassa  pakkasessa tulla taajat hyttysparvetkin mieleen... Vieraalla maalla kaukana...

Näin voidaan varmastikin sanoa Paavalista kun hän vaelsi lähetysmatkallaan Kreikassa. Voimme kuvitella hänetkin vähän saman tyyppiseen tilanteeseen kuin Ohvi-miehen. Nyt ei ole kuitenkaan kyse pakkashuuruista vaan lämpimän ilmanalan kaupungista. Hänhän kierteli matkakumppaneitaan odotellessa joka puolella kaupunkia ja tuli kuohuksiin nähdessään joka puolella epäjumalankuvia. Mitähän Paavali sanookaan? Ehkäpä tähän tyyliin: ”Täällä sitä on paljon typeryyttä ja tietämättömyyttä.” Olisihan hän tietysti voinut valita vähän helpompiakin tehtäviä kuin mennä tuohon ylimieleisten, itsepäisten ja omalakisten ihmisten kaupunkiin. Mutta eikös jossain päin maailmaa sanota: ”Vastavirtaan ui lohen suku!”

II Näytös. Mikä mies oli Paavali Merkitsikö hänelle jotain Koti, Uskonto ja Isänmaa?

Niin! Paavali oli tullut perinteistä rikkaaseen kaupunkiin, suurten filosofien ja lainsäätäjien kaupunkiin, demokratian kehtoon. Kuitenkin oli tuo kaupunki nähnyt suurimmat loistonsa päivät. Se oli ryöstetty ja valloitettu monta kertaa eivätkä sen hallitsijat juuri koskaan olleet mitenkään suuria valtioviisaita, aina he olivat asettuneet väärälle puolelle monissa sotatilanteissa. Kaupunkia oli kuitenkin aina kohdeltu lempeästi, ei ehkä kuitenkaan sen asukkaiden viisauden ja hyvyyden vuoksi, vaan itse kaupungin kauneuden vuoksi.

Mutta millainen mies oikein oli tullut kaupunkiin? Mitä merkitsi hänelle ”Koti, uskonto ja isänmaa?” Arvot joiden nimeen ateenalaisetkin varmaan vannoivat! Paavali oli ensinnnäkin maailmankansalainen. Hän oli syntynyt nykyisen Turkin alueella, viettänyt paljon aikaa Palestiinassa ja Arabiassa. Jeesuksen kuoleman jälkeen hän oli viettänyt noin reilut 20 vuotta kiertelevää elämää. Ei hän omistanut mitään, kantoi mukanansa käsityöläisen taitonsa ja uutteralla työllä hankitun viisautensa. Tuntuu siltä ettei koko maailma näyttäsi riittävän hänelle. Monessa paikassa häntä oli kohdeltu kaltoin ja hän oli sanalla sanoen; rauhanhäiritsijä. Rauhanhäiritsijä joka perusti seurakuntia ja levitti merkillistä oppiaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että oltiin siirrytty aivan uuteen aikakauteen. Ja ennen kaikkea hän oli rohkea mies. Ehkä hän kuitenkin toivoi saavansa vähän inhimillisempää kohtelua perinteikkäässä Ateenassa, noiden omahyväisten mutta kuitenkin sivistyneiden ihmisten keskuudessa. Koko maailma oli hänen kotinsa, hänet tultaisiin muistamaan suurena uskonnollisena uudistajana, uskonnon varsinaisena perustajana ja sen ensimmäisenä suurena teologina, mutta edelleen voimme kysyä: ”Oliko hänellä isänmaata?”


III Näytös. Itsenäisyyspäivän sanoma muuttuvissa oloissa

Itsenäisyyspäivä antaa mahdollisuuden valita saarnatekstin aivan vapaasti, tässä suhteessa se on ainutlaatuinen päivä kirkollisissa oloissamme. Tällaista tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin. Paavalin puhe Ateenassa sopisi kyllä moneen muuhunkin tilanteeseen ja pyhään, mutta mitä enemmän sen parissa askartelee, sitä paremmin se sopii meidänkin itsenäisyyspäiväämme. ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.” Kansoilla on siis määrä-ajat ja asuma-alueiden rajat. Niin on varmasti myös kansojen osilla. Näin oli Paavalinkin aikana Kreikassa, ateenalaiset olivat tyystin eri maata kuin monet muut helleeniset maakunnat ja vanhat kaupunkivaltiot... Noita äsken toistettuja saarnatekstimme sanoja vasten voimme kenties hieman tarkastella oman maamme tilannetta ja tietysti itsenäisyyspäivän sanomaa muuttuvissa oloissa. Tarkastelu on sikäli helppo tehdä, että maamme on lunastanut asemansa kansojen perheen joukossa ahkeralla työllä, sitä on puolustettu asein ja vieläpä varsin yksissä tuumin. Tänä päivänä maallamme on erikoisosaamista ja olomme ovat pitkälti vakiintuneet.

Sellaistakin asiaa kuin kunta- ja palvelurakenteen uudistusta on historiaan ja maantieteeseen perehtynyt henkilö katsellut rauhallisesti ja tyynesti. Rajat tulevat ja menevät, ihmiset menevät ja tulevat, liike on ainoaa pysyvä ja rakentava suure. Maailma oli suuren muutoksen kourissa Paavalin aikana kun hän piti puheensa ateenalaisille, maailma ja siinä sivussa pienet suomalaiset kunnat ovat suurten muutosten kourissa, vain muutos ja liike on pysyvää. Samoin on laita hengellisissä valtakunnissa, seurakunnat tulevat ja menevät, uusia lahkoja tulee ja menee, kristinuskoakin vaaditaan uudistumaan, tosiasiassa sen ainoa uudistumiskeino on kuitenkin vain paluu vanhoille juurilleen, mitä se sitten tarkoittaakin; radikaalit kokeilut eivät ole tuottaneet odotettua hedelmää. Olemme kirjaimellisesti samassa tilanteessa jossa Paavali puhui ateenalaisille.


IV Näytös. Kannettava isänmaa

Mutta lopuksi on kuitenkin kysyttävä yhtä asiaa: Jos Paavalilla oli maailma kotinaan ja aito uskonto niin miten oli hänen isänmaansa laita? Häntä pidettiin omiensa joukossa, juutalaisten joukossa, suurena petturina ja vääristelijänä. Kaikki Jeesuksen seuraajatkaan eivät häntä hyväksyneet tuolloin eivätkä nytkään. Tänäänkin on paljon kastettuja kristittyjä joille Paavali on hyvin vastenmielinen henkilö opetuksineen. ”Hän on käsittämätön?” Ja silti, tehtiin mikä uudistus tahansa aidossa kristinuskon hengessä ei hänestä päästä yli eikä ympäri. Jos hänestä luovutaan pitää silloin kirjoittaa yksinkertaisesti ”Toinen roomalaiskirje.”

Mutta ettemme eksyisi jälleen kauas kysymyksestä ”Oliko Paavalilla isänmaata?” Ehkä hän oli luopio-juutalainen mutta hänessä oli idullaan yksi ajatus josta juutalainen kansa vaellusvuosinaan kirjaoppineidensa suulla niin useasti puhui. Juutalaisella kansalla heidän vaellusvuosinaan ei ollut isänmaata. Juurevalle maanomistajalle voi olla vaikea käsittää sitä että jollakin ei ole ollut oikeutta omistaa maata, näin on ollut kirjattuna monien ihmisten valtakuntien lakeihin. Mitä Paavalilla oli? Mihin hän turvautui, mistä hän ammensi hämmästyttävät voimansa, rohkeuden joka ei todellakaan ollut tästä maailmasta, missä olivat hänen juurensa?

Jokainen meistä tuntee varmasti lapsuutensa maiseman, senkin jälkeen jos se vaikka hävitettäisiin. Todellakin joku voi tuntea jokaisen kiven ja senkin mitä niiden alla on. Paavali tunsi hyvin oman isänmaansa, ja sitä isänmaata hän kantoi aina mukanaan. Hänen ja hänestä tulevien aikojen juutalaisten oppineiden kannettava isänmaa oli Jumalan sana. Kirjanoppinut ei tuona aikana eikä myöhemminkään tarvinnut kirjaa laukkuunsa, sana osattiin ulkoa ja vieläpä sen selityskin. Paavalilla, miehellä joka pelotta puhui ateenalaisille, joka pelotta esiintyi ateenalaisille, oli isänmaa. Ja hänen isämaansa tuli olemaan perustettu aivan toisella tavalla kestävimmille perusteille. Se ei ollut sidottu aikaan eikä paikkaan, ei keinotekoisiin rajoihin ja kaupunginmuureihin, vaan ihmisten sydämiin, sen rajat oli piirtänyt ja perustukset asettanut Pyhä Jumala. AMEN.

”Uudistajia vai ajatusrikollisia?” Saarna I adventtina MMXVI.

Saarna I adventtina
27 novembrius MMXVI
Auran kirkko
”Uudistajia vai ajatusrikollisia?”

Grande omelia omelia.


Mark. 11: 1-10

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      - Hoosianna!
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
      joka nyt tulee!
      Hoosianna korkeuksissa!


Alkujuttu

Maailma on täynnä uutisia, hyviä ja huonoja. Mutta millainen voisi olla uutisten uutinen? Millainen sen pitäisi olla? Yksi tapa hahmottaa tätä on miettiä todella pysäyttävää uutista. Siis mikä oli uutinen joka saisi meidät, kunkin meistä, pysähtymään ja laittamaan niin sanotusti elämän aivan uuteen järjestykseen tai jopa uuteen uskoon. Mietitäänpä asiaa kukin tahoillamme vähän aikaa…

Mikäpä se sitten olisi? Mitä tässä viikon varrella on esimerkiksi tapahtunut. Jokainen tietenkin puhuu aina omasta puolestaan. Tässä olisi tietysti mahdollisuus uudistaa saarnaa niin että joka haluaisi niin saisi pitää pienen puheenvuoron tai ainakin pikaisesti kertoa mikä on koskettanut. Sen aika ei taida olla tänään ja itse asiassa me luterilaiset olemme ulkoistaneet tämän asian pohdiskelun eräälle henkilölle aina seurakuntakohtaisesti, ja se henkilö on erityinen saarnaviran haltija. Ulkoistamis-prosessiin kuuluu se, että hänen puolestaan rukoillaan että sanaa oikeasti ja puhtaasti julistetaan. Ja seurakunta saa sitten juuri sellaisen saarna kuin se on ansainnut.

Niin. Tässä viikolla on kuultu monenlaista. Eilen maailman ykkösuutinen oli Kuuban sokerisaaren, pikäaikaisen johtajan, Fidel Castron  poismeno. Ehkä ei niin pysäyttävä, mutta tärkeä uutinen kuitenkin. Sitten ilmastopuolella huolestunut puhe jatkuu edelleen. Huippuvuorilla on ilman lämpötila viipyillyt nollan tietämillä ja muutenkin pohjoisnavan ympärisillä alueilla lämmintä lykkää. Kaikkialla tuolla alueella on kuulemma noin 20 astetta lämpimämäpää kuin keskimäärin pitäisi olla. No tarkastelunäkökulma on tietysti erilainen. Jos jossain pitäisi olla miinus neljäkymmentä astetta niin nyt onkin vain miinus kaksikymmentä. Onhan se iso huoli ja kertoo varmasti jostakin.

Mutta ehkä viikon isoin uutinen on englantilaisen tiedemiehen Stephen Hawkingin, herra alkuräjähdyksen, pysäyttävä lausuma siitä että ihmiskunnalla on 1000 vuotta aikaa pelastua ja etsiä uusi kotipaikka. Että maailma muuttuisi todella vaikeaksi paikaksi elää tuon ajan kuluessa; väite laittaa hiljaiseksi. Ihmisen on vaikea käsittää iankaikkisuutta kuten Saarnaaja jo sanoo, mutta katse kahdenkymmenenviiden sukupolven päähän on myös kovin vaikeaa. Kuinkahan moni on tehnyt tuon takia täyskäännöksen ja pannut peräti asiat ja elämänsä niin sanotusti uuteen uskoon. Hawkingin väitettä ja sen todenperäisyyttä emme nyt ala sen enempää pohtimaan. Jokainen miettikööt viikon uutisia tahollaan ja lisätietojahan saa netistä.

Virsikirjan lisävihko ja muuta

Kirkollisessa mielessä päivän ja viikon ykkösjutun pitäisi olla kirkon juhlavuoden alkaminen. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin keskeisestä löydöstä, jos asiaa näin luterilaisesti katsoo. Siis kysehän on siitä mitä Luther katsoi olevan keskeistä ihmisen pelastumisen kannalta. Että yksi apostoli Paavalin roomalaiskirjeen kohta ”vanhurskas on elävä uskosta” avaisi kaikenkattavan näköalan: yksin uskosta, yksin armosta ja ja yksin Jeeuksen Kristuksen tähden. 500 vuoden aikana on tapahtunut paljon ja kuten kaikki oivaltavat äsköisen jälkeen niin tuo ajanjakso, 500 vuotta, on puolet Hawkingin ihmiskunnalle asettamasta 1000 vuoden armonajasta etsiä uusi kotipaikka.

Omassa kirkossamme tänään otetaan virallisesti käyttöön virsikirjan lisävihko. Tänään ei yhteisellä virsi-, ja laululistalla ole yhtään tuon lisäkirjan virttä sillä perinteisten adventtivirsien ohi on vaikea kävellä. Kun tuota listaa katsoo niin myös harmittelee; niin monta virttä, hyvää virttä jää käyttämättä. Kuluneen kalenterivuoden aikana olemme laulaneet jumalanpalveluksen yhteydessä monta uutta virttä joten todetaan nyt sitten asia virallisesti. Se on otettu käyttöön. Tällainen toteamus on yksi toteamus kaiken muun joukossa. Tämän vuoden Kotimaan adventti-numerosta voimme kaikki lukea muutaman henkilön mietteitä lisävihkon syvimmästä olemuksesta. Onhan tämä toisaalta uudistamista, mutta tämän lisävihkon uusimmatkin laulut ovat jo monen monen vuoden ikäisiä ja uudistuminen jatkuu. Paljon virsiä jäi pois ja pidämme mielessä sen, että tänäänkin joku tapailee jossain päin maailmaa, luterilaistakin maailmaa, aivan uuden laulun nuotteja. Itse sanakin kehoittaa meitä virittämään Herralle uuden laulun. Vai miten se pitäisi tulkita.

On sanottu että luterilaisille on ominaista se, että kaikki mitä sanotaan pitää kirjoittaa ylös. Luterilaisten kohdalla on käynyt toteen Saarnaajan kirjan varoitus:

Poikani, paina varoitus mieleesi.
Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua,
ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.

Niin, uudistuksia tulee ja menee ja ne ovat monesti vanhentuneita jo silloin kun mukamas otetaan virallisesti käyttöön. Kukapa tietää vaikka olisimme juuri tällä hetkellä kosmisessa mielessä ajatusrikollisia näine mietteinemme, varsinaisia pikku-asioilla näprääjiä.

Uudistuminen

Kaiken tämän jälkeen pitää kysyä mitä on uudistuminen. Suuren fyysikon mielestä ihmiskunnan pitäisi uudistua, ryhtyä etsimään uutta kotia itselleen kun vanha kiviplaneetta rikkoutuu. Kirkon johdon mielestä nyt pitäisi uudistua ja alkaa käyttämään uusia virsiä vanhojen lisäksi. Hawking voi olla väärässä ja ehkä ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä tällä kotiplaneetallansa. Kuuba saa uuden johtajan ja varmasti tulevat vuodet tuovat uutta tuon kansan elämään. Kirkkokin saa uusia virsiä ja uusia sananjulistajia, mutta pystyykö se uudistumaan ja mitä uudistuminen tarkoittaa?

Kirkollisessa mielessä uudistuminen on aina tarkoittanut paluuta johonkin joka löydetään uudelleen. Että tehdään jokin ihmeellinen uusi virsikirjan lisävihko, sitä se ei ole. Mutta jos saadaan ihmiset, seurakuntalaiset laulamaan, se on uudistumista ja uudistamista.

Uudistumista on se, että mitä täällä koemme, jos koemme, ei jää tänne kirkon sisään vaan lähtee kasvamaan meissä. Teemme jotain maailman tilanteen parantamiseksi, ainakin oman osuutemme. Tuulten suunta emme voi kääntää emmekä nostaa tai laskea Huippuvuorten lämpötiloja omilla töillämme. Laulaa voimme ja riemuita, tutkia mitä Jumalan sana tänään voi meidän elämässämme tarkoittaa.

Sama apostoli Paavali jonka tekstin äärellä Martti Luther koki jotain mikä pisti liikkelle jo kohta 500 vuotta jatkuneen liikkeen puhuu monella muulakin tavalla Jeesuksesta Kristuksesta. Hän puhuu moneen otteeseen Kristuksen avuksi huutamisesta. Luterilaisina kysymme jälleen kerran: ”Mitä se on?”

Kristuksen päälle pukeminen on häneen turvautumista, avuksi huutamaista. Kun laulamme niin tuttua ja rakasta hoosianna-hymniä niin tuskin monellakaan tulee mieleen mitä oikeastaan pyydämme. Silloin huudamme: ”Oi pelasta, oi auta.” Tänään olemme siis huutaneet Kristusta avuksemme kun olemme laulaneet Hoosiannaa. Mutta onko kaikki kunnossa? Pysähdymme toisen kerran miettimään kukin tykönämme asiaa…

Rakkaat kristityt: Jo profeetta Jesajan kirjasta saamme lukea nämä sanat:

”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.”

Huudamme avuksi Kristusta, eläväksi tekevää Henkeä. Ja aina kun omat eväämme loppuvat saamme pyytää sanomattomin huokauksin että saisimme Jeesuksen Kristuksen mielen. Asukoon meissä aina laupiaan vapahtajamme mieli.

Nyt pitäisi kaiken todennäköisyyden mukaan tulla sana AMEN. Jatkamme vielä kuitenkin tuosta Saarnaajan kirjan kohdasta jossa varoitettiin paljosta kirjojen tekemisestä:

Tässä on lopputulos
kaikesta, mitä nyt on kuultu:
pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.
Tämä koskee jokaista ihmistä.
Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.

AMEN.

"Oikeaa hyväosaisuutta etsimässä." Pyhäinpäivän saarna MMXVI.

Saarna Pyhäinpäivänä
05 novembrius MMXVI
Auran kirkko
"Oikeaa hyväosaisuutta etsimässä"

Omelia DOCG


Evankeliumi
Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui,
ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
      ”Autuaita ovat hengessään köyhät,
      sillä heidän on taivasten valtakunta.
      Autuaita murheelliset:
      he saavat lohdutuksen.
      Autuaita kärsivälliset:
      he perivät maan.
      Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
      heidät ravitaan.
      Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
      heidät armahdetaan.
      Autuaita puhdassydämiset:
      he saavat nähdä Jumalan.
      Autuaita rauhantekijät:
      he saavat Jumalan lapsen nimen.
      Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
      heidän on taivasten valtakunta.
 
 Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä
valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka
te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

Hyväosaisten maa

Suomalaisessa yhteiskunnassamme olemme tottuneet avoimuuteen ja siihen, että jotkin tiedot ovat aivan julkisia. Kokonaisuutena suomalaisia voidaan edelleenkin pitää hyväosaisina ihmisinä ja hyväosaisuuteen kuuluu juuri avoin yhteiskunta. Vaikka vaikeat, laihat  vuodet, joita osaksemme on jo tullut enemmän kuin ne raamatulliset seitsemän ovat koetelleet meitä niin silti olemme hyväosaisten kansakunta. Nautittavaksemme tuodaan sellaistakin ylellisyystarviketta kuin kahvia maailmalta enemmän kuin mihinkään toiseen maahan maailmassa jos asiaa katsotaan puhtaasti väkiluvun jälestä. Ei ole juuri niin köyhää, ihmisten mielestä huonoa tai epäonnistunutta ihmistä joka ei kahvitörppöänsä päivässä saisi.

Lokakuun lopussa tässä maassa vietetään ns. kateuspäivää jolloin julkaistaan kaikkien suomalaisten verotiedot. Sitten internetissä alkaa tapahtumaan. Julkaistaan mitä erilaisimpia listoja hyvätuloisista ihmisistä. Sitäkin ihmetellään miten sillä ja sillä ihmisellä voi olla vain niin vähän tuloja. Noissa uutisissa vilahtaa silloin tällöin myös sana ”hyväosainen.”


Autuas, mitä se tarkoittaa?

Tuossa päivän evankeliumissamme suorastaan vilisee yksi sana ja se on tuo ”autuas.” Aivan aluksi kysymme sitä mitä me tässä ajassa nyt ja mitä esi-isämme ovat käsittäneet sanalla ”autuas.” Jos asiaa kysytään joukolta ihmisiä eivät kaikki varmastikaan vastaa samalla tavalla, mutta varmasti niin sanotusti ”sinne päin.” Arkisessa kielenkäytössä voidaan sanoa vaikkapa että joku on ”autuaan tietämätön” jotain asiasta. Moni voisi sanoa että ”no, se tarkoittaa että on onnellinen” tai että autuas on sellainen jolla on jotenkin hyvä olo. Ehkä yksi ja harva, muutama harva, ehkä yksi kymmenestätuhannesta saattaisi käsittää sanan autuas ”hyväosaisena.”

Puhtaasti kristinuskon sisällössä ”autuas” tarkoittaa pelastettua tai yliluonnollisella tavalla onnellista. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa ”makarios,” "autuas, ikuisesti onnellinen".
Sanaa käytettiin tilasta, kun saa olla Jumalan yhteydessä. Erityisesti tämän päivän evankeliumissa, Matteuksen vuorisaarnan ensimmäisissä jakeissa olevista sanoista käytetään nimitystä makarsimit. Eikä tuo vierasperäinen sana ole niin outo ja kummallinen millään tavalla muutenkaan. Eri muodoissaan tuo nimi on joukolla suomalaisia miehiä. Makarioksia on alle kymmennen, Makariuksia vähän enemmän. Nimi on luonnollisestikin käytössä ison sisarkirkkomme ortodoksien keskuudessa, mutta on niitä ollut ja on luterilaisiakin Makarioksia. Ja jokainen meistä tuntee varmasti ainakin  yhden Kari-nimisen henkilön. Kari on nimittäin lyhennelmä nimenomaan Makarioksesta.


Kuka on autuas?

Suomalainen runoilija ja kääntäjä Pentti Saarikoski teki myös oman versionsa Matteuksen evankeliumista 1960-luvulla ja siinä hän käänsi tuona nykyisessäkin raamatunkäännöksessä edelleen olevan autuaan toisin. Hän puhui yksinkertaisesti ”tosi onnellisista.” Mutta jos tänään käytämme tuosta myös sanaa ”hyväosainen,” niin miten voisimme olla väärässä. Samalla saamme mittapuuta julistuksellemme kun voimme asettaa rinnakkain sen mikä on ihmisten silmissä hyväosaisuutta ja mikä on taas Jumalan silmissä hyväosaisuutta. Vai puhuisimmeko 10 miljoonaa euroa vuodessa tienanneesta henkilöstä käsitteellä ”autuas.”

Niin kuka onkaan sitten hyväosainen, ja nimenomaan Jumalan silmissä hyväosainen? Niin kuin tiedämme käänsi Jeesus monet asiat päälaelleen. Jeesus oli köyhien, syrjäytyneiden ja elämässään epäonnistuneiden hyvä ystävä ja on sitä vielä tänäänkin.

Mutta ennen kaikkea Jeesuksen sanoista, tämän päivän evankeliumin sanoista, löytyy jälleen lohduttavaa voimaa. Sillä kyllä varmasti se puhe, jota maassamme yhdellä viikolla harrastetaan kun tehdään noita autuaitten ja hyväosaisten, elämässään toimeentulon määrässä menestyneiden, sieppaa, ahdistaa ja masentaa kovin monta ihmistä. Kuka rohkeaa julistaa tuona päivänä että se on sopimatonta ja väärin juuri uskontomme näkökulmasta. Ahkeruudella voi toki ja saakin vaurastua mutta eikö joidenkin huonosta omastatunnosta kiiri se että vedotaan siihen kuinka paljon veroja sitten maksetaan. Ahkerat ja elämässään paljon työt tehneet ihmiset, heitä ei saisi kadehtia. Hyväosaisten maatamme pitää yllä verotus, asia joka oli tuttu Jeesuksenkin ajan ihmisille. Ja voimme olla varmoja siitä, että moni noille hyväosaisten listoille päässyt tai joutunut kokee tuon päivän kiusallisena.

Mutta yhtä kaikki! Jeesuksen käsitys hyväosaisuudesta on kaikkea muuta kuin se joka useimmilla meidän hyväosaisten maan asukkailla on. Jälleen kerran Jeesuksen sanat pysäyttävät miettimään. Tälle sananpalvelijalle oli suuri ilonaihe, että teksti jota pidetään kovin loppuun kaluttuna alkoikin puhua aivan uudella tavalla. Siinä juuri on Jeesuksen julistuksen ajattomuus. Ja jälleen kerran nuo sanat kääntävät kaikki arvomme ja arvostuksemme aivan päälaellen. Mutta ne eivät pelkästään käännä päälaelleen vaan ne haastavat toimimaan. Siinä on tehtävämme. Täällä voimme nyökytellä päätämme ja kuvitella että olemme jopa vähän autuaitakin, mutta kun kirkonovesta käy ulos, kuinka on asian laita silloin? AMEN.

Vanhoja, vuosina 2004-12 julkaistuja saarnoja pääsee lukemaan tästä linkistä.