Lyhyesti ja yksinkertaisesti yksinkertaisesta vertauksesta — Uudenvuodenaatto

Uudenvuodenaatto
 
Aikamme on Jumalan kädessä

31 dec MMXVII  
Saarna Auran kirkossa

Kirkkoherra Torsti Äärelä

Lyhyesti ja yksinkertaisesti yksinkertaisesta vertauksesta

Omelia DOCG


Evankeliumi Luuk. 13: 6-9

Jeesus esitti vielä vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: ’Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.’ Mutta puutarhuri vastasi: ’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.”

Alkunäky.
Puut ovat hyvin tärkeitä meille kaikille, niillekin jotka eivät ole kovinkaan suuria luonnon ystäviä. Karujen seutujen ihmisille ne ovat vieläkin tärkeämpiä, varsinkin jos ne ovat hedelmäpuita. Tämän vuoden toukokuussa, helatorstaina, istutimme tuohon virastotalolta Sillankorvantielle ampuvalle nurmikolle viisi omenapuuta ja yhden päärynäpuun. Muutamat niistä tuottivat jo ensimmäisenä vuonna, istutusvuonnaan, hedelmää. Osa nurmikosta josta on tullut yleismaailmallisesti ihmisen turhantärkeyttä, mukamas arvovaltaa ja vakavuutta ilmentävä asia tuli hyötykäyttöön.

Jeesuksen ajan Palestiina ei ollut mikään kovin rehevä maa. Välimeren seutu oli ennen nyky-ihmisen levittäytymistä hyvin rehevää seutua, mutta tultaessa ajanlaskun alkuun olivat metsät monesta paikkaa hakatut. Ihminen oli muovannut maisemaa mieleisekseen jo. Hän oli tehnyt laaksot pelloiksi ja istuttanut kaikkialle viinitarhoja, oliivi-lehtoja ja hedelmäpuita. Puihin liittyi paljon uskomuksia niitä oli myös kirjattu ylös. Yhden uskomukseen törmäämme tämän tekstin äärellä jos ymmärrämme Raamatun tekstit kokonaisuutena. Tässä kohden kiinnittyy huomio sanoihin ”kolmena  vuotena.” Mistähän tässä mahtoi oikein olla kyse?

Toora, ja erityisesti tuon juutalaisten kirjakokoelman kolmas kirja, sisältää paljon erilaisia määräyksiä. Eri asia sitten olikin noudatettiinko niitä. Mitään merkkejä on käytänössä mahdotonta löytää siitä että esimerkiksi ns. riemuvuotta olisi koskaan vietetty. Kolmas Mooseksen kirja sisältää kylläkin viittauksen hedelmäpuihin ja kolmeen vuoteen. Tuossa kohdassa kehotetaan pidättäytymään puun hedelmien syömisestä sen kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Neljäntenä vuonna sato oli uhrattava Herralle, ja vasta viidentenä vuonna hedelmäpuun satoa voitiin nauttia. Raamattu-painokset ovat täynnänsä sivujen ala-laidassa olevia viittauksia muiden kohtiin. Tämän Luukkaan evankeliumin kohdan jakeiden kohdalta emme tällaista viittausta löydä siihen kohtaan, 3. Mooseksen kirja 19:23-25, jossa tämä kolmen vuoden sääntö on. Asiaa voidaan aika tavalla hämmästellä sillä paljon heppoisempiakin rinnastuksia raamatun sivujen alalaidasta löytää.

Selitys
Jeesuksen sanoille tämän päivän evankeliumitekstissä ei löydy mitään rinnakkaisuutta muiden aikalaisten tai häntä edeltäneiden tai seuranneiden oppineiden teksteissä. Evankeliumin kirjoittaja toteaa aivan aluksi: Jeesus esitti tämän vertauksen! Sanat jäävät kuitenkin selittämättä. Ei sanota mitä Jeesus kaikella tällä tahtoi sanoa ja mitä sen pohjalta pitäisi ymmärätää. Nykyisessä raamatunkäännöksessä on väliotsikoita ja tämän kappaleen edellä lukee vain ”Hedelmätön viikunapuu saa armonaikaa.”

Tekstiä emme pysty ymmärtämään ellemme lue edellistä kappaletta jonka otsikoksi meille on laitettu nykyiseen käännökseemme: ”Ellette käänny, olette tuhon omat.”

Näyttää siltä, että tekstiä ei pidä lähteä selittämään siltä pohjalta että Jeesuksen sanojen takana olisi tuo viittaus kolmannen Mooseksen kirjan kohtaan kolmannesta, neljännestä ja viidennestä vuodesta. varmasti oli maanomistajia ja viljelijöitä jota eivät kovinkaan paljon välittäneet joidenkin kirjojen opetuksista. Maa oli arvokasta ja jokaisen puun anti oli tärkeä. Ihmiset kamppailivat jokapäiväisestä leivästä ja uskonnollisia intoilijoita oli kuitenkin verrattain harvassa. Sellaisia intoilijoita kuten paljon puhutut farsiseukset olivat tuskin kahdeskymmenesosa kansasta. Näyttää siltä että tässä kysymyksessä Jeesuskaan ei ole mikään intoilija. Nyt hän suhtautuu puihin ja määräaikoihin kovin luovalla tavalla. Ikivanhat säädökset eivät paina vaa’assa paljoa vaan paino on vain ja ainoastaan opetuksessa ja sen varsin vaativassa sisällössä.

Edelisessä kappaleessa hän on vienyt pohjan ajatukselta että ihmistä seuraisi erityinen rangaistus hänen jostain erityisen pahasta teostaan. Yhtä kaikki, rangaistus ja tuho uhkaisi kaikki elleivät he kääntyisi.

Armollinen loppunäky
Mutta lopuksi voisimme vielä kysyä yhtä asiaa. Rohkenisimmeko lähteä tulkitsemaan tätä Jeesuksen vertausta. Mitä tarkoittaa yksi armon vuosi lisää? Puutarhuri jos hän on asioista perillä ymmärtää kyllä hyvin asioiden oikeat suhteet. Itse istutin kerran omanapuun joka kasvoi varrennoksen jälkeen huimaa vauhtia ja tuotti lajinsa mukaisia isoja ja virheettömiä omenoista kaksi vuotta ja neljä kuukautta istuttamisensa jälkeen.  Seuraavana vuonna omenia ei sitten tullut ja kasvukin oli kovin vaatimatonta. Eräs siantunteva omena-mies tiesi kyllä mistä asia johtui eikä tämä ollut hänen korvissaan mitenkään tavatonta; kyse on hormonitoiminnasta ja varrennosoksessa oli ollut kaikki tarvittavat ainekset niin nopeaan kasvuun kuin pikaiseen satoonkin.

Tällaisen ajatuksen emme kuitenkaan saa antaa hämätä itseämme sillä Jeesus ei ehkä tarkoittanut tätä. Luonnotieteellisestä näkökulmasta katsoen, jos vertaus perustui  Jeesuksen kuulemaan tositapahtumaan, saattoi puutarhuri ollakin oikeassa ja tulevana vuonna viikunapuu alkoi tuottamaaan hedelmää. Hän oli nähnyt tuollaista ennenkin ja piti hyvin todennäköisenä että puu vielä herää kukoistukseensa. Ehkä hän tiesi tarkalleen mitä sille pitää tehdä ja minkälaista lannoitetta se kaipasi. Ehkä hänellä oli takataskussaan jokin erikoiskukkain.

Jeesuksen näkökulma ei tässä ole kuitenkaan puutarhanhoidollinen. Huomiomme kohdistuu nyt sanoihin jotka puhuvat maan muokkaamisesta ja lannoittamisesta. Olemme loppujen lopuksi varsin ison kysymyksen äärellä. Vaikka kovin yksinkerainen sananselitys ei ole kovin korkeassa kurssissa nykyään ja vertaukuvallinen puhekin voi olla monen mielestä lapsellista niin yksinkertaisimmillaan Jeesuksen puhe sitä on. Tämä vertaus ei ole ehkä Mestarin suusta kuulemistamme kaikista älyllisesti kiehtovin ja yksinkertaisuudessaan sille on helppo jopa vain hymähtää. Mutta tällä kertaa yksinkertaisuudessa on sen voima. Maan muokkaaminen ja lannoittaminen on sanan julistamista ja sen elämistä esimerkkinä. Ja jos haluamme tehdä oikeutta Mestarille ja hänen sanoilleen emme lähde siitä että vertausta ja sen vaatimusta pitäisi katsoa siten että riittää kun vain sanomme mitä Jeesus haluaa meidän tekevän: Ota tästä ja usko näin!

Vertauksen avaama perspektiivi, näkö-, ja tarkasteluala, tulee nyt koskemaan sekä sanan kuulijaa että sen julistajaa. Mestari on aikaisemmin Luukkaan kertomuksen mennessä eteenpäin sanonut sanat: "Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.” Hän kuuluttaa kuuluttamisen perään aitoa katumusta ja luottamusta Taivaallisen Isän varjelukseen. Uudenvuoden tullessa lähemmäksi ja lähemmäksi ryhdymme ehkä miettimään miten parantaiimme ja kohentaisimme elämäämme. Uusi vuosi ei tosaalta ole mitenkään sen ihmeellisempi asia. Kääntymys ja parannus, mielenmuutos, koskee jokaista päivää.

Tämä saarna Uudenvuodenaattona on hyvä päättä lupauksen sanoihin jotka ovat kuitenkin enemmän velvoittavia:  "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” AMEN

Nostalgia-iltoja — II Joulupäivä —Tapaninpäivä

II Joulupäivä — Tapaninpäivä
Kristuksen  todistajat
26 dec MMXVII
Saarna Auran srk-talolla
Matt
. 23:33-39  III vuosikerta.
Nostalgia-iltoja
  
Kirkkoherra Torsti Äärelä

Grande omelia


Tapaninpäivän saarna 
26 dec MMXVII


Matt. 23: 34-39
Jeesus sanoi lainopettajille ja fariseuksille:
    ”Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
 Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”


I
 Joulunaikana voi katsella vaikkapa vanhoja elokuvia. Useimmiten nuo elokuvat on tullut katselleeksi vähintään yhden kerran. Hyvät elokuvat kestävät kutienkin useamman katselukerran. Yksi tällaisista elokuvista on nimeltään “Hyvästi Lenin.” Elokuva kertoo erään perheen kohtaloon kietoutuvista tapahtumista vuosina 1989-1990 suurten muutosten aikana Saksan Demokraattisessa Tasavallassa. Noistya vuosista tulee kohta kuluneeksi 30 vuotta vaikka ei aina uskoisi.
Vaikka elokuvan kertomus aluksi tuntuu todella mielikuvitukselliselta sillä lienee todellisuuspohja. Ja ellei sillä olisi todellisuuspohjaa, niin se pitäisi keksiä. Kaikkinensa kertomuksessa yhdistyy ihmiselämän lohduttomuus kaikkialle ennättävään lämpimään nauruun.

II
 Mistä sitten oli kyse? Kaikki vanhemmat polvet muistavat Itä-Euroopan suuret muutokset lähes vuotta sitten. Oli kaksi Saksaa, ja niissä aivan erilainen järjestys. Miksi lähtisimme arvioimaan sitä kumpi oli parempi, sillä historia on aina voittajien kirjoittamaa, ja siinä unohtuu pieni ihmiskohtalo niin kovin helposti. Maailmankartalta hävinneessä Saksan Demokraattisessa Tasavallassa ihminen yritti elää elämäänsä arvokkaasti ja aina parhaansa tehden. Aivan samalla tavalla siellä pieni ihminen lähti toiveikkaana ensimmäiseen koulupäiväänsä, halusi oppia ja olla vanhemmillenkin kuuliainen ja hyvä pieni koululainen. Siellä kansalainen halusi varttua turvallisesti, löytää paikkansa ja elämäntehtävänsä, löytää puolison ja perustaa perheen, yksinkertaisesti olla ihminen. Mutta jotain siellä oli kuitenkin vallan erikoista… Ehkä ymmärrämme paremmin tuon maan ihmisten elämää jos vain toteamme: he elivät aivan ihmeellistä kaksoiselämää.

III 
Elokuva “Näkemiin, Lenin” kertoo perheestä jonka isä oli siirtynyt länteen. Äiti jäi itään kahden kasvavan lapsen kanssa. Todellisuudessa hänkin oli suunnitellut muuttavansa länteen miehensä perässä ja ottavansa vielä lapsetkin mukaansa. Se ei kuitenkaan onnistunut ja lopulta perheen äidistä Christine Kerneristä tulee mitä uskollisin puolueen työntekijä joka palkitaan vielä korkealla kunniamerkillä. Lapsilleen hän ei paljasta asioiden oikeaa laitaa vasta kuin viimeisinä päivinään. Vuodet kuluvat ja tulee suurten mullistusten aika 1980-luvun lopulla. Katumellakoiden keskellä äiti Christine saa aivo-infarktin ja vaipuu koomaan kahdeksaksi kuukaudeksi. Perheen poika Alex joka on varttunut kaksikymppiseksi neuvokkaaksi nuoreksi mieheksi ei halua, että äiti näkee sen muutoksen joka maassa on tapahtunut sen kahdeksan kuukauden aikana jona hän on nukkunut syvää untansa. Niinpä Alex lavastaa sisarensa, tämän miehen ja venäläissyntyisen ystävättärensä ja muiden vanhojen kunnon derkkujen kanssa Christinelle valetodellisuuden jossa hän saa elää elämänsä viimeiseen päivään ja viimeiseen hengenvetoon saakka. Neuvokkuutta tarvitaan senkin selittämiseen mitä tarkoitti se kun Christine näki ensimmäisen kerran ulos sairasvuoteelta lähdettyään helikopterin kuljettavan lieassa valtaisaa Leninin patsaan ylöosaa. Ja neuvokkuutta tarvittiin monen muunkin asian selittämiseen.

IV 
Edelleenkin voimme kysyä mistä oli kyse? Elokuvan kerronta on niin monikerroksista että voimme ottaa nyt esiin vain yhden juonteen. Aluksi voidaan todeta se, että tietysti Alex ja hänen sisarensa ja kaikki muutkin halusivat Christinelle pelkkää hyvää ja varmasti kaikki mitä he tekivät oli heille suuri seikkailu, joka yhdisti heidät heidän loppuiäkseen. Niin, ihminen haluaa aina pelastaa vanhempansa ja varmasti Alex ajatteli että hänen rakas äitinsä kuolee jos hän kuolee järkytyksestä jos hän vain kuulee totuuden. Ehkä äiti olisi kestänyt kaiken jos hän olisi ollut terve. Nimittäin Itä-Saksalaiset olivat sellaista porukkaa, kaksoiselämää kun elivät, että he saattoivat muitta mutkitta hyväksyä uuden todellisuuden kun muuri oli sortunut.

Voimme ajatella vaikkapa seuraavanlaisesti: Meissä on ikäänkuin katkaisija, sellainen josta laitetaan valot päälle. Siis näpsäytin jossa on kaksi asentoa. Kun se on toisessa asennossa niin olemme ja teemme asiat toisin, ja jos se on toisessa asennossa teemme ne toisella tavalla. Nimittäin tuon maan kansalaiset, vaikutusvaltaisimmasta vaatimattomampaan tiesivät ihan varmasti mitä rajan toisella puolella tapahtui ja millaista siellä oli.

V
 Kaksoiselämän eläminen voi olla rasittavaa. Toisaalta jos sitä elää luonnonlapsen tavoin voi pysyä järjissäänkin, mutta aina siinä jää kuitenkin paljosta vaille. Derkkulan väki ei ollut tynnyrissä kasvatettua porukkaa, vaan pikemminkin tynnyriin sullottua porukkaa. Tuota ilmaisua tynnyrissä kasvanut käytetään meillä sellaisissa asiayhteyksissä kun joku yksilö kovasti poikkeaa tavoiltaan muista, ja syy siihen on yleensä kasvatuksessa tai jonkin yhteisön asettamissa tiukoissa säännöissä, tavoissa elää, puhua, ajatella ja osoittaa tunteitaan. Monesti ainakin meillä puheet tynnyrissä kasvamiseen liittyvät siihen kun arvioidaan joitain uskonnollisia yhteisöjä ja heidän jäseniään.

VI 
Ajat ovat muuttuneet muutenkin kuin kahden Saksan suhteen. Jälleen kerran kristillinen kirkko on uusien haasteiden edessä. Asioista ei voida puhua samalla tavalla kankeasti ja samaa muotokieltä käyttäen kuin puhuttiin Cristinen, Alexin, Arianen, Laran ja Denisin maailmassa, maassa jossa uutislähetyksissä toistettiin keskimäärin 20 kertaa puolueen nimi ja aina se luettiin kokonaan; neljä sanaa joista kolme pitkää sanaa ja 43 kirjainta. Die Sozialistische Einheitspartei Deutschlands.

Päivän evankeliumitekstissä puhutaan profeettojen vainoamisesta ja tappamisesta ja totuuden vastustamisesta. Perinteinen tapa valmistaa saarnat tapaninpäivänä Lutherin ajoista tähän päivään on ollut todeta, että tapaninpäivän sanoma, ja tekstien viesti on ihmisten vastaus taivaan lahjaan, juuri syntyneeseen Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Voihan sen tietysti noinkin sanoa, mutta onko se kovin rakentavaa? Juuri kun on julistettu joulurauhakin ja Rauhan ruhtinas on syntynyt maailmaan. Tässä suhteessa kirkon evankeliumikirja on varsi kummallisella tavalla historian vanki. Ensi kehotetaan viettämään ilon juhlaa ja sitten syyllistetään oikein pitkäperjantain arsenaalilla. Tässä kohden ainakin olisi uudistumisen paikka.

Kaiken jälkeen herää vielä kysymys siitä, onko kirkko, vaikkapa tama meidän Suomen evankelis-luterilainen kirkko, itse asiassa eräänlainen Saksan Demokraattinen Tasavalta ei ymmärrä, että maailma on muuttunut. Se ja sen eliitti yrittää pitää kiinni asemistaan eikä hyväksy tosiasioita muuttuneessa tilanteessa. Sen pieni eliitti puhuu edelleenkin muotokieltä jota muiden on vaikea ymmärtää. Kaiken keskellä sillä on kuitenkin tehtävä ja sen arvokas työ saa tunnustusta. Se näyttää olevan valtio joka tekee uudistuksia uudistusten perään, uudistuksia jotka eivät johda mihinkään. Sillä on menestystuote nimeltään rippikoulu, mutta suurten juhlapyhien aikana kirkossa ei juuri näy tämä menestystarina. Jos joku yrittää kertoa että tuon yhden menestystarinan taustalla on enemmän nuoriso-kulttuurista omaksutut mallit niin hänet kyllä vaiennetaan.

Uudistamista ei aina katsota hyvällä eikä totutusta poikkeavaa sallita kuin muutamille virallisille kyseenalaistajille ja ehkä yhdelle valmiiksinaurajalle. Pieni eliitti puhuu edelleen keskenään kieltä jota suurin osan kirkon jäsenistä ei ymmärrä ja kaiken lisäksi se uudistaa itseään ja toimintaansa vain itsensä uudistamisen vuoksi. Toisaalta yksi kirkon menestystarina on myös ollut hyvin hallittu viivytystaistelu joka jatkuu ja jatkuu…

Oikeassa uudistumisessa on myös kyse siitä, että tapa puhua asioista uudistetaan. Muuten kirkon kohtalo on sama kuin Hyvästi, Lenin-elokuvan Christinellä joka näkee Lenin-patsaan yläosan lipuvan pois jonnekin kauas. Siinä vaiheessa voi kysyä onko kirkko tehnyt jotain mitä se ei enää saa anteeksi. “Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta,” ja toisaalla “Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden. Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät.” Jos näin on niin sen jälkeen sillä ei ole muuta tehtävää kuin toimia nostalgia-museona ja sen tapahtumat, tämäkin jumalanpalvelus, ovat sellaisia tapahtumia kuin DDR-aiheiset “ostalgia-illat” olivat viime vuosikymmeninä. AMEN.

Kaikkien kotiläksyjen äiti. 5. shell — Armahtakaa.

5. sunnuntai Helluntaista.

Armahtakaa

09 julii MMXVII 

Saarna Auran kirkossa

Kaikkien kotiläksyjen äiti.

Kirkkoherra Torsti Äärelä

Omelia DOCG

Joh. 8: 2-11
. II vuosikerta.

Evankeliumi
Joh. 8: 2-11
 
Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
    Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
    Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Esinäytös
Perjantai-iltana, toissa iltana, alkoi televisiossa ja vieläpä Yleisradion television ykköskanavalla kovin mielenkiintoinen sarja. Sarjan nimi on Uusi Paavi. Juonipaljastuksia ei netistä ole kovin helppo löytää vaikka sarja on pyörinyt jo muualla tovin verran. Sarja on monessakin mielessä katsomisen arvoinen ,ja ensimmäinen osa vahvistaa ennakko-oletusta. Sarjassa voidaan nähdä eräänlainen Jeesus-kuva, tai ainakin piilotettu sellainen. Mitä niukoissa ohjelmatiedoissa sanotaan tukee tätä aavistusta. Uudesta Paavista sanotaan että hän, tuo vielä varsin nuori mies, sotkee epäsovinnaisella käyttäytymisellään ja ennen näkemättömällä suoruudellaan koko Vatikaanin asiat ja siinä samassa varmasti koko kirkon menon. Toisaalta mitään sarjaa ja elokuvaa ei pitäisi katsoa pelkästään tietyllä ennakkoasenteella. Varmasti tuosta Uuden Paavin löydämme monta muutakin juonnetta ja yksi asia on aivan varma: se kertoo kaikista eniten siitä mitä sarjan käsikirjoittajan mielessä liikkuu, ja siinä mielessä käsikirjoittajan kuva Jeesuksesta tulee paistamaan läpi sille jolla on kyky nuo asiat tunnistaa. Helposti aliarvioimme amerikkalaisia, mutta tosiasiassa maasta löytyy paljon henkilöitä jotka ovat erinomaisen hyvin perillä eurooppalaisten ajattelusta ja niin sanotusta hyvästä kirjallisuudesta. Tietyllä tavalla, kuten toisessa amerikkalaisessa sarjassa Twin Peaks sarjassakin, henkilöiden unimaailma on paljastava.  Mutta löydämmekö sarjasta syntisen naisen, päivän evankeliumin pääheenkilön esikuvan, se jää meille nähtäväksi.



Oppitunnin keskeytys
Kuuntelimmeko päivän evankelium-tekstin ja herättikö se meissä ajatuksia? Ehkä jokin kohta jäi mieleen tai jokin ajatus heräsi. Eikö aivan kappaleen toinen lause, sen loppu, herätä jo ajatuksen: ”hän istuutui ja opetti heitä.” Kyse oli siis oppitunnista ja tässä tapauksessa tuota oppituntia häiritään. Sitä emme tiedä mitä Jeesus oli opettamassa, mutta syy oppitunnin keskeytykseen tulee meille kyllä selville.

Oli aivan selvää mitä tuollaisen rikkomuksen tekijälle pitäisi tehdä. Rangaistus olisi hyvin ankara jos se pantaisiin toimeen. Nainen olisi kivitettävä. Paikalle ei kuitenkaan tuoda rikkomuksen toista osapuolta. Että Jeesus asettuu puolustamaan rikkomuksen tehnyttä, siinä ei pidä nähdä mitään sellaista että Jeesus olisi jotenkin nykyaikainen ja toisen, syrjitymmän sukupuolen edustaja. Näin vain oli, elettiin miehisessä maailmassa. Toisaalla Jeesuksen toiminnassa näemme paljon kohtauksia joissa Jeesus tekee totutusta poikkeavia tekoja. Tätä kohtausta ei pidä nostaa siis kovin erikoiseen asemiaan.

Toisaalta kohtaus on kovin erikoisessa asemassa Johanneksen evankeliussa. Se ei ole kuulunut alkuperäiseen Johanneksen evankeliumiin. Kertomus aviorikkojasta on myöhempi lisäys ja sen sisältö ja aines tulee varmasti siitä mikä jäi tavallaan kirjoittamatta kolmeen samasta näkökulmasta katsoviin evankeliumeihin. Että näin on ei vie kertomuksilta yleensä arvovaltaa muutoin kuin ahdasmielisten tulkitsijoiden kapeassa ajattelutavassa. Tämä lyhyt kertomushan puuttuu kaikista varhaisimmista kokonaan säilyneistä Johanneksen evankeliumin teksteistä ja monissa vähän nuoremmissakin se on kokonaan eri kohdassa tekstiä.

Jotka ovat ovat rippikoulussa olleet sillä oppitunnilla josta käytetään nimeä ”evankeliumi-pasianssi,” ja josta käytettiin niitä erivärisiä lappuja niin muistaa, niin muistaa, muistaa jos opettaja muisti lopussa sanoa, että ”katsokaa, pöydälle jäi vielä paljon tavaraa joka ei mahtunut mukaan.” Ja jos tuollaista ei koskaan tapahtunut niin sen kirjoittaja ja evankeliumitestiin ymppääjä kirjoitti todellakin Mestarin hengessä jotain joka sinne todella myös kuului. Joka arvostelee tällaista ja kokee sen jotenkin Raamatun arvovaltaa heikentäväksi voi itse sortua sellaiseen mistä on puhuttu Pyhän Hengen pilkkaamisena. Kyse on jostain samasta kuin siinä väitteessä jonka mukaan Jeesuksen kaksi päävertausta, ”Laupias Samarialainen” ja ”Tuhlaajapoika” eivät olisikaan Jeesuksen itsensä suusta vaan mainion kirjailijan, Luukkaan keksimiä tai Pyhän Hengen hänelle inspiroimia saatesanoilla: ”Luukas, pistä nä nyt sinne vaan rohkeasti. Jeeksukselta unohtui kertoa nämä vertaukset!”.

Joka tapauksessa päivän teksit avautuu siitä näkökulmasta joka avautuu Luukkaan kertomuksen sanoissa: ”Päivät Jeesus opetti temppelissä, mutta illalla hän aina lähti sieltä ja vietti yönsä vuorella, jota sanotaan Öljymäeksi. Jo varhain aamulla kansa tuli temppeliin hänen luokseen kuulemaan häntä.


Mitä Jeesus kirjoitti maahan
Perusteellinen tekstin selitys veisi paljon aikaa eikä sellainen ole saarnaN tarkoitus. Jokainen voi tehdä kotiläksyjä vaikkapa netissä, ja toimivaan saarnaan tulisi kuulua se että se antaa aietta miettiä asioita viikon varrrella ja paljon pitempäänkin. Vielä yhteen asiaan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota. Monesti on kysytty sitä mitä Jeesus oikein kirjoitti maahan? Sitäpä sietää kysyä nytkin. Terveellisintä on lähteä liikkeelle siitä oletuksesta joka on varsin järkeenkäypä ja joka useimmin esitetään: Jeesus yksinkertaisesti kirjoitti maahan paikalla olevien syntejä. Juuri sitä ennen Jeesus oli sanonut: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Niitä lukiessaan jokainen paikalla oleva ymmärsi oman syntisyytensä ja meni pois. Voimme myös miettiä mitä Jeesuksen päässä pyöri? Toisaalta Jeesuksella oli sellaista ainutlaatuisessa Jumala-käsityksessään sellaista arvovaltaa jota muilla hänen aikalaisillaan ei ollut. Tästä puhuvat meille monet kohdat samoinkatsovissa evankeliumeissa. Että oppitunti keskeytetään, siihen hän oli varmaankin tottunut, mutta että nuo kiusanhenget jatkuvasti häntä vainoavat; se saattoi käydä vähän hermojen päälle.

Teksti tähän päivään
Lopuksi voimme vielä kysyä miten tämä teksti voisi tulla tähän päivään ja laajemmaltiki katsoen ajatellen meidän elämäämme. Ehkä emme aivan joka päivä kohtaa syntistä naista tai syntistä miestä. Ehkä joskus voimme joutua tilanteeseen jossa on kiusaus sanoa jotain arvioivaa ja tuomitsevaakin toisen ihmisen hairahduksista, pienimmistä ja isommista. Monet kuitenkin tuomitsevat ja toimivat Mestarin hengen mukaan. Pitää aina muistaa että maailma on täynnä kaikenkarvaisia Vara-Jeesuksia jotka odottelevat tilaisuutaan näyttä oikean luontonsa, syntisen ja tuomitsevan ihmisen luonteensa. Tällainen Vara-Jeesus asuu meissä jokaisessa. Mestarin sanat;  ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä,” tulisi siis pitää kirkkaana mielessä. Tässä on meille kotiläksyä kerrakseen, voidaanpa puhua peräti ”Kaikkien kotiläksyjen äidistä! Sitäpä sietää miettiä myös katsellessa uutta mielenkiintoista televisio-sarjaa jonka alussa mainitsimme.  AMEN

Mestarikoodi, Jumalan valtakunta ja nöyryys.

Exaudi — 6. sunnuntai Pääsiäisestä.
PyhänHengen osoitus
28 maiis MMXVII
Saarna Auran kirkossa
Mestarikoodi, Jumalan valtakunta ja nöyryys.
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Grande Omelia Omelia

Joh. 7: 37-39

Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

Tämän päivän lyhyen saarnakäsikirjoituksen otsikkona on ”mestarikoodi ja luottamus.” Päädymme lopuksi siihen mitä tarkoittavat sanat ”Tulkaa, kaikki on valmista,” ne sanat jotka lausutaan ehtoolliskutsuna. Mutta sitä ennen pitää matkata vähän kauemmas, niin ajassa kuin paikassa. Joudumme 1800-luvulle.

Silloin japanilaiset olivat ryhtyneet uudistamaan maatansa perinpohjaisella tavalla. Meiji-keisarin puhutaan suuresta Meiji-uudistuksesta jotka on jatkunut omalla tavallaan tähän päivään saakka. Lukuisa joukko japanilaisten retkikuntia lähti tutkimaan maailmaa hankkiakseen omaa yhteiskuntaa hyödyntävää tietoa. Tutkimuksen alaiseksi joutui myös kristinuskoa ja tutkittavana oli se miten tuo ilmeni Euroopassa. Kun tutkimustyö oli saatu päätökseen todettiin että ”Meidän ei ole tarpeen omaksua kristinuskoa, sillä omat uskontomme ovat eettisesti korkeampitasoisia kuin eeurooppalaisten uskonto.” No mitä tähän sanoisi? Ehkäpä tuo tutkimusretkikunta ei käynyt Suomessa ja nähnyt suomalaista uskonnollisuutta… Tuo olisi monen mielenkiintoisen jatkopohdinnan aihe. Joka tapauksessa väitettä ”Meidän ei ole tarpeen omaksua kristinuskoa, sillä omat uskontomme ovat eettisesti korkeampitasoisia kuin eurooppalaisten uskonto.”

Toinen asia jota meidän suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää on se mitä tarkoitetaan mestari-koodilla. Nyt menemme judosalille ja japanilaiselle judo-salille. Japanilaisethan valmistautuvat omiin vuoden 2020 XXXII Olympiadin kisoihin ja kansakunta janoaa kultamitaleja  Judo-tapahtumasta. Mutta kuka pääsee edustamaan maata? Perinteisesti nuorin ja lahjakkain ei ole koskaan päässyt maajoukkueeseen. Eletään tiukan järjestyksen mukaan ja vaikka sinulla olisi taitoa ja voittaisit mestarin ja painoluokan parhaan niin mukaan et välttämättä pääse. Taidon ja kyvyn lisäksi mitataan muitakin asioita. Pitää olla sisäistä arvokkuutta josta puhutaan nimellä ”hinkaku” ja tietysti mestarien kunnioitusta. Puhutaan mestarikoodista.

Ehkäpä nuo noin vuoden 1870 tienoilla euroopassa liikkuneet japanilaiset tutkimusretkikunnat eivät löytäneet ”mestarikoodia.” Kristinusko sallitiin Japanissa 1800-luvulla mutta tänä päivänä vain 0,7 prosenttia tuosta 126-miljoonaisesta kansasta on kristittyjä; se on jonkin verran alle 900 000 ihmistä. Emme kysy sitä mikä meni pieleen, mutta kysymme sitä mistä voi olla kyse? Emmekö löydä Uuden testamentin kertomuksista mestaria ja mestarikoodia?

Te rippikoululaiset olette ehkä kuulleet sanan mestarikoodi muutaman kerran, sattuneista syistä. Tiestysti mestarikin voi erehtyä jos ei seuraa aikaansa ja ehkä muistatte sen miten emme päässeet yhteen paikkaan jonne meidän oli tarkoitus mennä. Lumihanki näytti voimansa. Mutta yksinkertaisesti tuolla mestarikoodilla voitaisiin tarkoittaa kristinuskon yhteydessä sitä että meidän tulisi luottaa uskonasioissa Jeesuksen sanoihin samalla tavalla kuin vanhemman ja kokeneemman ihmisen sanoihin pitäisi luottaa. Että ei mentäisi asioiden edelle ja jos asiaa on niin kysytään sitten vasta lopuksi. Oikean mestarin tunnistaa siitä, että hän osaa kertoa asiat oikeassa järjestyksessä ja kaikki mitä tarvitaan tulee varmasti kerrottua. Että ei keskeytetä eikä mennä asioiden edelle ja että kuunnellaan. Tässä yhteydessä pitää ottaa jälleen kertomus auringonnousun saarilta, mutta lyhyesti. Eräs nuori ja innokas henkilö oli menossa mestarin luo saamaan oppia saamaan ja mestari tarjosi teetä. Mestari kaatoi kupin täyteen kuumaa teetä mutta ei lopettanutkaan kun kuppi oli täynnä. Hän kaatoi koko pannun tuohon kuppiin. Oppilas tietysti hätääntyi ja kysyi mitä mestari oikein tekee ja tarkoittaa. Vastaus oli siinä, että kuinka hän voisi mitään opettaa kun sinä olet niin rauhaton etkä kuuntele. Sinä olet kuin tämä teepannu ja itseäsi täynnä.

Jeesus eli oppilaidensa kanssa useita vuosia ja kun luemme Uuden testamentin kertomuksia niin löydämme sieltä, jos emme tyhjentyvää teepannua, niin kuitenkin hyvin paljon jotain joka kuvaa ymmärtämättömyyttä ja siitä Jeesus nuhteleekin opetuslapsia. Tällaisen kuvan löydämme lasten evankeliumista, siitä katkelmasta joka luetaan kastetilaisuudessa. Kun opetuslapset ryhtyvät moittimaan henkilöitä jotka tuovat mestarin luo lapsia jotta hän voisi siunata heitä puuttuukin Jeesus peliin ja sanat: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaan niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

Itse asiassa löydämme juuri edesmenneestä ja haudatusta presidentti Koivistosta paljon piirteitä joissa tuo hahmottelemamme mestarikoodi tulee esiin. Loppujen lopuksi hän on tuon mestarikoodin ruumillistuma. Mutta takaisin Jeesukseen! Nuo äsken kuulemamme sanat ovat mestarin puhetta, nöyrän mestarin puhetta joka halusi asettaa lapsen esikuvaksi. Opetuslapset jotka jotain luulevat tietävänsä saavat kurinpalautuksen ja itse asiassa se on hyvin kipeä julkinen nöyryytys. Sellaisia nöyryytyksiä meistä jokainen tarvitsee. Tuossa kertomuksessa näemme lapset. Aikuisen ihmisen elämässä yksi suurista nöyryytyksen kokemuksista, mutta se voi olla myös suuren oppimisen mahdollisuus, on huomata että eivät lapset kovin mielellään kuuntele mitä heille opetetaan. Sen sijaan suuri löytö voikin olla siinä, että lapset ovat hyvin taitavia matkimaan asioita ja käyttäytyvät juuri sillä tavalla millaista esimerkkiä vanhemmat ovat heille näyttäneet. Millainen mestari, sellaiset oppilaat, ja millainen lapsi, sellaiset vanhemmat!

Ajatukset mestarikoodista, Jumalan valtakunnasta ja nöyryydestä eivät ole helppoja oppia ja sisäistää ja niissä on meillä elinikäisen oppimisen tehtävä. Mutta löydämmekö päivän evankeliumista mestarkikoodin, jumalan valtakunnan ja nöyryyden ajatukset? Mietimmepä mitä sanat: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.”

Taidamme löytää. Luottamuksen mestariin löydämme monista virsistä. Tänäänkin laulamme ”Herra kädelläsi,” olemme joskus laulaneet virttä 510 joka alkaa sanoilla ”Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten” ja monta muuta. Asioita ei vain saisi jättää kesken sillä ”Elämä on pelkkä pitkä rippikoulu” ja tie mestarin luo ei ole aina helppo. Tänään ehtoolliskutsussa kuulette jälleen sanat joista kaikuu mestarin ääni: ”Tulkaa, kaikki on valmista.” AMEN.