Elämän leipä
14 mars MMXXI
Liedon kappalainen Torsten Sandberg
Leipää elämään
Grande omelia
Evankeliumi:
Joh. 6: 48-58
Jeesus sanoi:
”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
Joskus sananlaskut saavat aivan uusia merkityksiä. Reilut kolmekymmentä vuotta sitten muutama djiboutilainen maratoonari niitti maailmanmainetta. Vanhat urheilun ystävät muistavat hyvin tuon pienen maan Afrikan sarvesta, ja sen sisukkaat potaltajat Dhjalma Roblehin ja Ahmed Salahin. Ahmed Salah pääsi sitten Ranskaan harjoittelemaan oikein paratiisimaisiin oloihin.
Mieshän oli varsinaisen nälkäkaakin näköinen, armottoman kovaan kuntoon treenattu mies joka pisteli jo vuonna 1988, siis 33 vuotta sitten vanhan juoksutossuteknologian aikana tuon reilut 42 kilometriä aikaan 2.07.07. Siinä on ainakin kolmisen minuuttia tasoitusta nykyajan juoksijoille. Niin, kuten eräs urheiluselostaja asian sanoiksi ouki, oli Salah sen näköinen mies että häntä oli pidetty vielä päivän treenien jälkeen pari tuntia kaulaa myöten kuumaan hiekkaan haudattuna kaulaa myöten että sisua löytyisi tarpeen tullen vielä lisää.
Ja hänen sanansa ”Täällä Ranskassa olen huomannut, että kun syön kunnolla niin jaksan treenata puolet enemmän kuin ennen” jäivät monen mieleeni. Vanha hokema ”Leipä miehen tiellä pitää” oli tullut hyvin hirtehisellä tavalla todeksi.
Näin leipäsunnuntaita edeltävällä viikolla kannattaa miettiä olennaisia asioita. Niin pitää tietysti aina tehdä, mutta juuri nyt kysymys elämän leivästä nousee esiin. Arkipotallus on joskus vähän hankalaa, itseä ahdistaa tai läheisen ihmisen ahdistus ahdistamalla ahdistaa. Mistä saisi sellaista ravintoa jolla jaksaisi todellakin puolet enemmän?
Leipä herättää paljon mielenkiintoa ja nyt kasvava ikäluokka saakin todistaa leipään ja leivänsyöntiin liittyvän vallankumouksen joka on edennyt kovaa vauhtia. Gluteeniton ruokavalio voittaa puolelleen päivä päivältä enemmän kannattajia ja netistä löytyy paljon asiaan liittyviä paatoksellisia puheita joiden sisältö voi olla seuraava:
”Että ihminen ryhtyi syömään viljoja oli hänen suurin erehdyksensä. 90 prosenttia hänen vaivoistaan, myös mielenterveysongelmista johtuu viljojen, leivän syömisestä. Erityisesti vehnä on kavalin kedon ruohoista. Vain kymmenesosa ihmiskunnasta on mukautunut syömään viljoja. Viljan turmio oin sen varastoproteiineissa joita se tarvitsee itääkseen ja oraan kasvattaakseen. Kaksi varastoproteiinia gluteniini ja gliadiini, erityisesti gliadiinin prolamiini-osa yhdistyessään leivän valmistuksessa gluteeniksi pilaavat ihmisen ohutsuolen ja koko terveyden. Talven flunssatkin johtuvat leivänsyönnistä kun ihmisen vastustuskyky on tuhottu. Viljaproteiinien hajoamistuoteet jäävät peptiini-yhdisteiden kokoluokkaan ja silloin ne vuotavast ohutsuolesta vereen päätyen ovat rakenteeltaan virusten kaltaisina kuormittamassa vastustukykyämme, joka luulee olevansa massiivisen virushyökkäyksen kohteena. Siiinä sitten vaarattomampikin flunssan aiheuttaja saa pahaa jälkeä aikaan ja nopeasti.”
Näiden puheiden jälkeen perinteinen puhe elämän leivästä saattaisi joutua kovinkin kyseenalaiseksi. Perinteinen leivänsyönti joutuu tulevaisuudessa ihan varmasti uuteen valoon. Jeesusta ei voida laittaa tästä kielikuvasta tilille. Ei hän ollut mikään mikrobiologi ja miten hän olisi muuten voinut asian paremmin sanoiksi pukea.
Kielet ja sanonnat ovat täynnä kielikuvia joiden alkuperäistä merkitystä ei enää tavoiteta, tai se on muuttunut. Selittäessään Isä meidän ruokouksen käsitettä ”Jokapäiväinen leipä” laajensi meidän luterilaisten oppi-isä, itse Martti Luther, siis mitä marttimaisin Martti, sen käsittämään koko ihmisen elämän toimeentuloa ja menestymistä. Meidän nykyisessä katekismuksessamme joka tuli käyttöömme reilut 15 vuotta sitten on asia ilmaistu näin edelleen Martin sananjälkiä tapaillen:
"Kaikki elämän lahjat tulevat Jumalalta. Hän antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille. Myös ihmisten työn ja toiminnan tuloksena syntyvä hyvä perustuu siihen, että Jumala pitää yllä maailman elämää."
Jumalan anteliaisuuteen luottaminen ei ole helppoa. Maailman köyhyys ja hätä saa meidät epäilemään Jumalan hyvyyttä. Leipä ja muu välttämätön puuttuu liian monelta ihmiseltä. Isä meidän -rukous ohjaa meitä toisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan. Jumalan hyvyys velvoittaa meidät jakamaan omastamme ja huolehtimaan siitä, että kaikilla on riittävä toimeentulo. Puutteenkin keskellä voimme uskoa, että Jumala on luvannut jatkuvasti pitää huolen meistä ja koko luomakunnasta."
Kun joku alkaa opiskelemaan kaupallisia aineita on ainakin erään kauppakorkeakoulun peruskurssilla aivan aluksi hyvin painokkaasti sanottu että kaikki lähtee maasta, maan moninaisista antimista ja maa-, ja karjatalouden alkutuotannosta. Luonnontieteilijä puhuisi varmasti omalla tieteellisellä kielellään ja jos runolliseksi äityisi niin kielenkärjet tapailisivat kielikuvia kaikkialle ennättävästä armollisesta auringosta.
Päivän sanoma on se, että tarvitsemme hengellistä ravintoa aivan samalla tavalla kuin tarvitsemme ravintoa, syötävää ja juotavaa jotta eläisimme. Viljojen vaarallisuudesta saarnaava voi olla oikeassakin mutta kovan saarna päälle pitäisi lausua helpotuksen sanat ja myös ohjeita uuteen elämään.
Jeesuksen sanat pysäyttävät meidät monesti mutta hän antaa myös helpotuksen ja suoranaisia ohjeitakin.
Hänen sanansa antavat ravintoa, mutta aivan erityisellä tavalla
saamme sitä hänen asettamastaan pyhästä ehtoollisesta. Ihminen löytää
aina uusi tapoja ravita itseään, muotiruuat ja erilaiset tulevat ja menevät mutta
hengellisessä mielessä ravinto pysyy aina samana.
Leipää pelloilta maan saamme tulevaisuudessakin, oli se sitten millä tavalla erilaista mutta leipää kuitenkin. Leipäsunnuntai, neljäs paastonajan sunnuntai, jättää meille paljon ajateltavaa. Pääsiäiseen pitäisi valmistautua. Seuraavat sanat ensimmäisestä Pietarin kirjeestä sopivat tähän viikonalkuun pääsiäisen lähestyessä oikein hyvin:
”Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te »maistaneet Herran hyvyyttä».” (1. Piet. 2: 1–3 )
AMEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti