tag:blogger.com,1999:blog-3342903890135046562024-03-13T03:17:09.678+02:00Saarna — elikkä omeliaDOCGAlkuperä taattu ja kontrolloitu. Torsten Sandbergin uusia saarnoja alkaen 12 shell MMXIII-vuonna.Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.comBlogger38125tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-71614171832856749772022-12-26T08:31:00.009+02:002022-12-26T08:43:23.959+02:00Sana tuli kaavaksi. Joulupäivä. Sana tuli lihaksi.<p><b style="background-color: white;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"></span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="background-color: white;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifnCp7V9zI5-fEKbB6L2beJ8uHQB0DIVgcDQkicFATO6PmX-n02NVZmDo0y4zZf2bFEqi-QeXuMRgpIXtRd6flFI1KVAEFDisevoelqLhYRS6yhCIKvwsmiqh2na4RxIQsHT9SWdJaMTJBwwXGixOtjpLtpGaPzA3hJuY5AUL1hOy6ti5mglX4eiQc/s3304/FAD87EE3-ACEC-4ADC-B3A2-1B742019E8B1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2014" data-original-width="3304" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifnCp7V9zI5-fEKbB6L2beJ8uHQB0DIVgcDQkicFATO6PmX-n02NVZmDo0y4zZf2bFEqi-QeXuMRgpIXtRd6flFI1KVAEFDisevoelqLhYRS6yhCIKvwsmiqh2na4RxIQsHT9SWdJaMTJBwwXGixOtjpLtpGaPzA3hJuY5AUL1hOy6ti5mglX4eiQc/w397-h242/FAD87EE3-ACEC-4ADC-B3A2-1B742019E8B1.jpg" width="397" /></a></span></b></div><b style="background-color: white;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br />Joulupäivä</span></b><p></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 15px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Sana tuli lihaksi<br />24.12.2022 Saarna Auran kirkossa<br />
Kappalanen Torsten Sandberg<br />
</span></b></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 15px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></b></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 15px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i>Päivän evankeliumi</i></span></b></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 15px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i>Johanneksen mukaan: 1:1–14</i></span></b></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i> Alussa oli Sana.<br />
Sana oli Jumalan luona,<br />
ja Sana oli Jumala.<br />
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.<br />
Kaikki syntyi Sanan voimalla.<br />
Mikään, mikä on syntynyt,<br />
ei ole syntynyt ilman häntä.<br />
Hänessä oli elämä,<br />
ja elämä oli ihmisten valo.<br />
Valo loistaa pimeydessä,<br />
pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.</i></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i>Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.</i></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i> Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,<br />
oli tulossa maailmaan.<br />
Maailmassa hän oli,<br />
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,<br />
mutta se ei tuntenut häntä.<br />
Hän tuli omaan maailmaansa,<br />
mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.<br />
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,<br />
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,<br />
kaikille, jotka uskovat häneen.<br />
He eivät ole syntyneet verestä,<br />
eivät ruumiin halusta,<br />
eivät miehen tahdosta,<br />
vaan Jumalasta.<br />
Sana tuli lihaksi<br />
ja asui meidän keskellämme.<br />
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,<br />
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.<br />
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.</i></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Saarna</span></b></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Johdanto</span></b></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><b><i>Saarnan teema<br />
</i></b><i>Sana tuli lihaksi<br />
ja asui meidän keskellämme.</i></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><b><i>Luterilainen paradoksi — mitä on paradoksi?<br />
</i></b><i>Näennäisesti järjenvastainen, luonnoton tai ristiriitainen seikka tai väite. Luterilaiset jopa katsovat että jos jonkin asian sisältö tai tarkoitus puetaan paradoksin muotoon niin se olisi ymmärrettävissä paremmin ja siihen pitää jopa uskoa koska se on järjenvastaista. Omalla tavallaan luterilaiset ovat oikeassa sillä sanoohan vanha sananlaskukin jo sen että ei niin paljon pilaa ettei totta toinen puoli. Ja tietysti samaan syssyyn voidaan sanoa myös ettei niin järjetöntä väitettä etteikö siitä olisi totta toinen puoli.</i></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Tilannekatsaus</span></b></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Luterilaisesta tavasta elää ja puhua opista on sanottu että Sana tuli kirjaksi ja kaavoiksi. Eräs kirkkoherrakin totesi viimeisessä KOTIMAA-lehdessä että aivan erityisesti Jumalanpalveluksen viettoa jäytää pelko siitä että tehdään jotain väärin. Kaikesta on tullut kaavamaista suorittamista ja kaiken taustalla on pelko siitä että tehdään jotain väärin. Kyseinen kirkkoherra on oikeassa. Missä kaksi tai kolme jumalanpalvelukseen ryhtyvää kirkon työntekijää kohtaa siellä kaava on heidän keskellään. Vuosikymmenestä toiseen käydään vain loputonta keskustelua; virsi-rukous-teksti-puhe vain teksti-puhe-rukous-virsi ja niin edespäin. </span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Miks ollaan tässä tilanteessa?</span></b></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Kukapa, ainakin vähän vanhempien sukupolvien edustaja ja uskontotunnilla aktiivisesti mukana ollut ei olisi joskus kuullut eräästä ihmeellisestä kirjasta nimeltä ”Pia desideria”. Sehän tunnetaan myös nimellä Kirkon uudistus. Useimpien mieliin sen olemassaolo on varmasti iskostunut lukion uskonnon oppikirjojen myötä silloin kun käsiteltiin pietismiä. Harva teologian opiskelija sitä kuitenkaan tulee nykyään edes lukeneeksi. Pieni läpyskähän se on kaikkien tenttikirjojen lomassa ja varmasti ja nopeasti sen sisältö unohtuukin. Itse asiassa kirja on todella tylsä ja unettava. Vasta viimeisen neljänneksen alussa jotain alkaa tapahtumaan. Philip Jakob Spener on kuitenkin jäänyt ikuisesti historian lehdille, eikä kuitenkaan aiheetta. Pietismistä ei voida koskaan puhua ilman häntä ja hänen hurskaita toiveitaan. </span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Mutta onko tarpeen puhua pietismistä? Varmaankin on! Ajassamme näet olisi tilaus lempeälle uskonnollisen ehdottomuuden vaatimuksen toteutumiselle, jopa luterilaiselle uus-herätykselle; herätykselle jossa rikottaisiin tuo todellisuus jossa sana on tullut kirjaksi.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Mutta onko kaiken tapahtuneen jälkeen enää olemassa järkevää ja tervettä pietismin muotoa? Mitä olemme nähneet… Herätys on kuivunut kasaan, herätysliikkeisiin synnytään ja niistä on tullut entistäkin kaavamaisempia… Sana on muuttunut säännöiksi ja kieltokokoelmiksi ja vaikka tuomita ei saisi niin suvaitsemattomuus on puhjennut kukkaan kaikkialla…</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Voisimmeko nähdä sellaisen pietisimin muodon joka olisi älyllisesti kiehtovaa, ja joka sulkisi pois ne kielteiset ilmiöt jotka voidaan liittää jopa erään suomalaisen uuspietismin ilmiömaailmaan. Yhtälö kuulostaa aika hurjalta, kun mietimme mitä tämän uuden uusherätyksen sisältö oikein olisikaan?</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Suomihan on ollut monellakin tavalla pietismin luvattu maa, siitä ovat herätysliikkeemme edelleenkin elävänä todisteena. Mutta onko herätysliike enää aito herätysliike jos siihen synnytään, ja niistä on tullut todellakin ikään kuin tarkoin rajoja vetäviä uusia heimokuntia. Vaikka uutta pietismiä ei enää syntyisikään, jää tuleville kirkkohistorioitsijoille paljon tutkittavaa: miten on selitettävissä se että Suomen kirkko pystyi pitämään sisällään ne kaikki suuntaukset niinkin pitkään?</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Kirkon hengellisen elämän uudistamiseksi voisi tehdä jälleen uuden ohjelmankin, mutta mihinkään sellaiseen ei kannata ryhtyä. Sellainen olisi hankkeena aivan yhtä naurettava kuin kirkolliskokouksen aloitemyllyssä jauhaantuva konservatiivien vastaisku , tai umpikuiva piispojen mietintö samasta asiasta. </span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Karrikoiden evankelioimisaloitteen perusteluissa sanotaan että ”<i>nyt riittää joogaaminen, marjanpoiminta, puunhalailu, taize-joiut ja lässytys. Kansakunta kaipaa evankeliumia”. </i>Eräänlainen toimenpide-ehdotuskin sisältyy aloitteeseen: <i>Pitäisi selvittää, miten evankelioimisen opettaminen liitetään läpäisyperiaatteella kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden koulutukseen.</i></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Virallista luterilaisuutta ei ole keksitty navetassa, ei pellolla, kaikista vähiten puusepänverstaalla vaan yliopistossa. Herätys on pohjimmiltaan syntynyt ihmisten arjessa eikä se ole vaatinut aina oppineita ihmisiä. Jos jotain hengellistä ottaa syntyäkseen ja todella syntyy niin sen pitää nousta hengelliseltä ruohonjuuritasolta, tai suomalaisten keskuudesta pitää nousta uusi profeetta, tai sitten tarvitaan jopa Väinämöisen paluu. Hurskaita toiveita ei enää kannata esittää. Nyt puhutaa vain reaalibaasiksesta. Sillä tarkoitamme kirkon, tulevaisuudessa enemmänkin uskontohuoltolaitoksen, tulolähteitä, kiinteää omaisuutta ja myös kirkon demokratiaa, välillistä demokratiaa.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Yksi ja eräänlainen ratkaisu voisi olla siinä että vallitsevaan tilanteeseen havahduttaisiin ja otettaisiin asia jopa huumorin kannalta. Nimittäin vaikka Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ryhdyttäisiin aivan ohjelmallisesti käyttämään nimitystä uskontohuoltolaitos, ei se periaatteessa veisi siltä mitään arvoa. Vallitseva käytäntö vain vahvistettaisiin ja tilanne voisi olla jopa uuden kukoistuksen alku. Ihminen nimittäin kuitenkin pohjimmiltaan tarvitsee uskontoa. Mutta kysymys on siinä, millaista uskontoa suomalaiset tarvitsevat. Harva suomalainen on uskonnollisessa mielessä fundamentalisti mutta varsin moni suomalainen on fundamentalisti ajattelukuvioiltaan.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">On nimittäin sanottu, että suomalaisen päähän mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Tapamme uskoa aatteisiimme on ollut varsin erikoinen. Kulttuurissamme on ollut ja on jossain määrin edelleenkin tietty fundamentalistinen vivahdus. Ehkäpä juuri fundamentalistinen tekijä selittäisi suomalaisille ominaisen itsesensuuri-pyrkimyksen josta olemme päässeet jossain määrin irti vasta viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Inhimillisessä kulttuurissa vaikuttavat voimat voivat olla luovia tai tuhoavia. Vallitseva katsomus pitää aina kiinni asemistaan. Turun Akatemian vara-kansleri piispa Terserus katsoi 1661, että ylioppilas Henrik Eolenius oli noita, ja vastoin konsistorin enemmistön mielipidettä hän tuomitsi hänet kuolemaan. Eolenius oli ollut puheissaan varomaton ja oli piispan mielestä oppinut kieliä liian helposti. Konsistori ja kansleri Pietari Brahe mitätöivät tuomion. He eivät kuitenkaan katsoneet piispan menettäneen todellisuuden-tajuansa. Jos Turun piispa tänään tekisi samanlaisen teon, niin yliopiston konsistori voisi viitata oppinein sanakääntein hänen käsitystensä vanhan-aikaisuuteen.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Vaikka aina tietysti kuuluisi kiittää uutta ja omaperäistä, silti uutta näkemystä tai asennoitumisen tapaa ei suinkaan aina arvosteta. Mikä ei käy yhteen yleisesti hyväksytyn totuuden ja moraalin kanssa, voidaan tuhota keinoista välittämättä. Kaiken lisäksi Suomen kirkkoa todellakin kalvaa vakava syöpä, heikon veljen etiikka, joka antaa pahimmillaan mahdolli-suuden kaikkialle ennättävään hengelliseen terroriin jopa seurakunnissa joissa mikään herätysliike ei toimi. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä että kovin radikaalia, vaikka sen sanoma ja sisältö olisi oikein ja sisältäisi oikean vaatimuksen, ei voida sanoa ettei loukattaisi herkkätuntoisia seurakunta-laisia. </span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">On sanottu että suomalaisille tuotiin miekan avulla uskonto ulkoa päin. Tämä ei aivan pidä paikkaansa mutta kristinusko kylläkin syrjäytti sen oman uskonnon mitä täällä oli, ja monissa tapauksissa muunkin kansallisen perinteen. Suomalainen opetettiin pitämään omaa perinnettään vääränä ja vaarallisena, kääntymään itseänsä vastaan. Kirkko teroitti 1600-luvusta lähtien puhtaan opin tärkeyttä kuvaillen helvetin kauhuja, jotka ihminen kohtaa, jos hän ei ajatuksissaan ja elämän vaelluksessaan riittävän tarkasti noudata kirkon ja kirjojen käskyjä. </span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Päämäärien ainutkertaiseksi tunnettu tärkeys karsii aina ajattelun vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuus on ikävällä tavalla iskostunut suomalaisten tietoisuuteen, ehkä jopa pysyvästi. Perinteinen suomalainen elämänmuoto takasi niukan toimeentulon; ei mukautumista uutuuksien omaksumiseen. Totuttiin katovuosien ahtaisiin portteihin ja nöyrtymiseen luonnonvoimien edessä. Moralistit, mitä suomalainen rahvas ei ollut, sekoittivat pettua leipään silloinkin kun vuoden sato olisi sallinut sen valmistamisen puhtaasta viljasta. Voi olla aivan turhaa esitellä mitään toiveita kirkon uudistamiseksi, ja jos niitä esittääkään, on todettava että ne ovat vain turhia toiveita. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Vaikka sana on tullut kirjoiksi ja kaavoiksi niin toivoa on aina.</span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Ratkaisu:</span></b></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Kirkolla on käytettävissään suuri aarre vaikka se ei sitä itse aina tajuakaan, valitettavan usein näin on. Sitä voisi verrata joukkueeseen ja suomalaisten näkökulmasta tutulla kielikuvalla puhuen jääkiekkojoukkueeseen joka istuttaa illasta toiseen parasta pelaajaansa, supertähteä vaihtopenkillä. Takavuosikymmenten Edmonton Oilers ei istuttanut Wayne Gretzkyä vaihtopenkillä vaan päästi miehen irti ja käytännössä jokaisessa vaihdossa tapahtui. Eikä hän pelkästään itse tehnyt maaleja ja jakanut syöttöjä toimistostaan vaan teki kaikista parempia pelaajia, joukkuepelaajia.</span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><b></b><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Lopetus:</span></b></p>
<p style="background-color: #fefdf9; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Aina aika ajoin puhutaan siitä kuinka uskontojen aika on ohitse. Kuitenkin aito uskonto ja aito Jeesuksen uskonto on parasta mitä ihmisille voidaan antaa. Se on se lääke joka tuo ihmiset yksinkertaisemman ja oikealla tavalla kestävän elämänmuodon luo. Jos ihmisellä on elämässään oikea keskipiste niin silloin kaikki muu asettuu kyllä uomiinsa. Uskontojen aika ei ole ohitse eikä tietenkään kristinuskon. Tästä on hyvä aloittaa tänään viettämällä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Meidän ei sitten tarvitse alkaa vaeltaviksi saarnamiehiksi Mestarimme esimerkin mukaisesti ilman laukkua ja leipää ja tietoa tulevasta yösijasta; totuus on jossain nykyisen elämäntapamme ja Jeesuksen esimerkin välimaastossa.</span></p>
<p style="background-color: #fefdf9; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Kun otamme seuraamme oikean Supertähden muuttuu elämämmekin paremmaksi kuten kävi takavuosikymmenten Edmontonissa kun puhutaan joukkueen tavasta pelata ja siitä miten kaikista tuli parempia pelaajia.</span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 19px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: #fefdf9; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Lopuksi voimme vielä miettiä niitä sanoja jotka kohtaamme eräässä toisessa jouluevankeliumissa, Uuden testamentin heprealaiskirjeen sanoissa. Supertähteä ei voi istuttaa enää vaihtopenkillä ja toivottavasti hänet vielä sieltä löydämme.</span></p>
<p style="background-color: #fefdf9; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 19px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: #fefdf9; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i>”Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.”</i> AMEN.</span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"> </span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="background-color: white; font-family: Georgia; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 16px; min-height: 16px;"><br /></p>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-75421111497558585232022-10-23T08:14:00.008+03:002022-10-23T15:33:35.984+03:00Teräsmies, Karl Marx ja uusi uskallus Kristuksessa. 20. sunnuntai helluntaista — Usko ja epäusko.<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnGurjejjJFdkorLh6u0xkyhSfLPBz9Rcoy6VffiZukhba1qbLrMm5NwBG5-TlVipZ8YMlAdYkZP7T9EGgib6Zdkp7LJWDXUC_omPs4jfl8swi0fyVeXLulKvDXTcOHWpzmXrrgSCG6C8yVfguWXN8lA0iF__Pva9dsnvekBMjC4J8AEortmqLAXsP/s4032/IMG_8849.HEIC" style="font-family: verdana; font-weight: bold; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="311" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnGurjejjJFdkorLh6u0xkyhSfLPBz9Rcoy6VffiZukhba1qbLrMm5NwBG5-TlVipZ8YMlAdYkZP7T9EGgib6Zdkp7LJWDXUC_omPs4jfl8swi0fyVeXLulKvDXTcOHWpzmXrrgSCG6C8yVfguWXN8lA0iF__Pva9dsnvekBMjC4J8AEortmqLAXsP/w415-h311/IMG_8849.HEIC" width="415" /></a></div><p><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br />20. Sunnuntai helluntaista</span></b></p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><b>Usko ja epäusko</b><br /><b>23 oct. MMXXII Saarna Tarvasjoen kirkossa </b><br /><b>Kappalainen Torsten Sandberg<br />Teräsmies, Karl Marx ja uusi uskallus Kristuksessa.</b><br /><br /><br /><b><i>Evankeliumi Mark. 2: 1–12<br /><br />Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: »Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.» Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: »Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?» Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: »Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi» – hän puhui nyt halvaantuneelle – »nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.» Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: »Tällaista emme ole ikinä nähneet.» </i></b></span><br /><br /><span style="font-size: medium;">Päivän evankeliumi tuo eteemme kuvan siitä kuinka Jeesus tuo halvaantuneelle kävelykyvyn takaisin takaisin. Tämä kertomus tuo aina mieleen amerikkalaisen näyttelijää Christopher Reeven. Hänhän vietti pitkän aikaa elämästään, loppuelämästään halvaantuneena pudottuaan hevosen selästä. Karmea kohtalo miehelle joka näytteli teräsmiestä ja sellainen se on varamsrti jokaiselle jolle käy niin. Reeven suuri toive oli parantua ja vielä kävellä, hän ei antanut koskaan periksi. Hän toivoi uusien hoitomenetelmien vielä auttavan häntä, mutta aikaa olisi tarvittu ehkä kymmeniä vuosia lisää...<br /><br /></span></span><div><span style="font-family: verdana; font-size: medium;">Oli järkyttävää kuulla vuonna 1995, että hän oli halvaantunut pysyvästi - tällöin sitä tulee ajatelleeksi usein, että mikä on oikein elämän tarkoitus. Vaikka hän oli vasta 52-vuotias kuollessaan vuonna 2004, niin vakavasti halvaantuneena voi olla helpotus päästä pois tämän maailman tuskista. Halvaantumisestaan huolimatta vaikutti siltä, että Christopher Reeves onnistui säilyttämään valoisan elämänasenteensa. Mieleeni muistui myös eräs lausahdus hänen suustaan, jossa hän itse vakuutti, että "Vanha ajatelma, että 'Jumala on rakkaus', on kirjaimellisesti totta - uskoit sitten Jumalaan tai et.<br /><br />Sairaskin ihminen, sokea tai halvaantunut voi elää sokeanakin täysipainoista elämää, sokea voi aistia herkemmin kuin näkevä konsanaan. Aika ajoin saamme lukea nykyisen lääketieteen ihmeistä, sokeat saavat esimerkiksi näkönä takaisin nykyajan keinoin. Eikä silläkään alalla olla sanottu vielä lähes viimeistäkään sanaa, ehkä nyt vasta opetellaan aakkosia. Vaurioitunut selkäydin on vielä vaikeampi tapaus, kuten teräsmiestä näytelleen Reevesin kohdalla oli.<br /><br />Teksti tuo mieleen myös ajatuksen hengellisestä ja henkisestä vammasta tai sokeudesta. Useimmat, melkein kaikki syntyvät normaalin fyysisen liikuntakyvyn tai näkökyvyn omaavina, mutta olisi parempi sanoa kuitenkin: ”Vammaisina ja sokeina synnymme, vammaisina ja sokeina vaellamme, vammaisina ja sokeina ehkä kuolemmekin… Lopulta tuohon vaivaan on vain yksi lääke. Vammaisuutemme ja henkinen sokeutemme helpottaa vasta kun saarnataan puhdasta evankeliumia, vasta kun pääsemme pois kuoleman vaikutuspiiristä.<br /><br />Mutta mitä on usko ja epäusko? Toiselle epäusko on kasvukehitystä uskoo, toiselle se voi olla pikkutarkkaa syntien luettelua, monesti epäraamatullisella tavalla, itsekkäästi valikoiden, sokeasti valikoiden... Jollekin epäusko voi olla varsin teoreettinen käsite, hänen omien mieltymystensä mukaan...<br /><br /><p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Teoretisoidaanpa hieman! Sosialismin ja kommunismin teoreetikko Karl Marx ei ole kovin suuressa suosiossa nykypäivänä Euroopassa tai ylipäänsä länsimaissa. Kiinalaiset käyttävät taas Marxin oppeja omiin tarkoituksiinsa hyvin luovasti ja kieltämättä hyvin tehokkaasti. Ehkä tulee aika jolloin meilläkin ymmärretään se mitä hän oikeasti sanoi ja se, että hän ole jopa enemmän oikeassa kuin väärässä. Joka tapauksessa hänen ja hänen työtoverinsa julkaiseman kommunistisen manifestin ajatukset ovat käyneet toteen suurimmalta osin. Tänä päivänä jyrkinkään oikeistopoliitikko tai populisti ei voi kieltää niitä tai lähteä rakentamaan puolueohjelmaa joka pohjautuisi aikaan ennen Kommunistista manifestia.</p><p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Esimerkkeinä Marxin ja Engelsin toteutuneista vaatimuksista käyvät esimerkiksi seuraaavat:</p><p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 17px;"><b></b></p><p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 17px;"><b></b></p><p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 17px;">—Kaikkien lasten yhteiskunnakkinen ja maksuton kasvatus<b></b></p><p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 17px;"><b></b></p>
<p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 17px;">—Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan</p>
<p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 17px;"><br /></p>
<p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">—Valtion tehtaiden ja tuotantoälineiden lisääminen, maan raivaaaminen viljelykseen ja maaiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti</p>
<p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 17px;"><br /></p>
<p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">—Valtionpankit jaa finassivalvonta</p>
<p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 17px;"><b></b><br /></p>
<p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Omalla tavallaan on totta että Jumalan valtakunta on tullut materiaalisilta lähtökohdiltaan todeksi kommunistisen manifesti ansiosta. Niinpä Jeesus saattaisi nykyaikaisessa hyvinvoinitvaltiossa visiteeratessaan tiettyyn sävyyn todeta että ”Jumalan valtakunta on tullut todella lähelle.” Mutta olkoot painopiste vielä sanoissa ”Tullut todella lähelle.”</p>
<p style="font-family: Times; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 18px;"><br /><b></b></p>
<p style="font-family: Verdana; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Mutta porautudaanpa yhteen Marxin ajatukseen, tai pikemminkin lauselmaan noin lyhyesti. Mikäs onkaan luvun kaksi negaatio? Uudempaa matematiikkaa peruskoulussa lukenut sanoisi varmaan oitis: Miinus kaksi! Ojan laskuoppia ja vanhaa artimetiikka lukeneet olisivat enemmän ymmällään. Negaatio! Eikös jotain negatiiviseen, kielteiseen viittaavaa. Siis hyvin todennäköisesti miinus 2... Mutta eipäs ole! Luvun kaksi negaatio on mikä tahansa muu luku kuin luku kaksi, se ei todellakaan ole pelkästään miinus kaksi. Ja jos ette tuota tienneet, niin älkää suinkaan surko! Olette varsin kuuluisassa seurassa. Mutta ei tuo Karl Marxillekaan ollut sen selvempi. En tiedä onko mennyt kiusaamisen puolelle mutta asiaa on tullut kysyttyä aika monelta kanssaihmiseltä ja mnäppituntuma on että ylemmän korkeakoulutukinnon suorittaneista vain yksi kahdestakymmenestä osaa vasta kysymykseen oikein, siis viisi prosenttia. Yksikään pappi tai piispa jolta olen asiaa kysynyt ei ole osannut vastata oikein!</p></span><div><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><br />No mitä tällä esimerkillä on tekemistä uskon ja epäuskon kanssa, jos siis uskon vastakohta, näin ajatellaksemme olekaan suoranaisesti ja yksiselitteisesti määriteltävä epäusko? Uskolle ei ole suoraan vastakohtaa, yksiselitteistä, sillä jos luvun kaksi negaatio on mikä tahansa luku, niin silloin kaikki mikä ei ole uskoa on epäuskoa... Ajattelutapa ei kuitenkaan ole aivan vaaraton. Ehkä uskossa ja epäuskossa on pohjimmiltaan kyse siitä, ollaanko osallisia Kristuksesta, vai ollaanko kuoleman valtapiirissä. Jos emme ole osallisia eläväksi tekevästä hengestä niin sokeina vaellamme, sokeina kuolemme.<br /><br />Tänä päivänä näyttää vain olevan niin, että meidän on helpompi puhua syntien anteeksiantamuksesta kuin sairauksien parantumisesta. Meidän uskomme riittää paremmin edelliseen kuin jälkimmäiseen. Jeesuksen toiminnassa "kokonainen evankeliumi" murtautui ihmisten maailmaan. Ihmiset eheytyivät sekä sisäisesti että ulkoisesti. Myös apostolien kätten kautta tapahtui paljon ihmeitä. Monet sairaat tulivat terveiksi, monet uskoivat Jeesukseen, Jumalan valtakunta meni eteenpäin voimakkaasti.<br /><br />Jeesus kehotti meitä rukoilemaan: <i>"Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa"</i> Tahdommehan olla mukana Jumalan valtakunnan tulemisessa keskellemme, hänen tahtonsa tuomisessa keskellemme, kuunnellen, mitä Pyhä Henki meille sanoo: mihin hän meitä kehottaa, keitä tapaamaan, minne menemään, millä tavoin Jumalan rakkautta jakamaan, mitä sanomaan, keitä rohkaisemaan ja Jeesuksen luokse vetämään.<br /><br />Epäusko on toisenlaista: varmistelen elämääni, teen siitä niin hyvän kuin vain pystyn, vältän riskejä, pelaan varman päälle. Mutta silloin jää elämässäni toteutumatta jotakin hienoa, jotakin jota Jumala haluaisi kanssani ja kauttani tehdä. Jos evankeliumimme miehet olisivat pelanneet varman päälle, he eivät ikinä olisi nousseet katolle halvaantuneen miehen kanssa, eikä meillä olisi Raamatussa tätä viehättävää kertomusta, jossa heidän uskonsa ihanalla tavalla kannustaa meitä tekemään hulluja asioita Jumalalle. Eiköhän tuollainen usko monen mielestä näyttänyt menevän jo liian pitkälle, purkaa nyt talon katto ja laskea mies Jeesuksen eteen vuoteessaan: sehän oli aivan hullua puuhaa.<br /><br />Aina kun Jeesus tekee ihmeellisiä tekoja, jollakin on uskoa. Joskus usko on Jeesuksella, joskus ihmisellä, joka tulee Jeesuksen luokse hätänsä kanssa, joskus taas muilla ihmisillä. Tällä kertaa emme tiedä halvaantuneen miehen uskosta mitään, mutta ainakin hänet paikalle tuovilla näyttää olevan suuri usko Jeesuksen mahdollisuuksiin. He eivät esteistä piitanneet, vaan toivat sairaan Jeesuksen eteen hinnalla millä hyvänsä. Kun he huomasivat väentungoksen olevan ylipääsemätön, he purkivat katon siltä kohdalta, missä Jeesus oli ja laskivat halvaantuneen Jeesuksen eteen. Heidän uskonsa oli suuri ja se palkittiin. He ottivat suuren riskin. Entä, jos Jeesus ei olisikaan parantanut tuota sairasta. Usko vaatii aina riskinottamista, muutoin se ei olekaan uskoa. Usko haastaa aina epäuskon kamppailuun. Kumpi voittaa meissä?<br /><br />Lamaantunut ja voimaton ihminen saa uuden ilon ja energian. Anteeksiantamisen kokemus on tie vapauteen, nousemiseen, liikkeellelähtöön ja kiitokseen. Tänäänkin Jeesus antaa syntejä anteeksi syntisille ihmisille. Saamme käydä ehtoollispöytään maistamaan Herran hyvyyttä ja kuulemaan omalle kohdallemme armon ja anteeksiannon vakuutus. <b>AMEN</b></span></div></div>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-12204637530841416332022-09-11T00:08:00.007+03:002022-09-11T00:20:29.887+03:00Il buon Samaritano. 14 sunnuntai Helluntaista — Lähimmäinen. Saarna Tarvasjoen kirkossa 11.09.2022.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5tXGlwjQGCu3ual4jeVjoKAsHinXreX0V_9wrG2tkLGHV_gxB-SXIfvuLe3eRZJ3ol3UvRQhU1lbvDN4sCXrcciIjR6Q7--HT6aBXoWm6EvcBmuC2erqWfLk-H0FEHhr56t4wzz_TSFVYzI7wpuL4oD-q76tDqXLGiz8W2dd4Cf3AG6OfKWgjfS2W/s4032/IMG_8506.HEIC" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5tXGlwjQGCu3ual4jeVjoKAsHinXreX0V_9wrG2tkLGHV_gxB-SXIfvuLe3eRZJ3ol3UvRQhU1lbvDN4sCXrcciIjR6Q7--HT6aBXoWm6EvcBmuC2erqWfLk-H0FEHhr56t4wzz_TSFVYzI7wpuL4oD-q76tDqXLGiz8W2dd4Cf3AG6OfKWgjfS2W/w472-h354/IMG_8506.HEIC" width="472" /></a></span></b></div><b><span style="font-size: large;"><br /> </span></b><p><span style="font-size: x-large;"><b><span>14. sunnuntai Helluntaista.<br />Saarna 11.09.2022<br />Tarvasjoen kirkko</span></b><br /><b><span><br />Il buon Samaritano - Mitä hyötyä minulle on siitä että minulla on vain kavereita?</span></b></span><br /><b><br /><br /></b></p><h4 style="text-align: left;"><span style="font-size: large;">Evankeliumi. Luukkaan mukaan: Luku 10. Jakeet 25-37.</span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-size: large;"> </span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?"Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Jeesus vastasi hänelle näin:"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><br /><b>Johdanto</b></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><br />Eräälle papiksi aikovalle opetettiin tiedekunnassa että ei ne mummot ole siellä seurakunnissa redaktiosta kiinnostuneita. Tuo käytännöllisten harjoitusten ohjaaja tarkoitti että pitää unohtaa kaikki raamattutietoon liittyvä ja on puhuttava yksinkertaisesti. Kaikki turhat löpinät Raamatun kirjojen synnystä ja toimituksellisista kerroksista ja alkuperäisen kuulijakunnan motiiveista voi unohtaa.<br /><br />Kerran sitten tuo raamatuntutkimusta varsin paljon opiskellut jo vähän varttuakin kerennyt pappismies intoutui puhumaan vähän laveammin. Hän tuli sanoneeksi että melkoisen todennäköisesti ns. Jeesukset päävertaukset, vain Luukkaan evankeliumissa olevat Laupias samarialainen ja Tuhlaajapoika eivät todennäköisesti ole itsensä Jeesuksen kertomia. Evankelista on luovalla tavalla tuottoisa ja laittanut ne sitten Jeesuksen suuhun. <br /><br />Monta pappia nähnyt hyvin iäkäs naishenkilö ryhtyi sitten tenttaamaan pappiamme ja päätyi itse siihen johtopäätökseen että ei sillä mitään väliä vaikka Jeesus ei niitä eläessään lausunut eikä niin opettanut, asiallehan on hyvin luonteva selitys. <i>”Se tämä Luukas tutki asioita tarkasti ja oli myös hyvin nöyrä ja Hengelle altis mies. Jeesushan unohti kertoa nuo parhaat juttunsa kun piti niitä varastossa pahan päivän varalle. Niin se henki sitten kuiskas nämä vertauksen jo taivaaseen menneen Jeesuksen käskystä Luukakselle ja hän se laitto ne Jeesuksen suuhun.”</i> Viesti oli yksinkertaisen selkeä ”nämä unohtuivat Jeesukselta mutta laitetaan nyt papyrukselle.” Ja niin tapahtui.<br /><br />Tämän nerokkaan selityksen jälkeen pappismiehemme oli kovin hämmästynyt ja muisti sitten opettajansa sanat. Tällä kertaa toimituksellisista asioista oltiin kiinnostuneita. Pappismiehemme innostuikin asiasta ja alkoi höystämään puheitaan aivan uudella tavalla ja kun aika tuosta iäkkäästä naishenkilöstä oli jättänyt tuli tästä kohtauksesta hänen bravuurinsa jota hän muisteli aina suurella lämmöllä ja kai muistelee vieläkin.<br /><br /><b><br />Lyhyesti: mistä on kyse?</b><br /><br />Niin. Todellakin lyhyt kertomus Laupiaasta samarialaisesta on niinsanotusti toinen Jeesuksen päävertauksista tai pääasiallisista opetuksista Tuhlaajapojan ohella. Laupias samarialainen tiivistää hyvin olennaisesti sen mitä Jeesus opettaa siitä kuka on lähimmäinen ja miten häntä pitää kohdella, kun taas kertomus Tuhlaajapojasta opettaa se mitä Jeesus opettaa Jumalan rajattomasta armosta. Käyttäkäämme edelleen vanhaa tuttua käsitettä Laupias samarialainen vaikka tuossa Pipliaseuran uudessa raamatunkäännöksessä puhutaan hyväsydämisestä Samarialaisesta.<br /><br />Joku voisi nyt herättää kysymyksen siitä onko kertomus laupiaasta samarialaisesta aitoa Jeesuksen opetusta. Sillä ei ole mitään merkitystä sillä se on aivan varmasti hänen opetuksensa hengen ja tarkoituksen mukaista. Aitouden kriteerinä, takuuna, on tässä se että kertomus ravistelee totuttua tilannetta ja on tietyllä tavalla erikoinen. Oli tässä kyseessä aidot Jeesuksen sanat tai Luukkaan inspiraatio tai peräti se hengen väliintulo josta se iäkäs naishenkilö pappismiestämme muistutti niin aitouden kriteerinä, takuuna on se Jeesukselle tyypillinen tapa puhua jossa tavanomaiset oletukset käännetään päälaelleen. Jeesus on aivan tahallaan ja harkitusti ärsyttävä ja hän haluaa asettaa kyseenalaiseksi jonkin tietyn ja totutun toimintatavan, eikä vaan asettaa kyseenalaiseksi vaan saada aikaan täydellisen muutoksen. <br /><br />Voimme kysyä muuttuiko tuon lainopettajan mieli ja asenne kun hän kuuli Jeesuksen opetuksen ja aivan samalla tavalla kysymys voidaan asettaa monelle tämän päivän ihmiselle, ei ainoastaan monelle vaan aivan kaikille.<br /><br />Lyhyttä tarinaa laupiaasta samarialaisesta on tulkittu monella tavalla ja siitä on kirjoitettu saarnoja jo kristikunnan alkuvuosisadoista lähtien. Tänäänkin meidän kirkossa tästä tekstistä saarnaa muutama sata pappia ja innokkaimmat kirjoittavat saarna vaikka eivät jumalanpalvelusta pitäisikään. Melkein aina on esitetty jokin tulkinta tai mietitty millainen olisi tämän päivän laupias samarialainen. Ehkä joku sijoittaa asiakokonaisuuden Itä-Helsinkiin ja puhuu jopa laupiaasta somalialaisesta. <br /><br /><br /><b>Kysymys: Miksi Jeesus kertoo tämän vertauksen?</b><br /><br />Tänään ja täällä voisimme lähestyä asiaa vähän erilaisesta näkökulmasta ja voimme kysyä sitä miksi Jeesus kertoi tuon pienen tarinan? Tarina voi olla uskottava vaikka se olis ihan perätön, todellisuuspohjaakin vailla. Tässä tilanteessa saattaa olla kyse siitä. Kyse ei kuitenkaan ole mistään kahdentuhannen vuoden takaisesta maagisesta realismista, jostain täysin yllättävästä stoorinpätkästä. Oletetaan että vaikka vuoteen 1965 sijoitetussa kaunokirjallisessa tekstissä ja tarkassa ajankuvassa, tai vaikka tuohon aikaan sijoitettavassa elokuva-produktiossa joka vähän laitamyötäisessä oleva naishenkilö hoilottaisi laulua <i>”Katson sineen taivaan.”</i> Ja siinä toinen elokuvahahmo sitten sanoisi hänelle että <i>”Älä kuule viitsi rienata. Katri Helena esittää tuon laulun vasta vuonna 1979 Euroviisuissa.”</i> Mutta varmasti Jeesuksen sanoissa ja aivan tavassa jolla hän esitti lyhyen kertomuksen laupiaasta samarialaisesta oli jotain vielä enemmän kuin mitä konsanaan tuntemamme maaginen realismi on.<br /><br />Joka hallitsee oman mielensä liikkeet ja motivaation on voittanut paljon ja tavoittanut jotain josta jo Jaakobin kirjeessä puhutaan. Siis lyhyesti sanoen ymmärtää itseään varoo loukkaamasta toista ihmistä puheillaan, ilmeillään ja pienillä arkipäivän teoillaan. Toisaalta hän voi myös olla taitava vaikuttaja ja jopa vaarallinen manipulaattori ja joskus aivan tahattomastikin. Sellaisia me vain olemme emmekä muuksi muutu. <br /><i><br />”Ihminen voi kesyttää kaikki eläimet ja on ne kesyttänytkin: nelijalkaiset, linnut, matelijat ja merieläimet. Kieltä ei silti kukaan pysty kesyttämään. Se on villi ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, mutta sillä me myös kiroamme Jumalan kaltaisiksi luotuja ihmisiä. Kiitos ja kirous tulevat samasta suusta.”</i><br /><br />Vaikka vasta lähes 1900 vuotta Jeesuksen jälkeen eräs toinen opettaja ymmärsi sen mitä piilotarkoitus voi olla niin hän puhui sellaisesta asiasta mikä on aivan kuin ohjelmoitu ihmiseen. Kun emme hallitse mieltämme tuotamme puhunnokseemme sellaista mitä emme aina tarkoittaisi jos jaksaisimme vain ajatella vähän aikaa, muutaman hetken ennen kuin aukaisemme suumme.<br /><br />Suomalaiset olivat vielä Aleksis Kiven aikana Sananlaskujen suurkuluttajia ja ymmärsivät hyvin monia asioita juuri kompailun ja sananlaskujen kautta. Meneppä sanomaan tämän päivän rippikouluikäiselle vaikka että <i>”Sydämmensä kyllyydestä suu puhuu” </i>niin voit olla varma että useimmat noista rakastettavan pihalla olevista nuorista vääntävät kasvonsa paljon viestivään mikroilmeeseen joka viestii viestimästä päästyään konekivääritulella että HÄH ja sata huutomerkkiä!<br /><br />Nyt voikin kysyä että jos tuossa suomalaisessa sananparressa ”<i>sydämensä kyllyydestä suu puhuu”</i> on jotain totta ja universaalista. Jotain joka on totta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa ihmislajin aikana niin mitä oli Jeesuksen mielessä kun hän puhui tuolle lainoppineelle. Oliko Jeesuksella jotain mistä voimme käyttää nimeä piilotarkoitus. Vai tunsiko Jeesus itsensä ja antoi niin sanotusti palaa. Käyttikö hän vain yhden tarkoin harkitun, ja suunnitellun jutun. Vai oliko hän vain oma itsensä?<br /><br />Jeesus oli myös profeetta ja omalla tavalla kaikki mitä hän sanoi ja opetti oli vain pieniä reunahuomautuksia Jesajan kirjan marginaaliin. Itsehän hän sanoi: <br /><i><br />”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.”</i><br /><br />Kyseessä oli siis harkittu teko ja puheenparsi. Aivan harkittu teko ja puheenparsi. Ei enempää ja vähempää vaan aivan harkittu teko. <br /><br /> </span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><b>Evankeliumi</b><br /><br />Mutta Jeesus ei kehottanut tekemään niin kuin oli maan tapa. Uskonnollinen uudistaja ei koskaan kehota tekemään niin kuin on maan tapa vaan hän haluaa uudistaa. Ja tällaisissa uudistamisissa joka pätee myös poliittisiin ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin on aina kyse siitä että palataan ihanteeseen tai vaaditaan paluuta siihen. Jeesus vaati profeettojen julistuksen sisällön toteuttamista. Ei muuta eikä yhtään enempää ja sellaista ei tänäkään päivänä kukaan profeetta voi vaatia. <br /><br />Maagista tuossa Jeesuksen kertomuksessa on se millaista rohkeutta laupias samarialainen osoittaa. Hän asettaa itsensä hengenvaaraan. Jeesuksen kuvaus ei ole mitään haihattelua. Kaikki tiesivät miten vaarallista oli matkata alas Jerikoon. Mutta kaiken sen vaatimuksen jonka Jeesus esitti oli hän itse elänyt läpi ja kokenut. Miten hänestä muuten olisivat ihmiset voineet sanoa:<br /><br /><i>”Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.”</i><br /></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><b><br />Hutba eli kehoitus meille</b><br /><br />Puhuessaan laupiaasta samarialaisesta siellä jossain ohikiitävässä hetkessä kauan sitten tai hengen välityksellä evankeliumiaan raapustavalla Luukkaalle latasi sanomaansa jotain todella syvältä sydämensä kyllyydestä. Hän kehotti toimintaan ja nimenomaan rohkeaan toimintaan. <br /><br />Vanhan testamentin Saarnaaja kysyi: </span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>”Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla? </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;">Tämä on oikein hyvä kysymys. Tähän viitaten voimme kysyä mitä hyötyä Jeesukselle oli siitä että hän aikoinaan puhui juuri noin. Siitä on hyötyä jos kysymme mitä hyötyä siitä on meille. Jeesus vaatii meitä rikkomaan rajoja ja etsimään uutta. Ei riitä se mikä on maan tapa tai oman itsen tapa vaan pitää tehdä jotain enemmän. Kaikki emme pääse auttamaan ryöstön tai väkivallan kohteeksi joutunutta ihmistä mutta voimme lähteä Mestarin jalostavien sanojen kautta parantamaan itseämme kun kysymme itseltämme: Mitä hyötyä siitä on. Ja sitten listaamme joitain asioita:</span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"> </span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i> </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Mitä hyötyä minulle on siitä että olen ystävä vain vanhoille ystävilleni…</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i> </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Mitä hyötyä on minulle siitä että tungen turhia kuvia Facebookkiin vain muutaman peukun tähden…</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i> </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Mitä hyötyä minulle on siitä että peukutan vain kavereiden juttuja Facebookissa?</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i> </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Mitä hyötyä minulle on siitä minulla on ystäviä mutta unohdan muut lähimmäiseni?</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i> </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Mitä hyötyä minulle on siitä että katson omahyväisenä vanhaa luokkakuvaani mutta en ole armollinen omalle nuorelle itselleni?</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i> </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Mitä hyötyä minulle on siitä että en näe vanhassa luokkakuvassani kärsiviä tovereitani ja ole heille vihdoinkin armollinen?</i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i> </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;"><i>Mitä hyötyä minulle on maan tavasta? Mitä hyötyä minulle on siitä että olen vain mitä olen enkä koskaan mene oman pihani ulkopuolelle? Olen vain ohi kävelevä pappi tai leeviläinen. </i></span></span></h4><h4 style="text-align: left;"><span style="font-weight: normal;"><span style="font-size: large;">AMEN</span></span></h4><p><br /></p>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-27806171841619078162021-08-29T08:22:00.004+03:002021-08-29T13:46:03.922+03:00"Ei mitään vaan kaikki." 14 sunnuntai Helluntaista — Lähimmäinen. Saarna 29.08.2021.<p><b><span style="font-family: Cambria; font-size: 12pt;"></span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-family: Cambria; font-size: 12pt;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-cxLVyBmxkUY/YSsZPqJHk1I/AAAAAAAAE1M/R7PjlFa4CKwTNgGBcRWWdqA8dl9UggohwCLcBGAsYHQ/s2048/7F4CB5C0-C578-4ADC-AF70-4396C5C35BFB.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="2048" height="180" src="https://1.bp.blogspot.com/-cxLVyBmxkUY/YSsZPqJHk1I/AAAAAAAAE1M/R7PjlFa4CKwTNgGBcRWWdqA8dl9UggohwCLcBGAsYHQ/s320/7F4CB5C0-C578-4ADC-AF70-4396C5C35BFB.jpg" width="320" /></a></span></b></div><b><span style="font-family: Cambria; font-size: 12pt;"><br />14. Sunnuntai helluntaista</span></b><p></p><span style="font-family: Cambria; font-size: 12pt;"><b>Lähimmäinen<br />29 aug MMXXI Saarna Liedon seuriskirkossa<br />Kappalainen Torsten Sandberg<br />Ei mitään vaan kaikki</b><br /><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Omelia DOCG</b><br /><br /><br /><b><i>Evankeliumi Matt. 12: 41-43<br />Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: »Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.»</i></b><br /><br />Olipa kerran eräs pappi, ei suomalainen pappi ollenkaan, eikä edes luterilainenkaan. Elettiin toisen maailmansodan jälkeisiä aikoja. Mies oli hyvin lahjakas monella tavalla. Hän olisi voinut luoda maallisen uran monellakin alalla. Pappeus kuitenkin kutsui häntä. ja tultuaan papiksi hän ei säästellyt itseään millään tavalla. Hän ei omistanut mitään, tuskin omia vaatteitaankaan. Hän nukkui lattialla jos raamatun lukemiselta ja muulta opiskelulta ylipäätänsä ehti.<br /><br />Sodan jälkeen ei tuossa maassa ollut paljon aineellista hyvää, mutta seurakuntalaiset päättivät teetättää papilleen uuden papinpuvun ja hyvän talvitakin. Niitä hän ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastaan. Lopulta kirkkoherra pakotti hänet ottamaan nuo lahjat vastaan. Papinpuvun hän otti käyttöönsä mutta talvitakin hän varmaan antoi jollekin köyhälle. Mies omistautui työhönsä ja sanottiin ettei hänellä ollut koskaan kiire ja aina hänellä oli aikaa kaikille. Hän sai professorin viran mutta aina hänet nähtiin samoissa vanhoissa vaatteissaan. Sitten hänestä tuli maansa nuorin piispa, sitten arkkipiispa ja lopulta katolisen kirkon kardinaali, nimitys joka toisaalta ei ole mikään virka, mutta se avaa mahdollisuuksia. Ollessaan professori hän antoi pois puolet palkastaan, piispaksi tultuaan hän luopui koko palkastaan.<br /><br />Mutta ei mitään uutta auringon alla; sama meininki jatkui. Vanhat kuluneet vaatteet piispalla, arkkipiispalla ja kardinaalilla. Tultuaan nimitetyksi arkkipiispaksi hän ei suostunut muuttamaan pienestä kaksiostaan arkkipiispan palatsiin. Sitten erään hänen ulkomaanmatkansa aikana hänen vähäiset tavaransa siirrettiin hänen kaksioistaan arkkipiispan residenssiin ja kaksio vuokrattiin. Arkkipiispan palatsissa sai henkilökunta tottua nopeasti uuden isännän tavoille. Talo aina auki ja isäntäkin tuli milloin halusi ja meni milloin halusi. Väkeä lappasi sisään ja ulos yötä päivää. Henkilökunta sai unohtaa kaikki vanhat etiketit. Kaikki turhantärkeys ja rumsteeraus oli mennyttä aikaa. Kaikki voivottelivat arkkipiispan nukkavierua olemusta. Sitten koitti eräs ulkomaanmatka lokakuussa 1978. Hän ei enää palannutkaan kotikaupunkiinsa Krakowaan vähään aikaan. Tuo omaperäinen mies oli valittu paaviksi. Asian noteerasi Kari Suomalainen Helsingin Sanomien pilapiirtäjäkin. Hän se päivitteli lievän voimasanan kera "Uusi paavi on polakki ja kommari. Mitähän Archie Bunker nyt sanoo." Perhe on Pahin sarjan Archien vävypoikahan oli puolalaissyntyinen Mike joka sai kyllä kuulla alkuperästään eikä aina niin nättiinkään sävyyn.<br /><br />Niin! Ajat ovat paljonkin muuttuneet kun luterilainen pappi voi saarnan näin aloittaa. Tarina Karol-nimisestä köyhästä papista on kiehtova. Näin voi sanoa sortumatta minkäänlaiseen vieraan ja meille kuulumattoman ihailuun. Ennen muinoin ei ollut näet tavatonta sanoa paavia antikristukseksi ja kirota häntä alimpaan helvettiin luterilaisessa saarnassa.</span><div><span style="font-family: Cambria;"><br /></span><span style="font-family: Cambria; font-size: 12pt;">Lähimmäisen hyväksyminen on tärkeä asia. Emme voi muuttaa kenenkään ihonväria ja tapoja. Ne on hyväksyttävä. Hurskaasta katolilaisesta ei kovin helposti saa luterilaista, eikä tunnustuksellisesta luterilaisesta tule juuri millään konstilla katolilaista. Niin sakea on perinne ja sen voima. Tämä tulisi ymmärtää kaiken lähtökohdaksi, niin välttyisimme paljolta turhalta kiistalta.<br /><br />Meidän kaikkien elämä sai aivan uuden käänteen, kun Jumala lähetti poikansa maailmaan. Ilman tätä Jumalan ratkaisevaa maailman asioihin puuttumista mekin joutuisimme elämään ilman pelastavaa Jumalan rakkauden sanomaa. Meillä on toivo, jonka varassa saamme elää ja uskoa. Tämän uuden elämän lähteenä meillä on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Herrasta ja Vapahtajasta.<br /><br />Tänä sunnuntaina meidän edessämme on yksi niistä evankeliumien kertomuksista, jotka sisällöllään ovat mullistaneet ihmisten ja koko maailman elämän. Evankeliumin kertomuksen merkitystä lisää se, että tähän tapahtumaan päättyi meidän Herramme julkinen opetustoiminta. Tuntuu siltä kuin meidän Herramme olisi tällä tavoin halunnut testamentata kirkolleen jotakin hyvin tärkeää tämän tapahtuman välityksellä.<br /><br />Tänään vietämme lähimmäisen päivää. Luottamus Jumalaan antaa meidän elämässämme tilaa lähimmäisen näkemiselle niin kuin Jumala näkee meidät. Lähimmäisen palvelua ei ole tarkoitettu vain niille, joilla on paljon, vaan jokaiselle meistä omien mahdollisuuksiemme mukaan. Jumalan suunnitelma jokaisen ihmisen kohdalla on, että hän käyttäisi saamiaan lahjoja toisten parhaaksi ja Jumalan hyvän tahdon toteutumiseksi.<br /><br />Mutta mitä tarkoittaa se, että kertomus Lesken rovosta liitetään kysymykseen lähimmäisestä? Lyhyesti sanottuna sitä, että hän, köyhä leski, on sellainen lähimmäinen joka on apumme tarpeessa. Tätä vasten lähimmäisen rakkauden osoittaminen on sivuseikka, asia joka johtaa helposti jopa näytön tarpeeseen ja lopulta itserakkauteen.<br /><br />Mutta ennen kaikkea leski antaa meille todistuksen rohkeasta uskostaan. Teollaan hän osoittaa se kuinka hän uskalsi kokonaan heittäytyä Jumalan varaan. Kun katsomme tuota tilannetta voimme kuulla lesken sanat: ”Tässä olen, ja tässä kaikki mitä minulla on. Tee minulle mitä hyväksi näet.” Oikea usko ei näet koskaan lähde siitä, mitä ihmisellä on. Omat varat eivät riitä, ne voivat päinvastoin tukahduttaa uskon. Joillekin voi olla myös tuttu se lyhyt kertomus savolaisesta miehestä jolta pappi kysyy matkaeväitä. Miehen vastaus: ”Pyrin talon evväisiin” on kuvaava. Kun päivän evankeliumin leski antoi uhrinsa temppelin rahastoon, jonka varoilla myös ruokittiin köyhiä, hän tiesi jäävänsä Jumalan huolenpitoon elikkä ”talon ruokiin.”<br /><br />Päivän evankeliumin valossa voimme myös ymmärtää sen mitä tarkoittavat sanat siitä, ettei rikkaan on niin vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Missä on liian suuri luottamus ihmisen mahdollisuuksiin siellä on Jumala tullut liian pieneksi, mutta missä Jumala on tullut suureksi ja ihminen pieneksi, palvellaan lähimmäistäkin. Tarvitaan joskus kovaa ja ankaraa elämänkoulua, sellaista jonka se köyhä pappi sotavuosien ahdistuksissa kävi läpi ja jonka köyhä leskemme oli kokenut.<br /><br />Tekstimme köyhä leski oli todennäköisesti saanut oman elämänsä kohtaloissa oppia luottamaan Jumalaan. Hän oli kokenut omien toiveiden raukeamisen, surua ja iäisyyden lähelle tulevan kosketuksen. Hänen oli ollut pakko oppia luottamaan Jumalan huolenpitoon. Jauhot eivät olleet loppuneet vakasta eikä öljy astiasta, vaikka joskus varmasti siltä näytti. Suru ei ollut saanut häntä katkeraksi, olihan sittenkin kiitoksen aiheita jäljellä. Ja kaiken lisäksi; hän ei ollut oppinut vain antamaan elämäänsä Jumalan huomaan, vaan myös palvelemaan häntä. Hän myös tahtoi antaa jotakin Jumalalle. Hänelle oli luonnollisen selvää, että Jumala, joka oli pitänyt häntä itseään yllä pienin varoin, kykeni yhtälailla käyttämään hänen vähäisiä mahdollisuuksiaan. Ja niinpä ei lahjan vaatimattomuus voinut riistää häneltä antajan iloa.<br /><br />Päivän teksti ei saa kuitenkaan johtaa köyhyyden ihannointiin vaikka sellaista ilmapiiriä onkin aistittavissa jopa kasvavassa määrin. Varmastikin kuulemme vielä vaatimuksia varallisuuden tasaamisesta ja globaalista oikeudenmukaisuudesta. Sen aika tulee ja mitä sitten onkaan puhe planetaarisesta ruokavaliosta? se onkin varsinaista nuukailua kun ei saisi enää syödä liuhaa kuin nimeksi., kanamuniakin vain kaksi viikoss aja maitoa ei saisi juuri vuoda viikossa litraa enempää. Yhtä kaikki... Varallisuuden ja pääoman pitäisi olla vakaissa ja huolehtivissa käsissä jotta jaettavaa edes ylipäänsä olisi. </span><span style="font-family: Cambria; font-size: 16px;">Se, että on lahjaksi saanut kehottaa antamaan. Omaisuutta ja varallisuutta tulee hoitaa toisten parhaaksi; itse siitä voi toki ottaa kohtuullisen korvauksen.</span></div><div><span style="font-family: Cambria; font-size: 12pt;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Cambria; font-size: 12pt;">Jaoskus tulee mieleen, olisiko tosiaan parempi tehdä papinkin työtä naimattomana ja köyhänä. Tuosta alussa kuulemastamme köyhästä papista kyllä myös sanotaan, että hän söi kaikkea mitä hänen eteensä laitettiin; kaikki herkutkin. Niin! Ivallisesti, tai vähemmän ivallisesti, on sanottu ison sisarkirkkomme papeista, varsinkin italialaisista piispoista ja kardinaaleista, että he ovat kaikkein suurimpia herkkusuita, gastronomeja ja viiniasiantuntijoita. No! Tuossa lausumassa taitaa olla hieman kateuden värettä... <br /><br />Päivän evankeliumi kehottaa meitä parannukseen. Mitä se tässä kohden tarkoittaa. Se kehottaa luopumaan omista suuruudenhaaveista toisten hyväksi. Mutta miten kauas se kantaa? Kun kolehtihaavi on metrin päässä, sinnekö asti? Kestääkö uusi ihminen kirkon ovea kauemmas, kestääkö peräti kotiovelle, tai peräti arkipäivän aamuun maanantaina!<br /><br />Kaiken tämän jälkeen pitää vielä kysyä Jumalan rajatonta anteliaisuutta. Antaminen on nimittäin Jumalan eräs perusominaisuus. Hän on rikas antaja kaikille, niin pahoille kuin hyvillekin. Niinpä onkin kaikki, mitä me omistamme, vain hänen lahjaansa, joka on uskottu meidän käyttöömme. ”Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?”, kysyy apostoli Paavali, ja Jeesuksen neuvo tämän vuoksi onkin: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Paljon voimme ottaa oppia siitä köyhästä papista josta kuulimme, paljon voimme ottaa oppia köyhästä leskestä. Köyhä pappi sai enemmän kuin mitä jaksoi koskaan kuvitellakaan ja evankeliumin leskikin sai jokapäiväisen leipänsä seuraavana päivänä <b>AMEN.</b></span></div>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-14488853620240129802021-03-21T17:08:00.004+02:002022-03-27T08:20:05.931+03:00<h3 style="text-align: left;"><div style="text-align: left;"><br /></div></h3><h3 style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-W41fSrECu64/YFdhPjfs5jI/AAAAAAAAEvo/zXhcsD811O0fgR6rOQoDyamh1WFGJ3F8wCLcBGAsYHQ/s2048/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2021-3-21%2Bkello%2B8.16.36.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1369" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-W41fSrECu64/YFdhPjfs5jI/AAAAAAAAEvo/zXhcsD811O0fgR6rOQoDyamh1WFGJ3F8wCLcBGAsYHQ/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2021-3-21%2Bkello%2B8.16.36.png" width="320" /></a></div><br />Marian ilmestyspäivä — Herran palvelijatar<br />21.03.2021 — ante diem XIII Kalends Apriles MMXXI<br />Saarna Liedon seuriskirkossa<br />Ihan tavallinen Marianpäivän saarna</h3><p style="font-family: Georgia; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><br /></p>
<h3 style="text-align: left;"><i>Evankeliumi: Luuk. 1: 46-55</i><br /><i>- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,<br /></i><i>minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,<br /></i><i>sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.<br /></i><i>Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi<br /></i><i>sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.<br /></i><i>Hänen nimensä on pyhä,<br /></i><i>polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa<br /></i><i>niille, jotka häntä pelkäävät.<br /></i><i>Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,<br /></i><i>hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.<br /></i><i>Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.<br /></i><i>Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,<br /></i><i>mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.<br /></i><i>Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,<br /></i><i>hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen (siemenelle),ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.</i></h3>
<p style="font-family: Georgia; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p style="font-family: Georgia; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p>
<h3>Johdanto — Kun eräs pappi antoi lapselle nimen</h3><h3><span style="font-weight: normal;"><br />Entisaikoina, vanhan maailmankauden aikana, ja näin voimme todellakin sanoa, oli pappismiehiä joista kerrottiin monia juttuja. Heidän tempauksensa eivät päätyneet iltapäivälehtien otsikoihin eikä niistä pikavauhtia kerrottu sosiaalisessa mediassakaan. Saattoipa käydä niinkin ja usein kävi niin että sinänsä sattumukset jotka olisivat ansainneet päästä kansalliseen ja jopa kansainväliseenkin levitykseen jäivät paikkakunnalle ja ehkä niistä kerrottiin kun hiippakunnan papit joskus tapailivat toisiaan. Kaikkia ei ole edes kirjoitettu ylös. Sellainen hahmo oli muun muassa Ylä-Lapin suuri legenda Yrjö Aittokallion ja moni muu. <br /><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Mutta kerran aika tavalla etelämässä tapahtui jotain joka liittyi tämän päivän aiheeseen osuvasti. Oli mies, pappi ja melkoinen kirkkoruhtinas jolla ei ollut juuri tapana ottaa sanojansa takaisin. Jos hän tuli sanoneeksi <i>”Kun minä aloitin nuorisotyön tässä seurakunnassa 1845”</i> niin hän pysyi sanassaan vaikka tarkoittikin sataa vuotta vanhempaa ajankohtaa. Niin, todellakin kun hän tuli noin sanoneeksi ja joku erehtyi huomauttamaan että tarkoitettiin varmastikin sataa vuotta myöhempää ajankohtaa niin hän se vain vastasi: ”Minkä sanoin, sen sanoin.” <br /></span><span style="font-weight: normal;"><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Ja sitten kun kerran oltii kastamassa erästä lasta, tyttöä tuli lapsen äiti kovin hätääntyneeksi kun kuuli että lapsi sai hieman eri nimen kuin oli tarkoitettu. Tuo jämerällä ja aina päättäväisellä äänellä varustettu mies oli juuri kastanut lapsen nimellä Maria. Äiti oli tarkoittanut ja kai isäkin, että lapsesta olisi tullut Marja. Mies joka ei voinut ottaa sanojaan takaisin ei jäänyt tietenkään neuvottomaksi vaan totesi ykskantaan <i>”Jos se nimi kelpasi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen äidille, niin kyllä se kelpaa tälle kin tyttärelle!”</i></span></h3><div><span style="font-weight: normal;"><i><br /></i></span></div><h3><span style="font-weight: normal;">Tätä pieneen tarinaan voi aina viitata jos joku haluaa väittää että pappi antaa lapselle nimen. Näinhän ei ole ja tätä halutaan nykyisessä kastakaavassa korostaa kun jo alkuvaiheessa kysytään: <i>”Vanhemmat, minkä nimen olette antaneet lapsellenne?” </i>Ja ettei vahinkoa vain pääsisi tapahtumaan voidaan asiaa vielä korostaa sanoin <i>”Vanhemmat, minkä nimen olette päättäneet antaa lapsellenne."</i> Asiahan on niin että lapsi jolla jo nimi on kastetaan kristilliseen uskoon. <br /><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Marian nimi oli tärkeä ainakin tuolle menneen maailmanajan papille ja voimme kysyä mitä se merkitsee meille tänään. </span><span style="font-weight: normal;">Suuri sisarkirkkomme on luonut Jeesuksen äidistä useita opinkappaleita, ja Maria on noissa kirkoissa varsin näkyvällä ja keskeisellä paikalla... Me sitä vastoin hyväksymme vain yhden Mariaa koskevan opinkappaleen; sen, että Jumalan Poika syntyi Neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ja siinäkään opinkappaleessa itsessään Maria ei ole keskeisellä sijalla…</span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Mutta mitä muuta meille luterilaisille merkitsee Jeesuksen äiti, jos hän ei ole esirukoilija, välittäjä ihmisten ja Kristuksen suhteessa, eikä hän ole liioin kirkon äiti tai Taivaan kuningatar? Lääkäri Luukkaan alkukertomukset ovat tulleet merkitsemään erittäin paljon kristilliselle kirkolle, myös meille. Jokin tarkoitus hänen henkilöhahmolla uskonsisältömme kokonaiskuvassa siis on...</span></h3><div><span style="font-weight: normal;"><br /></span></div><h3><span style="font-weight: normal;">Kertomus Mariasta se on pilkottu kolmelle vuosikerralle. Mikäli Marian asemaa uskomme kokonaiskuvassa halutaan valottaa on meidän todella mentävä päivän lyhyehkön evankeliumikappaleen ulkopuolelle. Ajatus Herran Palvelijattaresta ja armoitetusta henkilöstä ei avaudu eteemme ilman kaikkien kolmen vuosikerran yhteistekstin käyttöä. On kyse taas niistä laajemmista yhteyksistä...<br /><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Mutta jos todella haluamme ymmärtää Jeesuksen äitiä ihmisenä joudumme avaamaan näköalan kaikkien neljän evankeliumin todistukseen. Marian lapsenomaista uskoa ja luottamusta tarvittiin hänen esikoisensa erikoisen elämänuran ymmärtämiseksi. Samaisen Luukkaan tallentamassa kuvauksessa, jossa 12-vuotias Jeesus on temppelissä saamme nähdä ensimmäisen kuvauksen noista ongelmallisen tuntuisista väleistä. Jeesus-poika kun oli omin nokkinensa livistänyt Jerusalemin-matkalla vanhempiensa seurasta ja ryhtynyt jonkin sortin julkisen työnsä esinäytökseen. Saamme lukea, että vanhemmat eivät oikein ymmärtäneet poikansa vastausta. <br /><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Pahoilta varmaan tuntuivat nekin sanat joissa Jeesus sanoi Jumalan tahdon toteuttajia veljikseen, sisarikseen ja äidikseen. Jeesus kun ei oikein ollut halukas tapaamaan sukulaisiaan. Kaanaan häissä tapaamme varsin ankarasti sanailevan äidin ja pojan. Eikä Jeesus muutenkaan varmaan vastannut ihannekuvaa Daavidin valtaistuimella istuvasta hallitsijasta... Marian piina oli oleva pitkä… Ja hän oli tarvitseva pitkää pinnaa.</span><br /><br /><br />Mitä, me ja edeltävät polvet olemme tottuneet kuulemaan Marian ilmestyspäivänä — 463 sanaa ja 3438 merkkiä<br /><br /></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Mariasta on kuitenkin puhuttu kirkossamme paljon. Satojen vuosien ajan Marian ilmestyspäivänä on pidetty valtava määrä saarnoja. Jos noita saarnoja lukee niin niissä toistuu tietty ajatuksenjuoksu ja satojen vuosien aikana lausuttu sisältö voidaan hvynkin tislata seuraavan 463 sanan ja 3438 merkin merkin tiivistelmään.<br /><i><br /></i></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;"><i>Kertomus nuoresta Mariasta kuvaa ihanalla tavalla jotain. Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.»</i><br /><i><br /></i></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;"><i>Niin, eikö Jumalan ensimmäinen teko ole siinä, että hän on laupias ja armollinen kaikille, jotka mielellään luopuvat omista kuvitelmistaan, oikeudestaan, viisaudestaan ja mitä hengellisiä lahjoja nyt onkaan ja halukkaasti pysyvät hengeltään köyhinä. He ovat todella Jumalaa kunnioittavia eivätkä kuvittele olevansa mitättömimminkään asian arvoisia vaan ovat mielellään Jumalan ja maailman edessä alastomat ja paljaat; kaiken mitä heillä on, he katsovat saaneensa pelkästä armosta ansiotta annettuna, he käyttävät sitä ylistäen, kiittäen ja pelolla kuin vierasta omaisuutta eivätkä etsi omaa tahtoaan, haluaan, ylistystään tai kunniaansa vaan ainoastaan hänen, jonka ne ovat.</i><br /><i><br /></i></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;"><i>Martti Luther piti Mariaa parhaana esimerkkinä Jumalan armosta. Valitsemalla hänet Jeesuksen äidiksi Jumala osoitti, mikä Hänen valtakunnassaan on suurta: köyhä ja nöyrä saa kunnian, mutta rikas ja ylpeä lähtee tyhjänä pois Hänen luotaan.</i><br /><i>Maria on myös esimerkki ihmisestä, joka on avoin Jumalan edessä. Elämä ja usko ei ole puristettu vielä mihinkään kaavaan. Hän uskoo myös Jumalan yliluonnolliseen toimintaan. Jumala ei toimikaan aina samalla kaavalla. Eikä Mariaa suinkaan nöyryytetä, vaan hän on jo nöyrä ja siksi voi ottaa vastaan suuren ja pyhän tehtävän. Eikä tiedä, että se vei lopulta suuriin kärsimyksiin ja uhrauksiin hänen elämässään. Hänellä on sen verran terve itsetunto, ettei torju myöskään vanhemman naisen hänelle tarjoamaa apua ja kunnioitusta. Ilo saa pulputa kaikessa rauhassa tämän elämänhaluisen ja vapautuneen nuoren naisen sydämestä.</i><br /><i><br /></i></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;"><i>Jumalalla on asiaa ja tehtäviä kaikille. Jumala ei käytä ja valitse vain miehiä, ei ole koskaan yksistään valinnut. Myös nainen voi olla Jumalan armon ja suurten tekojen julistaja. Maria, nainen, saa ensimmäisenä tiedon odotetun Messiaan ja Jumalan Pojan syntymisestä. Sitä ei ilmoiteta ensinnä jollekin miesprofeetalle tai miespapille. Lisäksi hän rikkoo toisenkin oman aikansa itsestäänselvyyksistä. Nimittäin Maria saa tehtäväkseen antaa myös nimen pojalleen. Tämä kun tehtävä oli tavallisesti aina isän. Maria ei ole vain synnyttäjä, vaan myös Jumalan tekojen julistaja. Meidän ei tarvitse häntä palvoa, mutta suuresti kunnioittaa. Marian voima on liikkeelle lähteminen Jumalan voimassa, Häneen turvautuen. Hän sai kokea paljon Jumalan huolenpitoa. Maria ei suinkaan ole hiljainen ja alistuva, vaan Jumalaa ylistävä ja Hänen tahtoaan rohkeasti toteuttava nuori nainen. Maria rohkaisee epätoivoisintakin nousemaan ja katsomaan todellisuutta silmiin.</i><br /><i><br /></i></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;"><i>Marian Poika teki lopulta mahdottomia: nousi kuolleista ja todisti siten olevansa Jumalan Poika. Yli 30 vuotta kestänyt Marian piina oli lopullisesti ohi vasta pääsiäisenä. Elisabethin luo kiiruhtava ja vuorilla hyppelevä Marian hahmo on kevään merkki ja ennustaa jo pääsiäistä aivan samalla tavalla kuin meille suomalaisille joutsenten saapuminen on varma merkki siitä että kevät on lähellä. </i><br /><i><br /></i></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;"><i>Hänen askelissaan on myös Pyhän Hengen synnyttämää iloa. Hänen tavallaan saamme mekin luottaa Jumalan armoon ja johdatukseen sekä tehtävään. Hän antaa voimia, taitoa ja rohkeutta. Minkälaisia yllätyksiä Jumalan tahtoon uskaltautuva saakaan kokea elämässään, olkoon mies tai nainen!”</i><br /><br /></span></h3><h3>Jotain erilaista mutta ei kuitenkaan mitään uutta.<br /><br /></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Yksi Marianpäivän teksteistä on kuitenkin vielä syytä nostaa esille. Se kun jää aina vähemmälle huomiolle. Kun evankeliumirkirjaa viime vuosituhanne lopulla uudistettiin ja siinä sivussa myös jumalanpalvelusta haluttiin korostaa myös vanhan testamentin tekstien ja uuden testamentin muiden tekstien kuin evankeliumitekstien arvoa. Nykyään kyllä näkee varsin harvoin saarnoja jotka nousevat Vanhan testamentin teksteistä tai Uuden testamentin kirjeiden teksteistä. <br /><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Vielä harvinaisempaa on kahden viime vuosikymmenen aikana ollut se että saarna rakenettaisiin siten että otettaisiin huomioon kaikki tekstit. Ja näin jäävät monet teksti vaille huomiota ja näin käy todella Marian ilmestyspäivänäkin. Saarnoihin ja hartauspuheisiin on tullut, kiitos kansainvälisten vaikutteiden ja tietynlaisen Roomaan päin katselemisen myötä uudenlaista virettä. Monet ihailevat ison sisarkirkkomme rakennetta, pappeutta, rakennetta ja sen suurta universaalisuutta. Toisaalta tähän voisi sanoa että eihän itse Lutherkaan koskaan kokenut että hän olisi halunnut luopua kirkkonsa jäsenyydestä, hän vain halusi uudistaa stä ja poistaa väärinkäytökset.<br />Monet Lutherin opilliset seuraajat aina omiin päiviimme saakka ovat halunneet puhua Kristuksessa olemisesta ja eräs Marianpäivän teksti, kolmannen vuosikerran Uuden testamentin teksti, puhuu juuri tästä. Ne ovat sanat apostoli Paavalin roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun alusta: <br /><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.<br /><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Ne ovat sanoja Marian pojasta. Apostoli Paavali ei ollut juuri kiinnostunut Jeesuksen elämänkerrasta eikä sitä kautta tietenkään hänen äidistäänkään. Hänelle ensimmäinern ja tärkein asia oli Kristuksessa oleminen ja sen selittäminen. Ja sen pitäisi olla tänäänkin kaiken uskon ja sen selittämisen loimilanka. Uskomme on kuin matto ja siinä on erivärisiä matonkuteita joita eri pyhäpäivien tekstit meille kuvastavat. Tästä kudelmasta koostuu uskomme.<br /><br /></span></h3><h3><span style="font-weight: normal;">Mutta enää ei riitä se, että julistetaan uskontoa Jeesuksesta, vaan on pakostakin elettävä Jeesuksen uskonto. Mestari haluaa, että kaikki hänen seuraajansa jakaisivat täysimääräisesti hänen uskonsa. Jeesus haastoi seuraajansa paitsi uskomaan, mitä hän uskoi, uskomaan myös niin kuin hän uskoi. Sama haaste on edelleen voimassa. </span>AMEN. </h3><div><br /></div><div>Ja mitäpäs musiikkia tähän loppuun ihan intergraation hengessä ja tarkoituksessa. Kuten joulukin katsoo pääisäiseen niin katsoo myös Marian ilmestyspäivä myös pääsiäiseen. No tietenkin:</div><h4 style="text-align: left;"><yt-formatted-string class="style-scope ytd-video-primary-info-renderer" force-default-style="" style="word-break: break-word;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=9k1h9UqGLLA">Stabat Mater - Inflammatus et accensus - G. B. Pergolesi</a></yt-formatted-string></h4><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div>
Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-70542182259077562372021-03-14T23:47:00.003+02:002021-03-16T00:59:37.048+02:00Leipää elämään. 4. paastonajan sunnuntai. 14 mars MMXXI<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-CtH1ai_Ppkc/Wqb1VSV1iII/AAAAAAAAEOs/in238CNPSJcgL4mGEozpgFEiD0BpDmtQQCLcBGAs/s1600/Buchwheat.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="282" data-original-width="386" height="233" src="https://4.bp.blogspot.com/-CtH1ai_Ppkc/Wqb1VSV1iII/AAAAAAAAEOs/in238CNPSJcgL4mGEozpgFEiD0BpDmtQQCLcBGAs/s320/Buchwheat.jpeg" width="320" /></a></div>
<b>4. paastonajan sunnuntai</b><br />
<b>Elämän leipä</b><br />
<b>14 mars MMXXI</b><br /><b>Liedon kappalainen Torsten Sandberg</b><br />
<b>Leipää elämään</b><br />
<b>Grande omelia</b> <br />
<br />
<b>Evankeliumi: </b><br />
<b>Joh. 6: 48-58</b><br />
<br />
<i>Jeesus sanoi:<br />”Minä
olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he
ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö,
ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se,
joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun
ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”<br />Tästä sukeutui
kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo
mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille:
”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen
vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo
minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän
hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen
juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä
pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä
saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on
se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se
ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö
tätä leipää, elää ikuisesti.”</i><br /><br />
Joskus
sananlaskut saavat aivan uusia merkityksiä. Reilut kolmekymmentä vuotta
sitten muutama djiboutilainen maratoonari niitti maailmanmainetta.
Vanhat urheilun ystävät muistavat hyvin tuon pienen maan Afrikan
sarvesta, ja sen sisukkaat potaltajat Dhjalma Roblehin ja Ahmed Salahin.
Ahmed Salah pääsi sitten Ranskaan harjoittelemaan oikein
paratiisimaisiin oloihin. <br />
<br />
Mieshän oli varsinaisen
nälkäkaakin näköinen, armottoman kovaan kuntoon treenattu mies joka
pisteli jo vuonna 1988, siis 33 vuotta sitten vanhan
juoksutossuteknologian aikana tuon reilut 42 kilometriä aikaan 2.07.07.
Siinä on ainakin kolmisen minuuttia tasoitusta nykyajan juoksijoille. Niin,
kuten eräs urheiluselostaja asian sanoiksi ouki, oli Salah sen näköinen
mies että häntä oli pidetty vielä päivän treenien jälkeen pari tuntia
kaulaa myöten kuumaan hiekkaan haudattuna kaulaa myöten että sisua
löytyisi tarpeen tullen vielä lisää.<br />
<br />
Ja hänen sanansa
<i>”Täällä Ranskassa olen huomannut, että kun syön kunnolla niin jaksan
treenata puolet enemmän kuin ennen”</i> jäivät monen mieleeni. Vanha hokema
”Leipä miehen tiellä pitää” oli tullut hyvin hirtehisellä tavalla
todeksi. <br />
<br />
Näin leipäsunnuntaita edeltävällä viikolla
kannattaa miettiä olennaisia asioita. Niin pitää tietysti aina tehdä,
mutta juuri nyt kysymys elämän leivästä nousee esiin. Arkipotallus on
joskus vähän hankalaa, itseä ahdistaa tai läheisen ihmisen ahdistus
ahdistamalla ahdistaa. Mistä saisi sellaista ravintoa jolla jaksaisi
todellakin puolet enemmän?<br />
<br />
Leipä herättää paljon
mielenkiintoa ja nyt kasvava ikäluokka saakin todistaa leipään ja
leivänsyöntiin liittyvän vallankumouksen joka on edennyt kovaa vauhtia.
Gluteeniton ruokavalio voittaa puolelleen päivä päivältä enemmän
kannattajia ja netistä löytyy paljon asiaan liittyviä paatoksellisia
puheita joiden sisältö voi olla seuraava: <br />
<i><br />”Että ihminen ryhtyi
syömään viljoja oli hänen suurin erehdyksensä. 90 prosenttia hänen
vaivoistaan, myös mielenterveysongelmista johtuu viljojen, leivän
syömisestä. Erityisesti vehnä on kavalin kedon ruohoista. Vain kymmenesosa ihmiskunnasta on mukautunut syömään viljoja. Viljan turmio
oin sen varastoproteiineissa joita se tarvitsee itääkseen ja oraan
kasvattaakseen. Kaksi varastoproteiinia gluteniini ja gliadiini,
erityisesti gliadiinin prolamiini-osa yhdistyessään leivän
valmistuksessa gluteeniksi pilaavat ihmisen ohutsuolen ja koko
terveyden. Talven flunssatkin johtuvat leivänsyönnistä kun ihmisen
vastustuskyky on tuhottu. Viljaproteiinien hajoamistuoteet jäävät
peptiini-yhdisteiden kokoluokkaan ja silloin ne vuotavast ohutsuolesta
vereen päätyen ovat rakenteeltaan virusten kaltaisina kuormittamassa
vastustukykyämme, joka luulee olevansa massiivisen virushyökkäyksen
kohteena. Siiinä sitten vaarattomampikin flunssan aiheuttaja saa pahaa
jälkeä aikaan ja nopeasti.”</i><br />
<br />
Näiden puheiden jälkeen
perinteinen puhe elämän leivästä saattaisi joutua kovinkin
kyseenalaiseksi. Perinteinen leivänsyönti joutuu tulevaisuudessa ihan
varmasti uuteen valoon. Jeesusta ei voida laittaa tästä kielikuvasta
tilille. Ei hän ollut mikään mikrobiologi ja miten hän olisi muuten voinut
asian paremmin sanoiksi pukea.<br />
<br />
Kielet ja sanonnat ovat
täynnä kielikuvia joiden alkuperäistä merkitystä ei enää tavoiteta, tai
se on muuttunut. Selittäessään Isä meidän ruokouksen käsitettä
”Jokapäiväinen leipä” laajensi meidän luterilaisten oppi-isä, itse
Martti Luther, siis mitä marttimaisin Martti, sen käsittämään koko
ihmisen elämän toimeentuloa ja menestymistä. Meidän nykyisessä
katekismuksessamme joka tuli käyttöömme reilut 15 vuotta sitten on asia
ilmaistu näin edelleen Martin sananjälkiä tapaillen: <br />
<br />
<i>"Kaikki
elämän lahjat tulevat Jumalalta. Hän antaa aurinkonsa paistaa sekä
hyville että pahoille. Myös ihmisten työn ja toiminnan tuloksena syntyvä
hyvä perustuu siihen, että Jumala pitää yllä maailman elämää."</i><br /><br />Jumalan
anteliaisuuteen luottaminen ei ole helppoa. Maailman köyhyys ja hätä
saa meidät epäilemään Jumalan hyvyyttä. Leipä ja muu välttämätön puuttuu
liian monelta ihmiseltä. Isä meidän -rukous ohjaa meitä toisten
tarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan. Jumalan
hyvyys velvoittaa meidät jakamaan omastamme ja huolehtimaan siitä, että
kaikilla on riittävä toimeentulo. Puutteenkin keskellä voimme uskoa,
että Jumala on luvannut jatkuvasti pitää huolen meistä ja koko
luomakunnasta."<br />
<br />
Kun joku alkaa opiskelemaan
kaupallisia aineita on ainakin erään kauppakorkeakoulun peruskurssilla
aivan aluksi hyvin painokkaasti sanottu että kaikki lähtee maasta, maan
moninaisista antimista ja maa-, ja karjatalouden alkutuotannosta.
Luonnontieteilijä puhuisi varmasti omalla tieteellisellä kielellään ja
jos runolliseksi äityisi niin kielenkärjet tapailisivat kielikuvia
kaikkialle ennättävästä armollisesta auringosta. <br />
<br />
Päivän
sanoma on se, että tarvitsemme hengellistä ravintoa aivan samalla
tavalla kuin tarvitsemme ravintoa, syötävää ja juotavaa jotta eläisimme. Viljojen vaarallisuudesta saarnaava voi olla oikeassakin mutta kovan saarna päälle pitäisi lausua helpotuksen sanat ja myös ohjeita uuteen elämään.<div><br /></div><div>Jeesuksen sanat pysäyttävät meidät monesti mutta hän antaa myös helpotuksen ja suoranaisia ohjeitakin. </div><div>Hänen sanansa antavat ravintoa, mutta aivan erityisellä tavalla
saamme sitä hänen asettamastaan pyhästä ehtoollisesta. Ihminen löytää
aina uusi tapoja ravita itseään, muotiruuat ja erilaiset tulevat ja menevät mutta
hengellisessä mielessä ravinto pysyy aina samana.</div><div>
<br />
Leipää
pelloilta maan saamme tulevaisuudessakin, oli se sitten millä
tavalla erilaista mutta leipää kuitenkin. Leipäsunnuntai, neljäs
paastonajan sunnuntai, jättää meille paljon ajateltavaa. Pääsiäiseen
pitäisi valmistautua. Seuraavat sanat ensimmäisestä Pietarin kirjeestä
sopivat tähän viikonalkuun pääsiäisen lähestyessä oikein hyvin:<br />
<i><br />”Jättäkää
kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki
panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan
maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te
»maistaneet Herran hyvyyttä».”</i> (1. Piet. 2: 1–3 )<br />
<b>AMEN</b></div>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-21102973611331982902020-03-22T09:00:00.000+02:002021-03-16T01:05:13.210+02:00Toisenlainen Marianpäivän saarna. Saarna 22 mars MMXX.<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-nrBOhhLPMDw/XncM9y3WjiI/AAAAAAAAEpA/QsHvJqyZzXAf6IYlSNJ5AZfOnFkow9ceACLcBGAsYHQ/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2020-3-22%2Bkello%2B8.59.31.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="940" data-original-width="1046" height="287" src="https://1.bp.blogspot.com/-nrBOhhLPMDw/XncM9y3WjiI/AAAAAAAAEpA/QsHvJqyZzXAf6IYlSNJ5AZfOnFkow9ceACLcBGAsYHQ/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2020-3-22%2Bkello%2B8.59.31.png" width="320" /></a></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><b>Saarna 22 mars MMXX</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><b>Marianpäivä</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><b>"Toisenlainen Marianpäivän saarna."</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><b>Herran palvelijatar</b></span></div>
<div style="font-family: times; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div style="font-size: 16px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><b>Grande omelia</b></span></div>
<div style="font-size: 16px;">
<b><br /></b></div>
<div style="font-size: 16px;"><br /></div>
<div style="font-size: 16px;"><i style="background-color: white; color: #343434; font-family: georgia;"><b>Luuk. 1: 39-45</b></i></div><h4 style="text-align: left;">
<span style="-webkit-font-kerning: none;"><i>Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”</i></span></h4>
</div>
<div style="font-family: times; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><b>Alkunäky. Kaikki arvoitukset on tehty ratkaistaviksi</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Kaikki arvoitukset ratkeavat lopulta. Vai ratkeavatko? Kyllä ne ratkeavat vaikka moni ei lähdekään sille tielle mihin ne lopulta johtavat. Tosiasioita ja täysin järkeviä johtopäätöksiä ei uskota. Kun esimerkiksi Jean-Pierre Houdin selvitti miten Egyptin isot pyramidit on rakennettu ottivat jotkut hänet todesta, mutta vielä useammat eivät halunneet uskoa kaikista järkevintä ja yksinkertaisinta ratkaisua todeksi. Moet haluavat että arvoituksia edelleen on olemassa. Viiltäjä-Jackin arvoitus on myös ratkaistu. ”Vainajat eivät vaikene.” Jurgen Thorwald joka kirjoitti tuon kirjan rikostutkimuksen historiasta ei Viiltäjä-jackin arvoitusta ratkaissut vaan suomalainen DNA-tutkija Jari Louhelainen on suurella todennäköisyydellä selvittänyt yli 120 vuotta vanhan murhamysteerin.</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;"><span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><br /></span></div><div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Vainajat saavat nyt vihdoinkin levätä rauhassa ja varmasti myös tuo hyvin todennäköinen murhaajakin joka nimi tiedetään. Aika rauhoittaa ja asia White Chapelin arvoitus on ratkennut. Kristinuskokin sisältää suuria salaisuuksia, ehtoollisestakin puhutaan suurena mysteerinä ja itse päähenkilö on hyvin arvoituksellinen. Tällä ja edellisten lauseiden ajatusjuoksulla ei nyt ihan heti sitä että joku tulisi nyt aivan pian ja ratkaisisi Jeesus Nasaretilaisen arvoituksen jonka jälkeen avautuisi aivan uusi aikakausi uskontojen historiassa. Kaikki on mahdollista ja jos sellainen aika koittaa joskus, kaikki arvoitukset ratkaistaan, olkaamme kärsivälliset.</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><b>Marianpäivän erikoisluonne</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Mariapäivä tässä kevatkaudella on hyvin erikoinen pyhäpäivä. Päivä rikkoo violettien päivien ketjun ja päivän päähenkilönä ja aiheena näyttäisi olevan aivan eri henkilö kuin yleensä. Vai onko. Joka tapauksessa vuodesta toiseen luemme ja kuulemme saman asian:</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">”Tämän pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Tästä tulee myös juhlan nimi eri kielissä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Sanojen takana voi olla kutienkin aivan jotain muuta kuin tuo perinteinen hokema. Mutta miten voisimme lähestyä asiaa? Päivän virressä puhutaan ilon lähteistä. Voimme toisaalta unohtaa tuollaisen koska ne kertomuksen joita kutsumme evankeliumeksi ovat toisaalta monenlaisen toimitustyö tuloksia. Muutaman sukupolven kuluttua Jeesuksen elämästä asioita haluttiin sovittaa mennesiin ajatuskulkuihin. Toisaalta saamme nähdä asian kauniina kertomuksena vaikka tuskin Maria kiitosvirsi on yhtä lailla Luukkaan käsialaa kuin on jouluevankeliumikin. Kuvauksia joista pitää sanoa että ne ovat välttämättömiä, mutta eivät olennaisia.</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Maria ei meille luterilaisille ole henkilö joka kuulee rukouksemme ja välittää niitä Jumalalle. Tietyllä tavalla järkevin tapa lähestyä Mariaa on lähestyä häntä hyvinkin arkipäiväisellä tavalla. Jeesus on myös täysi ihminen siinä missä täysi Jumala. Jeesusta ja hänen toimintaansa voimme tarkastella aina ihmisen näkökulmasta. Jeesuksen ”profiloinitiin” meillä on toki enemmän aineksia, mutta jollain tavalla voimme myös lähestyä hänen äitiänsä. Mutta kysymykset nousevat kuitenkin ensi sijassa Jeesuksesta ja siitä mitä käsitämme äidin huoleksi ja suruksi noin yleensä.</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"><b>Olisiko olemassa uusi tapa lähestyä asiaa?</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Voisimme lähestyä kysymystä Jeesuksesta ja Mariasta Auringon ja kuun kautta. Kuu saa valonsa auringosta ja kuuta voimme katsoa turvallisin mielin vaikkapa ja aivan kiikarilla. Samaa asiaa emme voi tehdä auringon suhteen. Kuun valo on polarisoitunutta, katsomme pystytasossa värähtelevää valoa katsomme valoa ikäänkuin takaa päin. Kuu saa valonsa auringosta. Aivan samalla tavalla Maria saa valonsa ja hän tulee uskomme sisällössä tunnetuksi vain siitä valosta jonka hän saa Jeesuksesta. Tiestysti tuokaan ajatus ei vie eteenpäin tuollaisenaan ja jää samalle tasolle kuin vanha toteamus joka on pakko toistaa vielä kerran: ”Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Mutta jos lähdemme miettimään Jeesuksen arvoitusta sen vähäisen perusteella mitä voimme lukea Jeesuksen suhteesta äitiinsä niin pääsemme jo ehkä eteenpäin. Maria on tässä kuu ja Jeesus aurinko. Jeesus ei ollut ihmisenä mikään tavallinen kaveri. Hän herättää omaisissaan suurta kummastusta aloitettuaan julkisen toimintansa. Eräässä kohtauksessa, Markuksen kertomuksen kolmannessa luvussa näemme tilanteen jossa Jeesuksen äiti ja veljet haluavat tavata hänet. Jeesuksen sanat tuossa tilanteessa ovat: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Ja myöhemmin: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Tuosta kohtauksesta voi jokainen aloittaa matkan joka valottaa hyvin Marian asemaa ja tilannetta. Edellä kuvatussa kohtauksessa on draamaa ja vaikka emme tiedä miten filmi jatkuu voimme kuvitella jotain. Jeesus ei todellakaan vastannut odotuksia. Tuosta saa käsityksen että äiti ja pikkuveljet ovat noutamassa ”hurahtanutta” perheen esikoispoikaa takaisin kotiin. Mutta miksi? Aivan varmasti siksi että hänessä oli jotain ylimaallista jota hänen lähisukulaisetkaan eivät voineet käsittää. Samassa tilanteessa olemme mekin. Emme pääse helpolla, mutta se ei ole tarkoitustaan. Joka repii kiiltokuvat ja ryhtyy pohtimaan rosoisempia kuvia löytää kaikessa ristiriidassaan hyvin lohdullisia näkyjä, löytää ihmisiä.</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Kun jatkamme tätä tarkastelua moni asia näkyy uudessa valossa. Ja se tekee myös oikeutta Jeesuksen äidille. Maria voisi vihdoinkin tulla esiin myös tavalla joka voisi tuoda lohtua sellaisille äideille joilla ei ole aina helppoa lastensa kanssa. Kuva hänestä inhimillistyisi. Markuksen kuvaama kohtaus on repii rikki kaikki kiiltokuvat, se on Jeesus Nasaretilaisen arvoituksen ratkaisussa ensimmäinen tärkeä johtopäätös. Jeesuksen ”hurahdus” on totta ja hänen lähisukulaisensa ovat hänestä huolissaan. Hän on aivan käsittämätön. Jeeusuksen äiti ja veljet tahtovat ottaa hänet huostaansa. Mutta ei ihminen aivan noin hurahda; yhtäkkiä. Maria on saanut nähdä erikoislaatuisen poikansa käyttäytymistä aivan varmasti koko ikänsä, Jeesuksen julkinen toiminta on vain kaiken huipentuma. Jos Luukkaan kuvaama Maria joka laulaa ylistysvirttä olisi aivan tosi näky niin nyt olemme kaukana siitä, kovin kaukana siitä.</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Tällainen näky sotii todella vahvasti sitä kiiltokuvanäkyä vastaan joka avautuu Luukkaan evankeliumin aivan ensimmäisissä luvuissa. Emme tänään pääse tämä pitemmälle. Jollain toisella kerralla pääsemme näissä tutkimuksissamme aivan varmasti eteenpäin ja voimme olla aivan rauhassa ja levollisin mielin ja odottaa todella jotain suurta. Kun Jeesus Nasaretilaisen arvoitus jonain päivänä ratkeaa on se varmasti potensseissa suurempi asia kuin Epyptin pyramidien arvoitus tai Viiltäjä-Jackin arvoitus. Todistusmateriaalia nimittäin on ja menetelmät kehittyvät. </span>Tässä ja nyt olemme, mutta ajatukset viemme mukanamme pyhäpäivään ja sen rauhaan.</div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;"><br /></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-kerning: none;">Aurinko paistaa ja luo valoaan. Lopuksi meidän on vielä palattava Marian luo ja mietittävä miten hän jaksoi. Ei hän jaksanutkaan. Hän vain oli ja kulki niiden ihmisten kanssa jotka häntä tukivat vielä sinä päivänä kun hän näki poikansa riippuvan ristillä. Mutta ei loppua ilman armollista näkyä. Marianpäivä on tässä keskellä paastonaikaa ja se lohdullinen näky joka avautuu pääsiäisaamussa, ylösnousemuksen aamussa. Se poisti Marian tuskan ja levottomuuden ja sen tuoma rauhan käy meidänkin ylitsemme, tänään ja nyt ja vielä silloinkin kun voimme katsoa Jeesus Nasaretilaistakin kasvoista kasvoihin. <b>Aamen.</b></span></div>
</div>
Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-9313325734858813412019-12-26T08:56:00.000+02:002020-03-23T15:03:30.214+02:00Tapaninpäivän saarna MMXIX-vuonna. Hyvästi Lenin — mitä eräs elokuva opettaa meille.<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-FU651tjxqVI/XgWrxvpQ19I/AAAAAAAAEoA/94oUd-a9dA0TcU_VQUwoiOMiMEscQgUFQCLcBGAsYHQ/s1600/Hyva%25CC%2588sti%2BLenin.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="440" data-original-width="540" height="260" src="https://1.bp.blogspot.com/-FU651tjxqVI/XgWrxvpQ19I/AAAAAAAAEoA/94oUd-a9dA0TcU_VQUwoiOMiMEscQgUFQCLcBGAsYHQ/s320/Hyva%25CC%2588sti%2BLenin.jpeg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<b>Saarna Tapaninpäivänä</b><br />
<b>26 decembrius MMXIX</b></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<b>Auran seurakuntatalo</b></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<b>Kirkkoherra Torsten Sandberg</b></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<b>Hyvästi Lenin — mitä eräs elokuva opettaa meille</b></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<b>Grande omelia</b></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<br /></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Evankeliumi</b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Luuk. 12: 8-12</span></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Jeesus sanoi opetuslapsilleen:</span></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"> ”Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.</span></div>
<div style="background-color: white; color: #343434; font-family: Verdana; font-size: 12.8px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.”</span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b>I</b><br />
Joulunaikana voi katsella vaikkapa vanhoja elokuvia. Useimmiten nuo elokuvat on tullut katselleeksi vähintään yhden kerran. Hyvät elokuvat kestävät kutienkin useamman katselukerran. Yksi tällaisista elokuvista on nimeltään “Hyvästi Lenin.” Elokuva kertoo erään perheen kohtaloon kietoutuvista tapahtumista vuosina 1989-1990 suurten muutosten aikana Saksan Demokraattisessa Tasavallassa. Noista vuosista tulee kohta kuluneeksi 30 vuotta vaikka ei aina uskoisi.</span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Vaikka elokuvan kertomus aluksi tuntuu todella mielikuvitukselliselta sillä lienee todellisuuspohja. Ja ellei sillä olisi todellisuuspohjaa, niin se pitäisi keksiä. Kaikkinensa kertomuksessa yhdistyy ihmiselämän lohduttomuus kaikkialle ennättävään lämpimään nauruun. </span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b>II</b><br />
Mistä sitten oli kyse? Kaikki vanhemmat polvet muistavat Itä-Euroopan suuret muutokset lähes vuotta sitten. Oli kaksi Saksaa, ja niissä aivan erilainen järjestys. Miksi lähtisimme arvioimaan sitä kumpi oli parempi, sillä historia on aina voittajien kirjoittamaa, ja siinä unohtuu pieni ihmiskohtalo niin kovin helposti. Maailmankartalta hävinneessä Saksan Demokraattisessa Tasavallassa ihminen yritti elää elämäänsä arvokkaasti ja aina parhaansa tehden. Aivan samalla tavalla siellä pieni ihminen lähti toiveikkaana ensimmäiseen koulupäiväänsä, halusi oppia ja olla vanhemmillenkin kuuliainen ja hyvä pieni koululainen. Siellä kansalainen halusi varttua turvallisesti, löytää paikkansa ja elämäntehtävänsä, löytää puolison ja perustaa perheen, yksinkertaisesti olla ihminen. Mutta jotain siellä oli kuitenkin vallan erikoista… Ehkä ymmärrämme paremmin tuon maan ihmisten elämää jos vain toteamme: he elivät aivan ihmeellistä kaksoiselämää. </span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b>III</b><br />
Elokuva “Näkemiin, Lenin” kertoo perheestä jonka isä oli siirtynyt länteen. Äiti jäi itään kahden kasvavan lapsen kanssa. Todellisuudessa hänkin oli suunnitellut muuttavansa länteen miehensä perässä ja ottavansa vielä lapsetkin mukaansa. Se ei kuitenkaan onnistunut ja lopulta perheen äidistä Christine Kerneristä tulee mitä uskollisin puolueen työntekijä joka palkitaan vielä korkealla kunniamerkillä. Lapsilleen hän ei paljasta asioiden oikeaa laitaa vasta kuin viimeisinä päivinään. Vuodet kuluvat ja tulee suurten mullistusten aika 1980-luvun lopulla. Katumellakoiden keskellä äiti Christine saa aivo-infarktin ja vaipuu koomaan kahdeksaksi kuukaudeksi. Perheen poika Alex joka on varttunut kaksikymppiseksi neuvokkaaksi nuoreksi mieheksi ei halua, että äiti näkee sen muutoksen joka maassa on tapahtunut sen kahdeksan kuukauden aikana jona hän on nukkunut syvää untansa. Niinpä Alex lavastaa sisarensa, tämän miehen ja venäläissyntyisen ystävättärensä ja muiden vanhojen kunnon derkkujen kanssa Christinenelle valetodellisuuden jossa hän saa elää elämänsä viimeiseen päivään ja viimeiseen hengenvetoon saakka. Neuvokkuutta tarvitaan senkin selittämiseen mitä tarkoitti se kun Christine näki ensimmäisen kerran ulos sairasvuoteelta lähdettyään helikopterin kuljettavan lieassa valtaisaa Leninin patsaan ylöosaa. Ja neuvokkuutta tarvittiin monen muunkin asian selittämiseen. </span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b>IV</b><br />
Edelleenkin voimme kysyä mistä oli kyse? Elokuvan kerronta on niin monikerroksista että voimme ottaa nyt esiin vain yhden juonteen. Aluksi voidaan todeta se, että tietysti Alex ja hänen sisarensa ja kaikki muutkin halusivat Christinelle pelkkää hyvää ja varmasti kaikki mitä he tekivät oli heille suuri seikkailu, joka yhdisti heidät heidän loppuiäkseen. Niin, ihminen haluaa aina pelastaa vanhempansa ja varmasti Alex ajatteli että hänen rakas äitinsä kuolee jos hän kuolee järkytyksestä jos hän vain kuulee totuuden. Ehkä äiti olisi kestänyt kaiken jos hän olisi ollut terve. Nimittäin Itä-Saksalaiset olivat sellaista porukkaa, kaksoiselämää kun elivät, että he saattoivat muitta mutkitta hyväksyä uuden todellisuuden kun muuri oli sortunut. </span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Voimme ajatella vaikkapa seuraavanlaisesti: Meissä on ikäänkuin katkaisija, sellainen josta laitetaan valot päälle. Siis näpsäytin jossa on kaksi asentoa. Kun se on toisessa asennossa niin olemme ja teemme asiat toisin, ja jos se on toisessa asennossa teemme ne toisella tavalla. Nimittäin tuon maan kansalaiset, vaikutusvaltaisimmasta vaatimattomampaan tiesivät ihan varmasti mitä rajan toisella puolella tapahtui ja millaista siellä oli.</span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b>V</b><br />
Kaksoiselämän eläminen voi olla rasittavaa. Toisaalta jos sitä elää luonnonlap-en tavoin voi pysyä järjissäänkin, mutta aina siinä jää kuitenkin paljosta vaille. Derkkulan väki ei ollut tynnyrissä kasvatettua porukkaa, vaan pikemminkin tynnyriin sullottua porukkaa. Tuota ilmaisua tynnyrissä kasvanut käytetään meillä sellaisissa asiayhteyksissä kun joku yksilö kovasti poikkeaa tavoiltaan muista, ja syy siihen on yleensä kasvatuksessa tai jonkin yhteisön asettamissa tiukoissa säännöissä, tavoissa elää, puhua, ajatella ja osoittaa tunteitaan. Monesti ainakin meillä puheet tynnyrissä kasvamiseen liittyvät siihen kun arvioidaan joitain uskonnollisia yhteisöjä ja heidän jäseniään.</span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b>VI</b><br />
Ajat ovat muuttuneet muutenkin kuin kahden Saksan suhteen. Jälleen kerran kristillinen kirkko on uusien haasteiden edessä. Asioista ei voida puhua samalla tavalla kankeasti ja samaa muotokieltä käyttäen kuin puhuttiin Cristinen, Alexin, Arianen, Laran ja Denisin maailmassa, maassa jossa uutislähetyksissä toistettiin keskimäärin 20 kertaa puolueen nimi ja aina se luettiin kokonaan; viisi sanaa joista kolme pitkää sanaa ja 46 kirjainta.</span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Päivän evankeliumitekstissä puhutaan profeettojen vainoamisesta ja tappamisesta ja totuuden vastustamisesta. Perinteinen tapa valmistaa saarnat tapaninpäivänä Lutherin ajoista tähän päivään on ollut todeta, että tapaninpäivän sanoma, ja tekstien viesti on ihmisten vastaus taivaan lahjaan, juuri syntyneeseen Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Voihan sen tietysti noinkin sanoa, mutta onko se kovin rakentavaa? Juuri kun on julistettu joulurauhakin ja Rauhan ruhtinas on syntynyt maailmaan. Tässä suhteessa kirkon evankeliumikirja on varsi kummallisella tavalla historian vanki. Ensi kehotetaan viettämään ilon juhlaa ja sitten syyllistetään oikein pitkäperjantain arsenaalilla. Tässä kohden ainakin olisi uudistumisen paikka. </span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Kaiken jälkeen herää vielä kysymys siitä, onko kirkko, vaikkapa tama meidän Suomen evankelis-luterilainen kirkko, itse asiassa eräänlainen Saksan Demokraattinen Tasavalta ei ymmärrä, että maailma on muuttunut. Se ja sen eliitti yrittää pitää kiinni asemistaan eikä hyväksy tosiasioita muuttuneessa tilanteessa. Sen pieni eliitti puhuu edelleenkin muotokieltä jota muiden on vaikea ymmärtää. Kaiken keskellä sillä on kuitenkin tehtävä ja sen arvokas työ saa tunnustusta. Se näyttää olevan valtio joka tekee uudistuksia uudistusten perään, uudistuksia jotka eivät johda mihinkään. Sillä on menestystuote nimeltään rippikoulu, mutta suurten juhlapyhien aikana kirkossa ei juuri näy tämä menestystarina. Jos joku yrittää kertoa että tuon yhden menestystarinan taustalla on enemmän nuoriso-kulttuurista omaksutut mallit niin hänet kyllä vaiennetaan.</span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Uudistamista ei aina katsota hyvällä eikä totutusta poikkeavaa sallita kuin muutamille virallisille kyseenalaistajille ja ehkä yhdelle valmiiksinaurajalle. Pieni eliitti puhuu edelleen keskenään kieltä jota suurin osan kirkon jäsenistä ei ymmärrä ja kaiken lisäksi se uudistaa itseään ja toimintaansa vain itsensä uudistamisen vuoksi. Toisaalta yksi kirkon menestystarina on myös ollut hyvin hallittu viivytystaistelu joka jatkuu ja jatkuu…</span></div>
<br />
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Oikeassa uudistumisessa on myös kyse siitä, että tapa puhua asioista uudistetaan. Muuten kirkon kohtalo on sama kuin <i>Hyvästi, Lenin-elokuvan</i> Christinellä joka näkee Lenin-patsaan yläosan lipuvan pois jonnekin kauas. Siinä vaiheessa voi kysyä onko kirkko tehnyt jotain mitä se ei enää saa anteeksi. <i>“Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta,”</i> ja toisaalla <i>“Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden. Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät.”</i> Jos näin on niin sen jälkeen sillä ei ole muuta tehtävää kuin toimia nostalgia-museona ja sen tapahtumat, tämäkin jumalanpalvelus, ovat sellaisia tapahtumia kuin DDR-aiheiset “ostalgia-illat” olivat viime vuosikymmeninä. <b>AMEN.</b></span></div>
<div>
<span style="font-kerning: none;"><b><br /></b></span></div>
</div>
Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-79152848707894754352019-11-02T08:25:00.002+02:002019-12-27T08:27:28.829+02:00"Jeesus Nasaretilainen — kokemusasiantuntija." Pyhäinpäivän saarna MMXIX-vuonna.<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-IGRlQmQ0HMo/Xb0hDqE80NI/AAAAAAAAEnU/ahKMBJNQynQTmgWILj9tI5oZpf0RoYZYQCLcBGAsYHQ/s1600/pyha%25CC%2588inpa%25CC%2588iva%25CC%2588%2Bmmxix%2BII.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="786" data-original-width="1028" height="244" src="https://1.bp.blogspot.com/-IGRlQmQ0HMo/Xb0hDqE80NI/AAAAAAAAEnU/ahKMBJNQynQTmgWILj9tI5oZpf0RoYZYQCLcBGAsYHQ/s320/pyha%25CC%2588inpa%25CC%2588iva%25CC%2588%2Bmmxix%2BII.png" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="background-color: #fefdf9; color: #c91427; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="background-color: #fefdf9; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b><br /></b></span>
<b>Saarna Pyhäinpäivänä</b></div>
<div style="background-color: #fefdf9; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>05 novembrius MMXVI</b></span></div>
<div style="background-color: #fefdf9; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Auran kirkko</b></span></div>
<div style="background-color: #fefdf9; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<b style="caret-color: rgb(0, 0, 0); color: black;">"Jeesus Nasaretilainen — kokemusasiantuntija." </b></div>
<div style="background-color: white; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="background-color: #fefdf9; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Grande Omelia</b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="background-color: white; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="background-color: #fefdf9; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b><i>Evankeliumi</i></b></span></div>
<div style="background-color: #fefdf9; color: #262626; font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b><i>Matt. 5: 1–12</i></b></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<i><span style="font-kerning: none;"></span><br /></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">1</span><span style="font-kerning: none;"> Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. </span><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">2</span><span style="font-kerning: none;"> Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<i><span style="font-kerning: none;"></span><br /></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">3</span><span style="font-kerning: none;"> "Autuaita ovat hengessään köyhät,</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>sillä heidän on taivasten valtakunta.</i></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">4</span><span style="font-kerning: none;"> Autuaita murheelliset:</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>he saavat lohdutuksen.</i></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">5</span><span style="font-kerning: none;"> Autuaita kärsivälliset:</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>he perivät maan.</i></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">6</span><span style="font-kerning: none;"> Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>jano:</i></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>heidät ravitaan.</i></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">7</span><span style="font-kerning: none;"> Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>heidät armahdetaan.</i></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">8</span><span style="font-kerning: none;"> Autuaita puhdassydämiset:</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>he saavat nähdä Jumalan.</i></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">9</span><span style="font-kerning: none;"> Autuaita rauhantekijät:</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>he saavat Jumalan lapsen nimen.</i></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">10</span><span style="font-kerning: none;"> Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<i><span style="font-kerning: none;"></span><br /></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<i><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">11</span><span style="font-kerning: none;"> "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. </span><span style="color: #0000e9; text-decoration: underline;">12</span><span style="font-kerning: none;"> Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.</span></i></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b><br /></b></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Kokemus, mitä se noin yleensä ottaen on?</b></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Me kaikki olemme varmasti kuulleet sanan kokemus. Varmasti myös ymmärrämme mitä se tarkoittaa? Voimme ymmärtää mitä sanat ovat ja mitä ne tarkoittavat noin yleensä, mutta harvoin pysähdymme miettimään mitä ne oikeasti tarkoittavat. Sana kokemus on erikoisen vaikea sana koska se puhuu asiasta, tapahtumasta jonka kokeminen yksittäiselle ihmiselle on ainutlaatuista. Ehkä on parasta lopettaa sanan pyörittäminen tähän ja vain todeta että minkä toinen kokee, sitä on toisen vaikea ymmärtää. Voit ehkä kaikessa myötäelämisessä jopa uskoa että toinen voi asettua asemaasi ja jopa kokea jotain, mutta totuus on edelleenkin siinä että pääset katsomaan vain varjoa. Toisen ihmisen kokemuksen täydelliseen ymmärtämiseen tarvitaan, ei vähempää eikä enempää, kuin toisen täydellinen tunteminen. Kaiken lisäksi jos toisen ihmisen kanssa myötäeläminen menee liian pitkälle voi juuri tuon kokemuksen tavoittelu johtaa tuhoisaan uupumukseen.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Mikä teki Jeesuksesta kokemusasiantuntijan</b></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Matteuksen evankeliumin viiden luvun alku luetaan aina Pyhäinpäivän jumalanpalveluksessa, siis joka ainoa vuosi. Monesti meille käy niin, että liian tutut asiat todellakin enemmän kuin arkipäiväistyvät. Herramme Jeesuksen Kristuksen vuorisaarnalle on käynyt näin. Toisaalta sitä on tulkittu todella paljon ja se itsessään viehättää niitäkin jotka eivät pidä itseään edes kristittyinä. Tuntuu todellakin että tuon miehen sanoissa on jotain käsittämättömän ainutlaatuista. </span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Vuoisaarnan alun autuaaksijulistuksissa, siis päivän saarnatekstin alussan Jeesus listaa erilaisia ihmisiä tai ihmisryhmiä. Meidän on hvvä kerrata ne tässä vaikka ehkä muistammekin ne tai osan niistä; hengessään köyhät; murheelliset; kärsivälliset; jumalan oikeudenmukaisuuttaa odottavat ja janoavat; toisia armahtavat; puhdassydämiset; rauhantekijät ja jumalantahdon mukaan elämään pyrkivät. Muistamme tässä kohden että vanhurskaudella tarkoitetaan paljolti eri asiaa kuin se mitä meille on yritetty opettaa. Mitä Jeesus sillä tarkoitti oli Jumalan oikeudenmukaista työtä ja toimintaa jossa köyhä ja vaatimatonkin ihmisen saattoi olla osallinen siitä mistä muutkin.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Jeesuksen puhe on profeetan puhetta. Jeesus haluaa kuuluttaa Jumalan tahtoa ja Jumalan valtakunnan tuloa. Hän uskoo niihin lupauksiin jotka on annettu hänen kansansa Pyhissä kirjoituksissa. Pienestä pitäen hän on käynyt synagooga-jumalanpalveluksissa ja lukenut siellä tekstejä ja tulkinnut niitä, puhunut ja saarnannut. Lopulta hänestä tulee kiertävä saarnamies ja hän kerää opetuslapsijoukon ja lopun varmasti tiedämme.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Mutta voimme kysyä, ja palaamme sanaan jota pyöritimme mielissämme aivan aluksi. Palaamme sanaan kokemus. Oliskohan Jeesuksella itsellään syvällisiä kokemuksia asioita joista hän puhuu. Ja mikähän olisi todiste siitä että hänen sanoillaan olisi aivan erityinen painoarvo.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Jeesuksella on vahva kutsumustietoisuus. Hän kokee että jotain perinpohjaisen merkittävää on tapahtumassa ja hän on joutunut asioiden keskiöön. Jeesuksen puhe ja opetus otetaan vakavasti ja kansanliikkeellä on paljon kannattajia. Jeesusta pidetään opettajana ja häntä myös puhutellaan opettajaksi. Jeesuksen opetuksessa köyhien asema nousee hyvin keskeiseen asemaan. Jeesus vaatii aikalaisiltaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vääristyneen asiantilan korjaamista. Hän tulkitsee kansansa uskonnollisia kirjoituksia omintakeisella tavalla joka herättää vastustusta. Hän rikkoo perinnäissääntöjä ja vastustaa auktoriteetteja. Hänen jumalakäsityksensä on hyvin avara ja hän antaa varman vaikutelman siitä mitä hän tekee ja puhuu. Hän tuntuu olevan perillä siitä mitä hänen jumalansa haluaa ihmisten tekevän ja millainen hän on. Ei hän muuten sanoisi: ”hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin.” Aina lopulta saadaan kuva siitä että hänen pystyy yhdistämään eri asioita tavalla joka ei ollut tavanomaista. Evankeliumit kuvaavat sitä miten hänen tapansa puhua on vakuuttava ja että hän olisi saanut auktoriteettinsa jostain muualta kuin muut perinteiset opettajat. Vaikutelma siitä että Jeesuksella on näyttämö hallussaan hänen julkisen toimintansa ajan on hyvin todellinen. Jeesus haluaa mitä ilmeisimmin esiintyä profeetan auktoriteetilla ja hänen on täytynyt onnistua luomaan sellainen kuva.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Evankeliumien kuvausten mukaan Jeesuksen toiminta olisi epäsovinnaista lähinnä uskonnollisten johtajien mielestä. Hän rikkoo joidenkin mielestä rajoja hyväksyessään läheisikseen ihmisiä joita tuon ajan ja uskonnollisuuden mukaan pidetään syntisinä.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Mutta takertukaamme sanoihin ”Evankeliumit kuvaavat sitä miten hänen tapansa puhua on vakuuttava ja että hän olisi saanut auktoriteettinsa jostain muualta kuin muut perinteiset opettajat.” Ensimmäisenä meille tulee varmasti mieleen se, että tuo auktoriteetti olisi saatu Jumalalta. Sekin on viime kädessä mahdollista, mutta ei asioita noin vain liimailla kenenkään niskaan. Viime kädessä kukaan ei voi puhua vakuuttavasti mistään asiasta jos hän ei omaa kokemusta. Jeesus on mies joka itse on joutunut kärsimään pilkkaa. Häntä on vähätelty, pidetty varmasti omituisena, hän on saanut elää merkillisenä outolintuna, hän on kokenut ulkopuolisuutta aikalaistensa joukossa ja lopulta kun hän alkaa opettamaan näyttää siltä että hänen opetuksensa uppoaa tavalliseen kansaa kuin kuuma veitsi voihin, mutta uskonnolliset johtajat nousevat vastarintaan. Uskonnollinen eliitti ei häntä hyväksy. Lopulta voimme olla varma yhdestä asiasta: Jeesus on syvän inhimillisen kokemuksen mukaisesti kokemusasiantuntija, hän todellakin tietää mistä puhuu. </span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Karismansa ja vaikuttavuutensa hän on saanut syvän kärsimyksen, vähäteltynä ja vainottuna elämisen kokemuksesta. Hänestä on puhuttu pahaa ja hänen sanomisiaan on vääristelty. Luukkaan evankeliumin neljännen luvun kuvauksessa näemme kuinka Nasaretin synagoogassa Jeesus suorastaan pimahtaa kun kuulee ihmisten joukosta taas häntä vähättelevät ja satuttavat sanat sanat <i>”Eikö tuo ole Joosefin poika.” </i>Sitten Mestarimme lataa täysillä ja tuntuu kuin hän kerralla purkaisi muutaman vuosikymmenen paineet ja turhautumisensa sanoilla: <i>"Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' ja sanotte: 'Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.”</i> Ja edellisestä jatkaen: ’<i>"Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.” Ja mikä olikaa reaktio: ”Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan.” </i>Molemminpuolinen jännite otti ja purkautui viimein.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; margin-bottom: 12px;">
<span style="font-kerning: none;">Mutta olemus ja teot puhuvat kuitenkin paljon. Kuolemansa jälkeen häntä muistetaan. Hänen sanansa tallennetaan lopulta teksteiksi ja niiden kautta pääsemme elävän mestarin seuraan. Aikalaiset todistavat tämän mahtavan kokemusasiantuntija sanojen vaikuttavuudesta ja uutta elämää luovasta vaikutuksesta. Niihin on palattu vuosisatojen ja vuosituhanten saatossa, ja niihin palataan edelleenkin nyt juuri ja varmasti siinä maailmassa joka avautuu tulevina vuosikymmeninä kun ihmiskunta etsii kuumeisesti keinoja selviytyä raunioituvassa maailmassa.</span><br />
<span style="font-kerning: none;"><br /></span>
<span style="font-kerning: none;"><b>Heprealaiskirjeen todistus</b></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Raamatun eri tekstien yhdisteleminen ja rinnakkaistaminen ei ole aina kovin helppoa ja joskus se voi olla vaarallistakin. Kovin helposti näin tehdessään ihminen voi vääristellä asoita ja lähteä etsimään omaa hyötyä, lähteä jopa alistamaan toisia ihmisiä omien tarkoitusperiensä alle, käyttämään jopa toista hyväkseen.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kysymme asiaa suoraan. Todistaako Uudessa testamentissa jokin ääni sen puolesta että Jeesus Nasaretilainen oli perustavaa laatua syvällisesti kokenut henkilö, oman aikansa kokemusasiantuntija. Löydämme vastauksen joka ei asiaan uskovaa lopulta yllätä. Asia on sanottu suoraan Heprealaiskirjeen toisen luvun lopussa ja kun sen kuulemme voimme hypätä yhden sanan, sanan ylipappi, ylitse ja turvallisesti todeta yhden asian. Kyllä Jeesus Nasaretilainen oli kaiken syvällisesti kokenut opettaja joka tiesi paremmin kuin aikalaisensa mistä puhui. Turvatessaan pyhien kirjoitusten Jumalaan tuli hänen sanoihinsa vielä aivan erityinen vaikuttavuus. Heprealaiskirje toteaa asian näin:</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><i>”Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.”</i></span><br />
<span style="font-kerning: none;"><i><br /></i></span>
<span style="font-kerning: none;"><b>Jeesuksen mieli</b></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Vielä on lopuksi kysyttävä yhtä asiaa. Miten päivän teksti tuli arkeemme ja miten tajuaisimme elämämme kalleinta asiaa. Saamme kysyä, mitä Jeesuksen seuraaminen on ja miten pääsemme hänen seuraansa.</span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Yhtäältä se on valinnan tekemistä, yhtäältä se on luopumista. Siitä voimme olla varmoja että Mestari ei meitä torju, emme jää onnettoman kosijan rooliin vaan meidät otetaan vastaan. Kutsumme vakavuus mitataan siinä miten toimimme toisiamme kohtaan. Kun menemme kaikkien niiden luokse joista Jeesus puhuu tämän päivän evankeliumi-tekstissä niin olemme lähellä Taivasten valtakuntaa: hengessään köyhät; murheelliset; kärsivälliset; jumalan oikeudenmukaisuuttaa odottavat ja janoavat; toisia armahtavat; puhdassydämiset; rauhantekijät ja jumalantahdon mukaan elämään pyrkivät. </span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kun näin teemme saamme Jeesuksen mielen. Sitä voimme rukouksissamme ja hiljaisessa mielessämme pyytää. </span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Mutta loppuun kuitenkin yksi muistutus. Meidät palautetaan kirjaimellisesti maan pinnalle! Päivän evankeliumi avaa meille ehkä jopa riemun ja onnistumisen näköalan, mutta se kertoo myös sen mikä on palkkamme. Jeesuksen seuraan pääseminen ei tuo riemua eikä meitä tervehditä varauksettomasti. Meistä tulee outoja ja seuraamme voidaan karttaa. Tässä on palkkamme: "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. <b>AMEN.</b></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
<div style="font-family: Georgia; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 14px;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
</div>
Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-9673810222538052182019-09-01T13:53:00.001+03:002019-09-01T13:53:32.368+03:00Kahdenlaisia viinimestareita — 12. Sunnuntai helluntaista. 1. vuosikerta. Itsensä tutkiminen.<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-KmtzVw-omgg/XWujJpGbW6I/AAAAAAAAEmU/6XlcG5kvsVIvSibiQLDTLqQV5UaUuc2QgCLcBGAs/s1600/IMG_6408.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-KmtzVw-omgg/XWujJpGbW6I/AAAAAAAAEmU/6XlcG5kvsVIvSibiQLDTLqQV5UaUuc2QgCLcBGAs/s320/IMG_6408.jpeg" width="320" /></a></div>
<b>Kahdenlaisia viinimestareita</b><br />
<br />
<b>Saarna Auran kirkossa 01 sept MMXIII<br />12. Sunnuntai helluntaista. 1. vuosikerta.<br />Itsensä tutkiminen<br />Grande omelia omelia</b><br /><br /><br /><br /><b>Epistolateksti<br />Room. 3: 21–28 (29–31)</b><br /><i>Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja. (Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki, kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamatto-mat, kun he uskovat. Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.)</i><br /><br /><br /><b>Evankeliumi<br />Luuk. 18: 9–14</b><br /><i>Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: »Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’ Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.</i><br /><br /><br /><b>I Näky Gustave Niebaum ja hänen maailmansa</b><br /><br />Ihminen katsoo avaruuteen ja haluaa valloittaa uusia maailmoja. Mutta viimeisten vuosisatojen aikana eläneille ihmisille Amerikan mantereet olivat aivan uusi maailma ja sinne kävi monen suomalaisenkin tie. Uusi Maailma tarjosi paljon mahdollisuuksia ja aivan tavallisesta helsinkiläispojasta tuli yksi maailman mahtavimmista liikemiehistä. Gustave Nybom, sittemmin Niebaum loi valtavan omaisuuden turkiskaupalla ollen maailman johtava ja vaurain liikemies alallansa. Hänen vaurautensa ei vetänyt vertoja kaikista rikkaimmille pankkiireille, muuta jos olet kymmenen rikkaimman amerikkalaisen joukossa 1800-luvun loppupuolella on se saavutus johon suhteellisesti ei kukaan toinen suomalaissyntyinen ole koskaan yltänyt, ei lähellekään sitä. Suomalaiset Erkot jotka ovat omistaneet Sanoma- Osakeyhtiön ovat tuohon mieheen verrattuna kurjia keppikerjäläisiä jos katsomme asioita suhteellisesti ja mietimme rahan arvoa. Kone Oy:n omistajatkin ovat aivan pikkuteijöitä. Ja meidän tulee muistaa, että mies aloitti uransa ihan laivapoikana Venäjän imperiumin omistaessa vielä valtavan Alaskan kaikkine luonnonrikkauksineen. Hän ei ollut perinyt yhtään mitään vanhemmiltaan. Jotta ymmärtäisimme jotain hänen suunnattomista rikkauksistaan niin ajatellaanpas vaikka sitä maailmankolkkaa jossa tämä Jumalan huone seisoo. Hän tulisi tänne vajan sadan neliökilometrin kuntaan jossa on tunnetusti paljon peltoa. Hän voisi ostaa kaiken peltomaan, kaikki maatilat, kaikki possulat, kaikki siipikarjatuotantoon keskittyneet tilat ja kaikki maitotilat ja vielä sanalla sanoen pistäisi poskeensa paikallisen Osuuspankinkin. Ja paljonko hän olisi käyttänyt rahoistaan? Ehkäpä yhden promillen!<br /><br />Niebaum oli paljon maailmaa reissanneena tutustunut viineihin ja aluksi hän olisi halunnut ostaa viinitilan jostain Ranskan parhaimmilta alueilta, muuta hänen kalifornailaissyntyinen vaimonsa ei tietenkään halunnut muuttaa tuosta ihanasta ja aurinkoisesta maasta, joka sen ajan ihmisille oli maanpäällinen paratiisi, todellinen ”luvattu maa.” Mutta Niebaum joka kavahti sanaa ”mahdoton” tutki, harkitsi ja ryhtyi toimeen Kaliforniassa. Hän osti valtaisat alueet maata San Fransiscon pohjois-puolelta ja ryhtyi luomaan ihan harrastusmielessä omaa valtakuntaansa. Hän perehtyi huolella viininviljelyn saloihin, tutki itseänsä ja mahdollisuuksia ja toteutti unelmansa, ja kaikki oli hänelle pelkkää harrastusta.<br /><br />Hänen valtakunnassaan Inglenookin tilalla, joka on edelleenkin tarunomainen paikka ja tuottaa Amerikan hienoimmat ja kysytyimmät viinit uuden omistajansa, Kummisetä-elokuvista tunnetun ohjaana Francis Ford Coppolan, omistuksista, vallitsi Niebaumin tiukka järjestys ja laki. Niebaum vaati järjestystä ja kuria ja ennen kaikkea puhtautta. Hän työskenteli itse tilallaan aamuvarhaisesta auringonlaskuun, ja myös vahti sitä että hänen vaatimuksiaan noudatettiin tinkimättömästi. Hän kulki viininvalmistamoissa valkoiset hanskat kädessään ja etsimällä etsi likaa. Kaikilta hän vaati täydellisyyttä ollen itse kävelevä esimerkki valtakuntansa työntekijöille. Niebaum hankki 600 viininviljelyä käsittelevää erikielistä kirjaa ja myös luki ne. Kaiken lisäksi hän oli hyvin kekseliäs ja uudistushaluinen mies ja alati itseään ja muita tutkisteleva henkilö, luonteeltaan vaatimaton mutta täydellisyyteen pyrkivä ja sitä haluava ennakkoluuloton mies. Laiminlyönnin tehneelle työntekijälle annettiin armottomasti lähtöpassit. Muutamien potkujen jälkeen Niebaumia sitten toteltiinkin ja loppu on historiaa. Kaiken mies oli tehnyt intohimosta ja rakaudesta ja kun hän sitten vuonna 1906 kuoli ei Inglenook ollut tuottanut centtiäkään voittoa. <br /><br />Parissa vuosikymmenessä maailma näki ihmeen ja Niebaumin viinit päihittivät parhaimmat ranskalaiset tuotteet, ja koko Kalifornian viiniteollisuus joka oli ollut huonossa maineessa noudatti Niebaumin oppeja ja periaatteita. Loppu onkin historiaa ja sinänsä yksi uuden maailman sankaritarina, joka valitettavasti on useimmilta suomalaisilta jäänyt täysin unholaan.<br /><br />Toisaalta tapa jolla Niebaum omaisuutensa loi saa ainakin kettutytöt ja luonnonsuojelijat varpailleen. Kymmeniä miljoonia, ja taas kymmeniä miljoonia hylkeitä ja saukkoja ja muita turkiseläimä teurastettin kasvun ja amerikkalaisen unelman alttarilla. Eräältä katsantokannalta tarkastellen voitaisiin vielä sanoa, että tuon maailmansa hän loi intiaaneiolta varastetulle maalle. Ja sitten voidaan kysyä onko viininviljely niin ihmeellinen asia, vaikka Raamattukin viiniä monessa paikassa ylistää, ja itse Jeesuskin siitä puhuu. Onko se peräti turhuuksien turhuus? Mutta sankaritarina Inglenookin isännän, suuren suomalaisen, Gustave Niebaumin tarina joka tapauksessa ihmisten mittapuiden mukaan on ja sellaisena myös aina pysyy. Ja Niebaumin tarinasta voimme paljon oppia ja tehdä sen perusteella muutaman kysymyksenkin. Ehkä arvaattekin jo ainakin yhden sellaisen!<br /><br /><br /><b>II Näky. Onko meidän Jumalamme kuten viininviljelijä Niebaum?</b><br /><br />Tällä kertaa rajoitumme kuitenkin vain yhteen kysymykseen, sillä se on varsin suuri kysymys. Kysymys joka aivan heti tulee tuosta äskeisestä näystämme aivan ensimmäisenä mieleen on varmasti siinä, että onko meidän Jumalamme samanlainen kuin suomalaissyntyinen viinitilan omistaja Niebaum, tuo rajattoman rikas, omassa valtakunnaassaan kaikkivaltias ja alallaan kaikkitietävä mies? Etsiikö Jumalamme meistä likaa ja onko hän armoton? Kelpaavatko kaikki ihmiset hänelle vai heittääkö hän kylmästi pois huonot epäkelvot ainekset kuten Niebaum vaati viininvalmistajiltaan. Yhtään vioittunutta, homeista ja muuten huonoa rypälettä ei saanut käyttää viinin valmistukseen. Ja onko hän ankara isäntä joka rokottaa pienimmästäkin virheestä eikä tunne sellaista asiaa kuin armo?<br /><br />Kieltämättä sellainen Jumala, jos hän on kuin tuo äskeinen tuttavuutemme, viininviljelijä Niebaum, on hyvin lakihenkinen ja armoton Jumala, ja kuten on sanottu niin hyvinkin sellainen Jumala kuten paikka paikoin Vanha testamentti sen kuvaa. Ja kun lähestymme päivän tekstejä, niin ei se kaukaa liippaa: ” Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta…” Kyllä Jumala tuntee meidän likaisuutemme sillä avian varmasti hänellä on siinä suhteessa valkoiset ja puhtaat hansikkaat kädessään. <br /><br />Ihminen voi elämässään päästä jossain suhteessa täydellisyyteen, tai olla lähellä sitä, oli kyseessä mestaritason saavuttaminen omassa ammatissaan tai harrastuksessa. Sellaiset pyrkimykset eivät ole pahoja ja eihän maailmassa koskaan mikään edistyisi jos ei olisi ihmisiä jotka paneutuvat asioihin kaikella tarmollaan joskus jopa uutta luoden. Ja tässä kohden emme saa millään tavalla ryhtyä tekemään tuosta suuresta viininviljelistä mitään paholaista, emmehän ole puhuneet mitään hänen suhteestaan Jumalaan, emme siitä juuri mitään tiedä.<br /><br />Sellaisissa pyrkimyksessä ei siis ole mitään pahaa. Mutta kun katsomme asioita laajemmista yhteyksistä ja ihmiselämän kokonaisuutta ja tarkoitusta ja otamme mukaan Jumala-suhteemme joka tulee alastomana esiin siinä miten suhtaudumme toisiin Jumalan luomiin ihmisiin niin silloin jokainen on mahdottoman tehtävän edessä. Silloin hän, kun katsoo itseään ja tekemisiään, löytää likaa joka paikasta. Sitä löysi päivän epistolatekstin kirjoittaja apostoli Paavalikin kun totesi lohduttomasti kun roomalaiskirje eteni siihen kohtaan jonka nykyään tunnemme sen seitsemäntenä lukuna: “En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo… (Room 7:19).” Siinä on laki kaikessa kovuudessaan.<br /><br /><b>III Näky Paavali, vanha fariseus ja suuri syntinen.</b><br /><br />Päivän kaksi tekstiä, Uuden testamentin kappale ja tuo lyhyt ja paljon puhuva kappale Luukkaan kertomuksesta täydentävät toisiaan paljon. Yhtäältä Paavalin roomalaiskirjeen kappaleessa meille avataan suuri vapauden kirja. Syntiset, koko ihmiskunta, saa pelastuksen Jeesuksen Kristuksen työn takia: ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” Huonoistakin aineista, murjotusta ja kärsineestä ihmisestä tulee jotain hyvää ja toisaalla käytetty raamatun kielikuva särkyneestä saviruukusta ja särkyneestä ruo’osta käy toteen. Jumala ei olekaan samanlainen kuin ankara viininvalmistaja joka ei salii viiniinsä käytettävän huonoja rypäleitä.<br /><br />Ja entäpä itse Paavali? Tuossa Luukkaan lyhyessä kuvassa jonka hän niin pienin siveltimenvedoin meille piirtää nähdään paljon. Siinä on kaksi miestä, hyvin erilaista miestä. Paavali itsessään on uskon esikuva koska hän tavallaan on yhtä kuin nuo molemmat miehet. Aikaisemmassa elämänvaiheessaan hän oli ollut kuin tuo farsiseukseksi kuvattu mies ja julistaessaan evankeliumia hän on jälkimäinen mies, publikaani. Tämäkin on varsin ihmeellinen havainto kun vain mietimme sitä. <br /><br />Farisealaiset olivat käytännössä herätysliikkeeksi luokiteltavissa oleva joukkokunta. Ei nyt yksi yhteen vaikkapa meidän kirkkomme tunnettujen herätysliikkeiden kanssa, mutta jotain sinne päin kun ajattelemme ihmisten tapaa toimia kaikessa hyvässä ja pahassa. Hengellisen ylpeyden vaara on aina vaanimassa ovella ja hurskaimmaltakin näyttävä henkilö voi olla todella Jumalan armoa vailla. Uudistumista tarvitaan aina ja kaikkialla, niin hengellisillä työsaroilla ja ihmisen elämässä kuin kaikissa inhimillisissä pyrkimyksissä joihin ei ole tarve ja joihin ei edes saakaan liittää mitään tekopyhää hurskastelua.<br /><br />Ja itse Paavali näyttää tässäkin esimerkkiä, antaen todella havahduttavan ja varoittavan esimerkin siitä mihin hengellinen ylpeys voi johtaa. Ihmisten silmissä hurskas ja jopa moitteetonkin, ja ennen kaikkea sitä itsestään luuleva ihminen voi olla täynnä likaa ja todellakin vailla Jumalan kirkkautta. Hurskaana itseään pitävä Paavalikin kaipasi herätystä ja sellaisen myös koki, niin kuin oikein hyvin tiedämme. <br /><br /><b>IV Loppuhuipennus</b><br /><br />Mitä tuumaisimme vielä tähän loppuun? Palaammeko vielä Kalifornian maille löytääksemme jonkin oivalluksen? Ehkä niin teemmekin. Mietimme hetken tuota viinitilan nimeä, nimeä jonka Niebaum sille antoi. Inglenook ei meille varmasti mitään sano. Jos joukossa olisi joku kielitieteilijä alkaisi hänellä varmasti raksuttamaan kun hän edes vain kuulisi sanan alun. Lopulta tuo viinitilan nimi paljastuu varsin oivaltavaksi. Inglenookhan tarkoittaa sellaista asiaa jonka me tunnemme takkana, talon sisälle rakennettuna tulisijana. Ja Inglenook ei vielä ole edes tavallinen takka vaan sellainen takka johon voidaan mieltää oikein lämpimiä tunteita. Jos joku haluaa tuhdimpaa tietoa ja järeämpiä kuvia Inglenook-tyyppisistä takoista niin ottaa vaan ja selaa vaikkapa sellaista lehteä kuin "Country&Homeside." Sellaisen tulisijan jonka äärellä on turvallista ja lämmintä olla. Sellaisen tulisijan jonka yhteyteen voidaan liittää kaikki lämpimimmät ja turvallisimmat tunteet.<br /><br />Aivan samalla tavalla Jumalan suuri viinitila, jossa hän tekee huonoistakin aineksista hyvää viiniä jollain meille käsittämättömällä tavalla, ja varmasti kekseliäällä menetelmällä jos vain niin haluamme sanoa, on myös turvallinen paikka jossa väsynyt matkamies saa olla lämpimien käsivarsien syleilyssä. Kristuksen kirkkoa saamme edelleenkin sanoa Kristuksen kirkoksi eikä sen nimeä tarvitse muuttaa Inglenookiksi. <b>AMEN.</b><br /></div>
Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-35905393032712750012019-04-09T10:53:00.002+03:002022-04-03T08:32:00.023+03:00<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-IoWBgrrbKuk/XKxPCTztfpI/AAAAAAAAEeA/3cSPr_YCVIMQg1T-Zeh583eDfq3_jIeswCLcBGAs/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2019-4-9%2Bkello%2B10.51.00.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="383" data-original-width="546" height="224" src="https://2.bp.blogspot.com/-IoWBgrrbKuk/XKxPCTztfpI/AAAAAAAAEeA/3cSPr_YCVIMQg1T-Zeh583eDfq3_jIeswCLcBGAs/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2019-4-9%2Bkello%2B10.51.00.png" width="320" /></a></div>
<br />
<b>Kärsimystä ja diilejä. </b><br />
<br />
<br />
<b><b>Judica — </b>5. s paastonajan sunnuntai — Kärsimyksen sunnuntai<br /> Messu Auran kirkossa<br /> Saarna 07 aprilibus mmxix <br />Kirkkoherra Torsten Sandberg<br /> Grande omelia </b><br />
<br />
<i><b>Evankeliumi</b><br />Joh. 11: 47–53<br />Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. </i><br />
<br />
<b><br />Alkunäky</b><br />
Talven valoa on yksi ruotsalaisen elokuvataiteen ja näyttämötaiteen mestarin Ingmar Bergmanin elokuvista. Elokuvan oikea nimi ei tietenkään ole Talven valoa, vaan se on jälleen suomalainen kummallisuus. Oikea nimi on Nattvardsgästerna eli ehtoollisvieraat. Toisaalta kirkon valaistus, luonnollinen auringonvalo, tekee siitä visuaalisesti mestarillisen ja tietysti kuvaaja Sven Nyqvistin kädenjälki tekee elokuvasta ainutlaatuisen. Talven valoa siinä nähdään, ja itse Bergman etsi kirkkoa jossa talven valo toimisi kuten hä halusi. Kerrotaan että Bergman vietti kirkossa yhden päivän elokuvaa suunnitellessaan. <br />
<br />
Minun itse piti matkustaa hyvin kauas, Australiaan saakka, nähdäkseni tuo elokuvan. Matkaa on nyt kuljettu lokakuisesta illasta vuonna 1987 Sydneyn Hare Krishnojen kamarielokuvateatteista jonkin verran ja elokuva on tullut katseltua ainakin 10 kertaa. Tämä vuosi jäi väliin, mutta ehkä sitten ensi vuonna tammi-helmikuun vaihteessa. Ehkä perustamme seurakuntaan uudenlaisen opintoryhmän ja katselemme elokuvia joissa aiheena on uskonto. Pelkästään erilaisista Jeesus elokuvista saisi yhden kauden ohjelman joka alkaisi tammikuulta ja päättyisi viikolla ennen Palmusunnun-taita. Ehkä sitten ensi vuonna. Mutta mennäänpäs tuohon elokuvaan ja kerrotaan pintapuolisesti mitä siinä tapahtuu: <br />
On sunnuntai. Vain kourallinen läsnäolijoita on mukana kirkkoherra, tai sanotaan kirkkopaimenen, Tomas Ericssonin jumalanpalveluksessa Mittsundan keskiaikaisessa kirkossa. Ehtoolliseen osallistuu opettajatar Märta, joka seuraa Tomasia uskollisesti kaikkialle. Paikalla on myös Pärssonin pariskunta – Karin, jonka todellisuudentaju on kunnossa, sekä itsemurhan partaalla oleva Jonas. Viimeisenä yrityksenään löytää lohtua ja opastusta Jonas pyytää neuvoa Tomakselta, mutta epätietoisuuden tuskassa kamppailevan papin oma usko Jumalaan on horjunut hänen rakkaan vaimonsa poismenon vuoksi. Hän epäonnistuu sielkunhoitajan ja niinpä Jonas lähtee kirkosta hämillään ja ampuu itsensä. Tomas kuulee tapauksesta ja käy auttamassa ruumiin kuljettamisessa. Hän ja Märta selvittävät välinsä; Tomas ei pysty rakastamaan Märtaa. Tomas kertoo Karinille suru-uutiset. Elokuva päättyy siihen kuinka Tomas aloittaa päivän toisen jumalanpalveluksen tyhjässä kirkossa. Tyhjä, no Märtä on siellä joka tapauksessa mukana, onhan hän saanut olla Tomaksen autonkuljettajana tuona kovin raskaana päivänä.<br />
<br />
Elokuvassa on tietenkin monta kohtausta ja niistä yksi on aika erikoinen. Suntio Algot Frövik puhelee Tomakselle varsin erikoisia juttuja. Algot on vanha rautatieläinen joka tekee suntion töitä lisätienestin vuoksi. Allan Edwall tekee Frövikin hahmosta hyvin uskottavan. Frövik on kipujen ja sairauden mies ja on helppo ajatella että hän kärsii vaikkapa selalisesta sairaudesta kuin pehmytkudostulehdus eli fibromyalgia. Monelta elokuvan nähneeltä jää huomaamatta se mitä Frövik pastorille kertoo. Ehkä moni hämmästelle suntion manööveerejä ja itsekkään tuntuista puhetapaa. Hänellä olisi kuitenkin paljon asiaa pastorille joka ei pysty häntä kuuntelemaan. Frövikillä on ihan oikeasti asiaa mutta hänen ei saa vastausta vaan Tomaksen tuskainen ilme on vastauksena. Hänen väitteensä on siinä, että hän on oikeastaan kärsinyt paljon enemmän kuin Jeesus. Jeesus joutui kärsimään hänen mukaansa aivan muutaman tunnin kun hänen kärsimyksensä ja kipunsa on kestänyt vuosia ellei peräti vuosikymmeniä. Tuollaisia väitteitä emme kovin monesti kuule. Mitä tulee fyysiseen tuskaan on tuo Bergmanin elokuvan hahmo varmasti aivan oikeassa ja hänen valituksensa on sillä tavoin oikeutettu. Toisaalta elokuvassa kaikki kärsivät, ehkä kanttoria lukuun ottamatta joka katsoo koko näytelmää, kiinalaisten liikkeellelähtöä pelkäävää ja itsemurhaan sortuvaa kalastaja Perssonia, toteutumattomasta rakkaudesta riutuvaa Märtää ja kaikkeen tuskastunutta pastoria kovin huvittuneesti. Hänellä on mielessä jo illan riennot kaupungissa ja hän onkin menossa soittamaan vapaamuurareiden rientoihin. Tietyllä tavalla Frövik on kuitenkin kaikista mielenkiitoisin hahmo jonka elokuvasta löytää.<br />
<br />
<b>Lyhyt katsaus teksteihin</b><br />
Päivän tekstit sisältävät paljon asioita jotka herättävät mielenkiintoa ja synnyttävät ajatuksia. Abrahamin uhri, se kuinka Jumala vaatii häntä surmaamaa hänen esikoisensa ja kuinka tämän kautta hänet nähdään uskon esikuvana olisi antoisa aihe lähestyä. Heprelaiskirjeen katkelman näyt ovat huikeita. Mitähän lopulta tarkoittaa lauselma: <i>”Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan.”</i> Jäämme miettimään asiaa.<br />
<br />
<b>Yksi pointti</b><br />
Päivän evankeliumi on kuitenkin se teksti jota meidän on tämän alkunäyn ja lyhyen katsauksen teksteihin jälkeen lähestyttävä. Se on avain moneen asiaa, eikä kaikista vähiten myös pääsiäisen sanomaan ja sanotaanko kärsimykseen yleensä. Löydämmekö siitä jopa jotain valoa suntio Frövikin väiteelle.<br />
<br />
Päivän tekstistä näemme kuinka Jeesus koetaan uhkaksi koko järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Hän edustaa aivan jotain muuta kuin kansan johtajisto haluaisi. Toisaalta juutalaisten suuressa neuvostossa on jäseniä jotka aivan oikeasti ymmärtävät häntä ja ovat hänen kannattajiaan, hänen seuraajiaan. Samaisen Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa olemme nähneet kuinka eräs kansan johtomiehistä Nikodemos on käynyt Jeesuksen luona saamassa oppia. Ja tuohon keskusteluun sisältyykin kaikkien tuntema pienoisevankeliumi Johannes kolmekuustoista.<br />
<br />
Jeesus on suosittu kansan keskuudessa ja häntä pelätään. Hän on vapauttamassa ihmisiä turhista peloista ja toisten laatimista turhista säännöistä ja käyttäytymistavoista. Jeesus on julistanut ja elänyt todeksi aivan jotain muuta mihin on totuttu. Yksinkertaisesti Jeesus on hyökännyt eliittiä vastaan ja hän on kohta maksava siitä kovan hinnan. Häntä pelätään ja jos hän saa jatkaa niin tapahtuu vallankumous. Ylipappi Kaifas sanoo ”Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki.” He pelkäävät oman asemansa vuoksi ja sitä että roomalaiset näkevät että heidän ylläpitämänsä diili ei toimikaan. Eikö kuuloista hyvin nykyaikaiselta. Eliitti ja diili… On sitä osattu ja eletty ennenkin. Ja juonensa tuo porukka lopulta saa lävitse. Jeesuksen kuolemantuomion syy on ”Juutalaisten kuningas.” Loppujen lopuksi roomalaiset eivät pidä Jeesusta vaarallisena ihmisen ollenkaan ja hänen karismansa tehoaa tietyllä tavalla Pilatukseenkin. Hän sanoo ettei löydä tästä miehestä mitään vikaa. Mutta tuo itsepintainen jurnuttajien joukko saa lopulta tahtonsa läpi ja Pilatus kirjoittaa kuolemantuomion. He ovat saaneet tuon julman ratsuväen upseerin, hevoset ovat aina olleet hurjia kuten Ultra Bran laulusta ”heppa” saamme tänäänkin kuulla ja ratsuväki on raakaa ja entisaikojen ratsuväen upseerit olivat hyvin julmia, roomalaiset varsinkin. Jotain Jeesuksesta kertoo se että hän tekee Pilatukseen vaikutuksen mutta hänelläkin on ylempi komentaja eli keisari. Pilatuksellakin on diili Keisari kanssa ja hän sortuu pelottelun alla tekemään varmasti jotain joka on hänen omatuntoaan vastaan. Pastori Tomaksellakin on diili. Hän ei ehkä enää pidä työtään mielekkäänä, mutta ei vain ehkä kykene enää löytämään uutta työtä ja uutta elämää.<br />
<br />
<b>Kärsimys</b><br />
Mutta mitä sanomme lopulta kärsimyksestä? Palaamme alussa puhumamme Mittsunddan kirjon tunnelmiin ja Talven valoon. Katsomme kaikkia kärsiviä ja mietimme kärsikö heistä lopulta kukaan Jeesuksen vuoksi. Tomas, Märtä, kalastaja Persson, hänen vaimonsa ja lapsensa ja suntio Frövik… Tomas kärsii koska on menettänyt elämänhalunsa ja on turhauttuut. Märtan tunteet eivät saa vastakaikua, Person kärsi ja lopetti kärsimyksensä pakenemalla tästä maailmasta. Mutta miten on suntio Frövikin laita.<br />
<br />
Frövikin on esittänyt kysymyksen ja väitteen. Varmasti hän on kärsinyt fyysisesti enemmän kuin Jeesus kärsi. Mutta kärsiikö hän muuten. Elokuvassa ja varsinkin elokuvassa joka on toteutettu pienten näyttämöiden mestarien toimesta roolihahmot lähtevät elämään monella tavalla. Bergmanin elokuvan näyttelijä tekevät juuri näin. Tomaksen hahmossa näemme hieman halveksuntaa Frövikiä kohtaan, ehkä paljonkin. Ehkä hänen uskonnäkemyksensä ärsyttää häntä. Voimme toisaalta miettiä miten Frövik kestää kauhea fyysisen tuskansa? Onko hän uskossaan vahva ja onko hän omalla tavallaan tuon joukon ainoa henkilö joka elämässä usko on voimaannuttava tekijä. Hänen hengellisyydestään emme tiedä ja elokuvahan on vain elokuva joka kyllä toisaalta on alkanut elämään ajatuksissamme, sen hahmot ovat tulleet lähemmäksi meitä. <br />
<br />
Näemme tuossa elokuvassa kärsiviä hamoja ja niitä näemme elokuvan ulkopuolella, siinä suuressa näytelmässä joka avautuu ympärillämme joka päivä ja monessa tasossa.<br />
<br />
<br />
<b>Jeesuksen oikeasta seuraamisesta</b><br />
Jeesuksen seuraamisesta puhutaan usein mutta emme välttämättä ymmärrä mitä se voi tarkoittaa. Jos otat todesta Jeesuksen opit ja väitteet sinulle ei välttämättä käyt hyvin. Oppilas ei ole mestariaan vähäisempi tässäkään. Mutta juuri Jeesuksen uutta ja syvällisempää tuntemusta tarvitsemme. Itse asiassa Bergmanin elokuva on tahattomasti tutkielma siitä mitä laki luterilaisessa mielessä voi tarkoittaa. Rakastaako kukaan tuon elokuvan henkilöistä Jeesusta oikealla tavalla. Tomaksen käyttäytyminen ja epäonnistuminen sielunhoidossa ajaa kalastaja Perssonin kuolemaan oman käden kautta. Märtän rakkaudenkipeän olemuksen voi ymmärtää naisen kokemuksen kautta helpostikin eikä häntä pidä siitä syyttää, uskonkokemuksessaan hän on kuitenkin luottavainen. Frövik miettii varmasti asioita eikä saa ehkä lopulta vastausta. Kanttori elää omaa elämäänsä, mutta tulee lausuneeksi totuuden myös Tomaksesta. Ennen hän teki ja jaksoi järjestää kaikenlaista.<br />
<br />
Lopulta näemme joukon ihmisiä jotka eivät saa vapautusta. Jumala on jossain kovin kaukana. Jumala on kovin kaukana koska he eivät pysty tuntemaan sitä mitä Nasaretilaisen seuraaminen maksaa. Se seuraaminen voi sulkea monta ovea, mutta se voi avata monta ovea. Jeesuksen seuraaminen ei ole ihmisten miellyttämistä ja latteuksien puhumista. Oppilas ei voi olla mestariaan vaatimattomampi. Ehkä loppuun yksi kysymys jonka chileläinen mestarirunoilija ja Nobel-laakeroitu Pablo Neruda esitti pienessä kirjasessaan ”Kysymysten kirja.” Neruda kysyy että kuinka monta kirkkoa on taivaassa? Neruda ei saa itselleen vastausta. Jeesus toimi aivan jossain muualla kuin aikansa kirkoissa. Taivaassa ei ole kirkkoja eikä niitä periaatteea voi olla meilläkään. Aina kun rakennamme kirkon yritämme vangita itselle jotain sellaista mitä emme pysty vangitsemaan koskaan seinien sisäpuolelle. Jumala hankkii meille oikeutta jos hankimme sitä lähimmäisillemme. Päivän psalmin antifonin sanat <i>”Hanki minulle oikeutta, Jumala, aja asiaani jumalatonta kansaa vastaan”</i> voivat alkaa elämään.” Mutta jos hankimme oikeutta jollekin ihmiselle emme sitä välttämättä itse saa. Maailma on kiittämättömien asuinpaikka. Lopulta voit joutua kärsimään kuten Mestarisikin kärsii. Mutta jatkukoot Jeeusksen työ, maksoi se mitä maksoi.<b> AMEN</b></div>
Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-33394227889077752962019-03-31T15:11:00.000+03:002019-04-09T10:44:15.324+03:00Jeesus, Facebook ja 5000 kaveria — Laetere. 4.s. paastoajan sunnuntai.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-BTT05XMmkmw/XKCuN56KeKI/AAAAAAAAEdg/ynHc-BHAa1kcTXp0NoUDHoP9N6AWqNDggCLcBGAs/s1600/IMG_4857.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-BTT05XMmkmw/XKCuN56KeKI/AAAAAAAAEdg/ynHc-BHAa1kcTXp0NoUDHoP9N6AWqNDggCLcBGAs/s320/IMG_4857.jpeg" width="320" /></a></div>
<b>Jeesus, Facebook ja 5000 kaveria </b><br />
<b>Laetere — 4. paastonajan sunnuntai </b><br />
<b>Elämän leipä </b><br />
<b>Saarna 31 martiis mmxix</b><br />
<b> Kirkkoherra Torsten Sandberg</b><br />
<b> Grande omelia omelia </b><br />
<br />
<br />
<b>Evankeliumi </b><br />
<br />
<i><b>Joh. 6: 1-15 </b></i><br />
<i>Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä. Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?” Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä. </i><br />
<i> Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.</i><br />
<br />
<b>Johdanto</b><br />
Tätä pyhäpäivää selitetään kovin helposti viidentuhannen ihmisen ruokkimisihmeestä käsin ja puhe kääntyy kovin usein meillä leipään ja leipäjonoihin. Puheet ovat monesti pieniä sieviä laudatur-aineita. Niistä ei löydy rosoja eikä sinänsä mitään väärää. Teksti avaa kuitenkin varsin monia näkökulmia ja monia yhteyksiä. Noita yhteyksiä on helppo löytää aikana jolloin kovin kuormittuneen muistin tukena on tietokone ja näppärä haku. Sen sijaan että tyytyisimme puhumaan elämän leivästä ja suomalaisista leipäjonoista olisi joskus aiheellista miettiä millaista elämän leipää Jeesus on? Tässä ihmetteleekin taas erilaisia hartauksia viikon mittaan kuulleena että miksei gluteenittomuus ja ruokaan liittyvä hifistely ole enemmänkin esillä juuri tämän päivän aihepiiristä nousevissa puheissa. Se olisi nimittäin kovin helppoa.<br />
<br />
Evankeliumi-teksti antaa mahdollisuuden moneen tänään pidättäydymme muutamassa ja ehkä vain yhdessä pointissa, näkökulmassa. Tekstiä lähestyttäessä kovin monesti sen loppu jää vähemmälle huomiolle. Toisaalta lopussa on myös viite toiseen yhteyteen jonka työstäminen ja selittäminen ei ole kovin helppoa. Keskitymme tänään kuitenkin siinä vähässä mihin pystymme muutamaan asiaan. Ensiksikin lähestymme sitä minkä ja millaisen profeetan oli määrä tulla tähän maailmaan ja myös kuvaa Jeesuksen henkilöstä. Ehkä jopa jäämme tähän yhteen kysymykseen. Katsokaamme mihin ajatuksemme meitä vievät.<br />
<br />
<b>Vanhan testamentin lupaus.</b><br />
Päivän tekstissä on viittaus israelilaisten, ja tuossa vaiheessa jo juutalaisiksi muodostuneen kansan suuren opettajaan Mooseksen sanoihin ja lupaukseen tulevasta profeetasta jonka sanoja pitäisi kuulla. Mooses on sanonut nuo Herralta kuulemansa sanat ennen kuolemaansa ja ne jotka näkivät Jeesuksen muistivat aivan varmasti nuo sanat, tai ainakin he muistivat nuo sanat hänen kuolemansa jälkeen. Viidennestä Mooseksen kirjasta voimme lukea tuo lupauksen: ”Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi, minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä hänen puhuttavakseen annan.” Sitten kuulemme vielä kovan ukaasin: ”Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä vaadin tilille sen miehen.”<br />
<br />
Huomaamme miten mieskeskeisessä maailmassa tuolloin on eletty, varmasti tuolle tilille joutuvat myös kaikki naisetkin. Vanha testamentti on meille kovin vaikea eikä sitä aina ensimmäisenä lähdetä tulkitsemaan. Ensimmäiset kristityt kuitenkin lukivat sitä ja etsivät sieltä lupauksia ja ennustuksia. Tänäkin päivänä jokaisen sananpalvelijan pitää selvittää se mikä on hänen suhteensa Vanhaan testamenttiin ja mikä on Uuden ja Vanhan testamentin suhde toisiinsa. <br />
<br />
Niin… Ensimmäiset kristityt etsivät Vanhasta testamentista lupauksia ja ennustuksia. Viittauksia näihin ennustuksiin löydämme paljon erityisesti Matteuksen kertomuksesta. Osa niistä voi tuntua luontevalta, mutta osa todella kaukaa haetulta. Tämänpäiväinen viittauksemme on kuitenkin jo kirjattu ylös Johanneksen kertomukseen eikä pidä epäillä etteivätkö ihmiset olisi todella ajatelleet noin Jeesuksen nähdessään. Jeesuksen aikalaisilla on tuossa tilanteessa vahva kokemus jostain merkittävästä, ja myös kokemus jostain suuresta henkilöstä.<br />
<br />
<b>Jeesuksen itseymmärrys</b><br />
Me kukin tahoillamme mietimme monia asioita ja voimme olla varmoja siitä että kaikkien aikojen ihmiset ovat niin tehneet. Emme saa ajautua sellaiseen harhaan että tiedon määrä, tiedon saatavuus, tiedon valtatiet ja kaikki mitä on niin kovin helposti saatavilla on jotenkin erityistä. Tietysti se on sitäkin, mutta loppujen lopuksi villakoiran ytimessä on aina sama asia. Pieni ihminen siellä on joka etsii turvallisuutta ja lohtua elämäänsä, keinoja jaksaa eteenpäin, asemaansa ja suhdetta muihin ihmiseen. Haluaisimme olla onnellisia ja jättää jälkeemme jotain. Ehkä se on nykyään vaikeampaa. Syöminen on vaikeampaa ja teknisessä mielessä elämän leipä on kovin monimutkainen asia. Ihmissuhteemme ovat monimutkaisempia ja vaikka sinulla olisi tuhat tai jopa 5000 ystävää voit olla yksinäinen ja lohduton ihminen vailla yhtään oikeaa ystävää joka viime kädessä ymmärtää perimmäiset kysymyksesi, halusi olla onnellinen, löytää todella tärkeitä ystäviä, löytää elämän tarkoitus ja omaan arkeesi juuri se mitä kaikista eniten haluat.<br />
<br />
Niin huomio… 5000 on tärkeä luku tässä yhteydessä; se tietysti viittaa päivän evankeliumin kuvaamien ruokittujen ihmisten lukumäärään, mutta se viittaa monen nykyihmisen elämän lohtuun Facebook-maailmaan. Tuossa maailmassa voi olla tasan 5000 ystävää eikä yhtään enempää. Jeesuksella on tuossa 5000 ystävää jotka eivät tuossa oikein halua ymmärtää häntä.<br />
5000 ystävää on paljon ja sellainen joukko voi tehdä jotakin pienen kuninkaan, tai ainakin saada jonkun luulemaan niin että olisi pieni kuningas. Lähestymme vaalien aikaa ja joka on vähänkin kärryillä tilanteesta on kuullut että internetin maailmassa toimiminen on nyt tärkeää. Monella kansanedustajalla on 5000 facebook-kaveria ja vielä useammalla eduskuntaa pyrkivällä on myös 5000 kaveria. Sattumaako vai ei? Siis tämä viidentuhannen yhteys päivän tekstiin. Tulee mieleen eräs nuoro kansaneustaja-ehdokas vuonna 1995 Helsingin vaalipiiristä. Hän halusi tuolloin itselleen 5000 ystävää jotta pääsisi eduskuntaan. Silloin ei ollu facebookin maailmaa ja ääniä hän sai vain kymmenesosan haluamastaan.<br />
<br />
Facebook on raadollinen maailma ja näyttää ihmisen aina kaikista ahneimmillaan. Jos jollain on 5000 ystävää täynnä ja haluaisi mukaan vielä jonkun omasta mielestään tärkeän, todellakin omasta mielestäsi tärkeän ihmisen kaveriksesi niin silloin hänen pitää poistaa yksi kaveri listalta jotta se tärkeämmäksi kokemasti mahtuu mukaan. <br />
<br />
Varmasti kaikki ehdolla olevat suhteellisen varmasti haluavat pieneksi kuninkaaksi eli eduskuntaan ja kukaan heistä tuskin käyttäytyisi kuten Jeesus käyttätytyy päivän tekstissä. Ajatellaanpas tilannetta. Olet kovin suosittu ja sinulla on nuo 5000 ystävää. Puhut monista asioista. Haluat että ihmiset toimisivat toisiaan kohden oikein hyvin. Näet paljon vaivaa ja julkaiset paljon ja herätät ihmisissä hyvän omatunnon ja saat heidät toimimaan oikein. Saat ihmiset etsimään yhteyttä vanhoihin ystäviin ja yksinäisiin ihmisiin ja unohdettuihin sukulaisiin. Voit saada ihmiset jopa syömään terveellisemmin. Voit kokea jopa että sinulla on kannattajia jotka puhuvat sinun nimissäsi ja linkittävät juttujasi omille sivuillesi. Alat saada nimeä ja mainetta. Saatat hyväksyä jopa ajatuksen että olet onnistunut herättämään ihmisissä jotain hyvää. Ehkä hyväksyt ajatuksen että jospa sittenkin. …Voisinhan minä paremmin vaikuttaa jos olisin vaikka kansanedustajana. <br />
<br />
Mutta sitten alatkin näkemään ihmisten lävitse ja heidän tarkoitusperiensä lävitse. Jopa kokemus siitä että sinun ajatuksiasi käytetään väärin kasvaa ja näet todellakin ihmisen perimmäisen luonteen. Joku haluaakin hyötyä juuri sinusta. Sinusta tulee välikappale ja moni ajattelee että olisipa mahtavaa jos minä olisin jonkun tietyn ihmisen ystävä. Hän saisi sanoa että minäpäs tunnen hänet ja hän miettii jo jotain palvelusta minkä tuo henkilö voi tehdä. Sinusta halutaan kuuluisa että joku voi siusta hyötyä.<br />
Aivan varmasti Jeesuksella oli tällainen kokemus päivän evankeliumin loppulauseiden kuvauksessa. ”Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.”<br />
<br />
<b>Jeesuksen kokemus ja meidän kokemuksemme</b><br />
Tuo äskeinen voi kuulostaa tutulta. Se oli Jeesuksen kokemus ja päivän evankeliumin loppusanat on helppo sovittaa siihen käsitykseen että hänellä oli vahva kokemus siitä mikä hänen tehtävänsä oikeasti olisi. Ja nuo sanat toimivat myös aitouskriteerinä. Ristiriitainen kokemus ja konflikti kuvaa jotain mikä on totta aina enemmän kuin kiiltokuva, sillä elämä ei ole mikään kiiltokuva. Onnellisen elämän löytäminen tai onnellisen olotilan tajuaminen vaatii aina pettymyksiä ja murheita pitää jokaisen kokea. Kun etsimme Jeesuksesta kanssakulkijaa omaan elämäämme ei meidän pidä etsiä sitä maineen ja kunnian miehestä vaan lopulta aivan tavallisesta ihmisestä joka voi jakaa kokemuksemme. Ehkä päätämme ajatuksenjuoksumme päivän virren sanoilla:<br />
<br />
<i></i><i>Jeesus, askeleesi, painoit pintaan maan. </i><br />
<i>Työn ja uupumuksen tulit tuntemaan. </i><br />
<i>Iloitsit ja itkit, ystäviä hait...</i><br />
<br />
<b>Amen.</b><br />
<br />
Laitetaanpas loppuun aivan vähän tuntemattomampi versio Dietrich Bonhoefferin laulusta <i>"Von Guten Mächten Wunderbar geborgen." <b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=MqGxR3D1_so">Angela Wiedel und Münchener Mariechor.</a></b></i>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-18026458946192018892019-03-03T06:30:00.001+02:002022-02-27T07:49:04.096+02:00Saarna Laskiassunnuntaina 02 mars MMXIX. Katse Korinttiin päin. Epistolasaarna.<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Times;
panose-1:2 0 5 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:77;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
p.tx3pieni, li.tx3pieni, div.tx3pieni
{mso-style-name:tx3_pieni;
mso-style-unhide:no;
mso-margin-top-alt:auto;
margin-right:0cm;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times","serif";
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
p.tx2, li.tx2, div.tx2
{mso-style-name:tx2;
mso-style-unhide:no;
mso-margin-top-alt:auto;
margin-right:0cm;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times","serif";
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<br />
<div class="tx3pieni">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-x1OLNfYDzyI/VHICbZq9Y_I/AAAAAAAADKw/jbv045qSzIE/s1600/630Korintti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-x1OLNfYDzyI/VHICbZq9Y_I/AAAAAAAADKw/jbv045qSzIE/s1600/630Korintti.jpg" width="320" /></a></span></div>
<br />
<h4>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;">Saarna 02 mars MMXIV<br />Laskiaissunnuntai
mmxiv<br />"Korintin menoa."<br />Esto mihi — Jumalan rakkauden uhritie<br />Epistolasaarna <br />Omelia DOCG</span></b></span></h4>
</div>
<div class="tx3pieni">
<br />
<br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;">Saarnateksti<br />
Päivän epistola</span></i></b></span></div>
<div class="tx3pieni">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;">1.
Kor. 13 <br />
</span></i></b><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;">Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi
rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi
profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja
vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta
minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni
nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta
puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.<br />
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei
kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa
etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä
vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa
toivoo, kaiken se kärsii.<br />
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee,
kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista
ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen
katoaa.<br />
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli
lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä
kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta,
mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista,
mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.<br />
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta
suurin niistä on rakkaus.</span></i></span></div>
<div class="tx3pieni">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div class="tx3pieni">
<div class="tx3_pieni">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;">Päivän
evankeliumi</span></i></b></span><b><i>Luuk. 18: 31-43</i></b></div>
</div>
<div class="tx2">
<div class="tx2">
Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja
sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se,
mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan
pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen
syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena
päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen
sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet,
mitä Jeesus tarkoitti.<br />
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä
istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon
väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus
Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus,
Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla
hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda
minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja
Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi:
”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat
näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja
hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät
tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.</div>
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-left: 65.2pt; text-indent: -65.2pt;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b>Johdanto. Roolit ja roolinvetäjät!</b></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Rippikoulut ja rippikoululaiset ovat aina hyvin mielenkiintoisia asioita. Kuvaukset vanhanajan papeista ja rippikoululaisista ovat aina herkullista kuultavaa ja hyvin palkitsevaakin. Sieltä löytyy aina asioita jotka ovat tutun kuuluisia. Mutta mitä löytyy noiden ihmisten pinnan alta onkin toinen juttu. Sieltä löytyy nimittäin monesti aivan samat asiat oli ikäluokka ja aikakausi sitten mikä tahansa. Rippikoululaisille tai joillekin rippikoululaisille joutuu joskus sanomaan että ”Sinä et tee yhtään minkäänlaista vaikutusta tuollaisella käyttäytymisellä, tai ainakin näin joutuu poikkeuksetta sanomaan jokaiselle ryhmälle kun ei aina voi eikä pysty kohtaamaan yksittäistä nuorta riittävän turvallisella tavalla.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Mutta yhtä kaikki! Monet ovat erilaisten roolien ja naamioiden vankeja jo pienestä pitäen. Ja ikävä kyllä on asia myös niin, että näistä rooleista on niin vaikea päästä koskaan eroon ja vanhemmiten niissä vain vahvistuu. Kovis voi olla aina kovis ja löydämme seurakuntien maailmoista hengellisiä koviksia jotka ovat kutienkin sisältä heikkoja ihmisiä. Ja monta muuta monenlaista löydämme ihmisestä, mutta vanhemmiten ja vanhemmille ihmisille tulee vian kynnys korkeammaksi sanoa niin: ”Sinä et nyt kuule tee minuun mitään vaikutusta tuollaisella käyttätymisellä ja tuollaisella toiminnallasi.”</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Katse Korinttiin päin. Joillekin saattaa vielä olla tuttu sanonta ”Yhden sortin Korintin seurakunta.” Ainakin joskus ja joissain porukoissa tuota sanontaa on käytetty. ”Yhden sortin Korintin seurakunta.” Mitä sillä on oikein tahdottu sanoa?</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"> Lyhyesti sanottuna noilla sanoilla on haluttu kuvat eripuraista joukkoa ja nimenomaan seurakuntaa. Sitä käytettiin ennen vanhaan aikoina jolloin seurakunnissa meilläkin oli varsin vähän työntekijöitä ja pienimmillä paikkakunnilla virastoakin hoiti minkä muilta töiltään ja monesti yhteiskunnallisilta riennoiltaan pappi kerkesi. Mutta mitä se oikein tarkoitti?</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Sillähän viitataan Apostolien tekojen aikaiseen seurakuntaan, Paavalin itsensä perustamaan Korintin seurakuntaan joka Uuteen testamenttiin tallentuneiden tietojen perusteella oli hyvinkin riitaisa paikka ja jossa oli hyvin moninaista joukkokuntaa. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, josta päivän saarnatekstimmekin on, puhuu paljon asiasta kuten toinenkin kirje, toisen korinttilaiskirjeen nimellä kulkeva kirje, joka itse asiassa sisältää taitavasti yhteen liitettynä katkelmia neljästä eri kirjeestä. Että kirjeen vaihtoa käytiin hyvin paljon ja se oli välillä hyvinkin kovasanaista.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Paavalin julistama kiristinusko oli tullut maailmaan joka oli täynnä vanhoja uskontoja ja uskomuksia. Paavalin saamat käännynnäiset olivat monet juutalaisia ja monet vanhojen uskontojen entisiä kannattajia, olipa joukossa elämäntapasuuntausten, lähinnä uskonnottomien filosofioiden kannattajia, mukaan eläneitä antiikin ajan ihmisiäkin. Paavali tunsi nämä kaikki oikein hyvin.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Jollain tavalla oma aikamme on hyvin selkeästi verrannollinen Korintin seurakunnan tilanteeseen ja vähän laajemmaltikin. Kristinusko elää tilanteessa jossa se ei pitkään ole ollut ainoa uskonto täällä Suomessakaan. Pitää myös muistaa, että näihin päiviin asti, tai sanotaanko vanhempiemme ja isovanhempiemme aikaan asti, vanhat suomalaiset uskomukset ja menot ovat eläneet hyvinkin voimakkaasti.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Päivän keskeinen tarkastelukohtamme ei kuitenkaan ole tässä ja näissä asioissa. Mikä tahansa yksittäinen seurakunta voi olla ”yhden sortin Korintin seurakunta” aivan muutenkin.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b>Vähän psykologisointia</b></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Päivän keskeinen tarkastelukohtamme ei kuitenkaan ole tässä ja näissä asioissa. Mikä tahansa yksittäinen seurakunta voi olla ”yhden sortin Korintin seurakunta” aivan muutenkin. Se paikka kantoi rasitteenaan niitä asioita ja uskomuksia jotka olivat tulleet niiden ihmisten mukana jotka olivat tulleet kääntyneiksi hänen julistamaansa oppiin ja uskoon. Kaiken lisäksi siellä näyttää olleen hyvin vahvoja persoonia ja kaiken keskellä kaikista olennaisin tuntuu unohtuneen.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Päivän epistolateksti ja aivan erityisesti se kokonaisuus jonka se huipentaa puhuu juuri siitä mitä äsken yritimme tavoitella. On tapahtunut uutta ja monelle merkityksellistä ja vanhat asiat tuovat painolastia joka vaikeuttaa jokapäiväistä kanssakäymistä ja yhteistä elämää uudessa joukossa. Sekalainen joukko sekalaisine ajatuksineen siinä vain yrittää tulla toimeen keskenään. Ja juuri Paavalin puhe rakkaudesta, kaiken ylittävästä mielenlaadusta, on tarkoitus olla lääke kaikkiin Korintin seurakunnan vaivoihin ja avain uuteen ja parempaan kanssakäymiseen. Ehkä korinttilaiset saivat lopulta rauhan, mutta ajatus on jäänyt elämään ja uusia yhden sortin Korintin seurakuntia nähdään aina ja kaikkialla aina Herramme paluuseen ja maailmanhistoriamme päätökseen saakka.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Olisiko asia sitten näin helppo selittää? Tietyllä tavalla se on, nimittäin jos haluamme ymmärtää asioita ihmisjoukon näkökulmasta. Mutta kun joukko koostuu aina erilaisista ihmisistä joilla on myös muitakin painolasteja kannettavanaan. Näistä asioista ei Paavali juuri puhu vaikka olisi voinut olla hyvinkin taitava ihmisen tuntija jos olisi saanut käyttöönsä sellaisia työvälineitä jotka ovat olleet kaikkien 1900-luvulla eläneiden ihmisten ja sen jälkeen syntyneiden käytössä, melkein jokamiesoikeutena. Hän ei ymmärtänyt sellaisia asioita kuin alitajunta, piilotajunta eikä varmasti sitä, miten lapsuus ja lapsena koetut asiat vaikuttavat ihmisessä hänen koko elinaikansa.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b><br />Vähän enemmän psykologisointia.</b></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Varmastikin Paavalille ihminen jonka varsin helposti tunnistaisimme puutteellisen ja rasittuneen tiedonkäsittelyn raskauttamaksi ihmiseksi olisi pelkkä hysteerikko, lähinnä sellainen. Me taas voimme ymmärtää sellaista ihmistä hyvin, ihmistä joka antaa vaikutelman siitä, että hän ei kuuntele mitään eikä mikään tunnu menevän perille. Ihmiseen joka aina tokaisee jotain täysin asiaan kuulumatonta sanoo hänelle mitä tahansa. Tuon ihmisen päässähän käy itse asiassa valtava tietoliikenne ja häneltä vain puuttuu korjaava ohjelma. Häntä ei ole hoidettu eikä kuunneltu eikä hän ole päässyt katsomaan oman elämänsä peiliin.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Sellaisia ihmisiä on ollut aina samat ongelmat ovat olleet ihmisen mukana jo Paavalin ajoista saakka ja jo paljon aikaisemminkin. Emme voi mitään sille että niin vain käyttäytyy ihminen jolla on syyllisyydentuntoja ja joka on kohdannut henkistä väkivaltaa lapsuudenkodissaan, parisuhteissa ja omassa perustamassaan perheessä ja monessa muussa paikassa, ja lukematon joukko hienosyisempiä asioita kuten vaikkapa liioiteltu syyllisyyden tunto siitä, että on vaikka aiheuttanut toiminnallaan jonkun kuoleman tai sairastumisen. Eikä aina pelkkä liioittelukaan. Ihmisten joukoissa on aina sellaisia henkilöitä jotka kantavat mukanaan todella synkkiä salaisuuksia. Joskus on joku voinut sanoa toiselle että hyppää järveen tai hyppää junan alle, ja sitten joku on hypännyt järveen ja hukkunut ja pahaa jälkeähän juna tekee. Sitten vain on sanottu, vaikka taustalla onkin ollut kahden ihmisen kanssakäymistä, että se vain meni sinne järveen ja se toinen sinne junan alle.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Olemmeko tulleet ajatelleeksi millaisessa helvetissä jotkut lähimmäisemme saattavat elää? Mitä tahansa mitä sanomme tuntuu loukkaukselta koska se tuo mieleen jonkin kipeän asian. Tällainen on ihminen kun näinkin vähän katsomme pinnan alle. Ja sitten kun seurakunta on paikka johon kaikki ovat tervetulleita niin ei ole mitenkään ihmeellistä, että ne ovat aivan täynnänsä vaikeita ihmissuhteita, ja nyt emme puhu pelkästään kirkkomme seurakunnista ja niiden työyhteisöistä. Jotkut vaihtavat työpaikkaa vaikeiden henkilöstösuhteiden takia vain pettyen koska saattavat löytää vielä vaikeampia paikkoja. Jotkut seurakuntalaiset jättäytyvät pois kaikesta toiminnasta jonkun tai joidenkin takia loppuiäkseen.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Voismme puhua näistä asioista loputtomasti ja aina löytäisimme niiden takaa kärsivän ihmisen joka aivan monesti on roolinsa vanki ja hän yrittää esittää jotain. Oli hän sitten hengellinen kovis tai vähän enemmän hysteerikko ja sählättäjä, yhteistä heillekin on aina monesti lähes täydellinen rakkauden puute, he eivät ole sitä oikeasti kokeneet eivätkä sitä myöskään osaa antaa.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b>Eikö evankeliumi vapautakkaan</b></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Sitten sanotaan vielä että ihminen on vapautunut kaikista painolasteistaan tultuaan uskoon ja otettuaan vastaan Jeesuksen Kristuksen. Mutta kun asia ei aina olekaan näin. Eikö hän vapautunutkaan, eikö vanhaa pyyhittykään pois, eikä hän saanutkaan uutta käyttöjärjes-telmää? Evankeliumin voima ja Jeesuksen seura on voimakasta, joskus järisyttävääkin lääkettä ja monesti näyttää että ihminen ei vapaudukkaan vanhoista painolaisteistaan eikä pysty jättämään roolejansa ja naamioitansa.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Puhumme nyt tietyllä tavalla armonjärjestyksestä. Entisaikojen kristityt, eikä siitä nyt niin kauan aikaa enää ole puhuivat armosta ja armonmurroksesta. Ihminen saattoi kysyä sitä onko hän saanut syntinsä anteeksi ja onko kaikki varmasti kunnossa. Uskonpuhdistajammekin kyseli kyselemästä päästyään sitä onko hänellä armollinen Jumala. Ihminen tuntuu olevan kuitenkin rakennettu sillä tavalla, että hän katsomasta katsottuaan katselee taaksepäin. Samalla hän myös katselee vanhoja painolastejaan ja ottaa joskus käyttöönsä ne vanhat roolinsa ja naamionsa. Ei sellainen ihminen elä Kristuksessa eikä hänellä aina ole myöskään Kristuksen mieltä.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Päivän epistolateksti on varsin hyvä mittanuora tiettyyn asiaan. Nimittäin siihen että mistä tunnistamme yhteisön jossa rakkaus ei oikealla tavalla vallitse. Sen avulla tunnistamme myös ihmisen joka kaikesta huolimatta on roolinsa ja vanhojen painolastiensa vanki. Mutta samalla se on myös lääke, mutta hyvin hitaasti tehoava lääke. Sitä on vain toistettava ja jonkun pitää aina uudestaan ja uudestaan selittää se ja tuoda se eläväksi ja joskus se on tehtävä eläväksi kertomalla miten rakkaudettomia olemme, miten ymmärtämättömiä olemme.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Nyt lähestymme saarnamme loppua. voimme miettiä itseämme ja maailmaamme jossa elämme seuraavien mestarin sanojen, päivän evankeliumitekstin sanoin: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä joka palvelee minua.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Voisimme tietysti tässä ja nyt vain todeta, että palaamme asiaan paremmalla ajalla ja ehkä sitten ensi kerralla. Ihminen ja sairausten koettelema ihminen joutuu joskus käyttämään useitakin lääkkeitä ja jotkut lääkkeet tehostavat toisten lääkkeiden toimintaa. Evankeliumin pitäisi olla lääkettä ja sitä se voi olla, aidot mestarin sanat. Tänä päivänä päivän tekstit tukevat toisiaan. Kohtaamme evankeliuiin sanan ja sanan selityksen. <b>AMEN.</b></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin-left: 65.2pt; text-indent: -65.2pt;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-40739163957268135882019-01-06T19:29:00.001+02:002022-01-06T06:38:26.802+02:00Saarna Loppiaisena 06 jan MMXIX. Supertähteä etsimässä.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-HQSRTB48AJg/VKwgelBJ0cI/AAAAAAAADM8/3iC-qtlDpv0/s1600/images.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-HQSRTB48AJg/VKwgelBJ0cI/AAAAAAAADM8/3iC-qtlDpv0/s1600/images.jpg" /></a></div>
<b>Saarna Loppiaisena<br />06 jan MMXIX</b><br />
<b>Auran kirkko<br />Supertähteä etsimässä.<br />Grande omelia omelia<br /><br /><i>Evankeliumi</i></b><br />
<i><b>Matteuksen jälestä 2:1-12</b></i><br />
<i><br /></i>
<i>Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:</i><br />
<i> - Sinä, Juudan Betlehem,</i><br />
<i> et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,</i><br />
<i> sillä sinusta lähtee hallitsija,</i><br />
<i> joka on kaitseva kansaani Israelia.”</i><br />
<i> Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.</i><br />
<i> Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.</i><br />
<br />
Olemmeko koskaan ajatelleet sitä millaisia paineita Jeesuksella saattoi olla kaiken sen jälkeen mitä hänestä oli sanottu jo hänen syntymästään saakka? Harva pieni lapsi tai kasvana nuori on joutunut loppujen lopuksi kokemaan koviakaan paineita. Ehkä kruunupäiden lapsiin asetetaan tai ainakin joskus on asetettu kovia odotuksia, mutta meillä ei kruunupäitä ole. Tenavatähtiäkin tulee ja menee, ja moni lapsitenori on kaksikymppisenä jo vallan möreäänisempi tavis. Keneen kaksitoistavuotiaaseen suomalaiseen kohdistuvat tällä hetkellä kovat paineet? Jos sellainen olisi niin kyllä varmasti tietäisimme. Sellaiset paineet, että tuo kasvava nuori olisi jonain päivänä merkittävä henkilö, ja jopa pelastaisi kansakuntansa. Ajatellaanpas tilanntta juuri nyt. Millainen olisi suomalaisten messias? Sellainenko josta ajateltaisiin, että hän tulisi ja ratkaisisi meidän talouhuolemme kasvettuaan täysi-ikäiseksi. Tuleva suurmies, tai suuri naishenkilö, joka tapauksessa suuri suomalainen joka rakentaisi vielä paremman sosiaalivaltion kuin meillä nyt on.<br />
<br />
Ehkä yhdessä maassa tällaista voi tapahtua ja tapahtuukin, siis että nuoren henkilön harteille asetetaan valtavia odotuksia. Se maa on Kanada. Kanada, maa jonka kansallisurheilu on jääkiekko. Jotkut nuoret kanadalaispojat ovat julkisuuden valokeilassa jo kaksitoistavuotiaasta saakka, ja joka vuosi vuoden juhla-aikaan, todellakin tapaninpäivästä loppiaiseen koko Kanada seuraa jääkiekon nuorten MM-kisoja herkeämättä. Ja kanadalaisille todellinen adventti alkaa marras-joulukuussa ja jatkuu siihen päivään kun kiekko putoaa jäähän heidän juniorijoukkueensa ensimmäisessä pelissä. Tämä kaikki on mahdollista maassa jossa pääministeri on joskus jääkiekkosankareihin verrattuna vallan toisarvoinen henkilö. Joukkueessa on mukana aina pelaajia, ja usein yksi pelaaja johon asetetaan aivan valtavia odotuksia. Me emme täällä oikein käsitä asian mittakaavoja, vaikka olemme saaneet paljonkin menestystä tuossa kanadalaisten kansallispelissä. Olemme vieneet jopa näiden, leikillisesti South Park-animaatiosarjan hengessä, irtopäiden nenän edestä arvokkaan voiton juuri tänä vuonna. Itse asiassa meilläkin aletaan rakentaa hyvin nuorten pelaajien ympärille melkoista supertähti-kulttia.<br />
<br />
Niin, mutta mennäänpäs sitten joulun supertähteen Jeesukseen. Mietimme, millaisia paineita Jeesukseen mahdettiin sitten oikein asettaa? Hänhän oli omanlaisensa supertähti jo vastasyntyneenä. Sitten saamme kuulla mitä tapahtui silloin kun Jeesus tuotiin neljänkymmenen päivän ikäisenä temppeliin, ja miten Anna ja Simeon järejstivät kunnon performanssin. Ja myöhemmin saamme lukea tietenkin siitä mitä silloin tapahtui kun Jeesus oli 12-vuotias.<br />
<br />
Mutta sitten tämä superlupaus, oman aikansa ykkösvaraus, viettääkin noin 15-vuotta hiljaiseloa eikä hänestä mitään kuulla. Ja muistaako kukaan enää hänestä millainen superlupaus hän oli ollut lapsena kun hän tulee sitten ja pitää tuon virkaanastujaispuheensa Nasaretin synagoogassa, sen jota Luukas kuvailee kertomuksensa neljännessä luvussa.<br />
<br />
Veikko Huovisen luoma henkilöhahmo Konsta Pylkkänen nimittäisi Jeesusta, jos uskonnollisiin ajatelmiinsa kerkeäisi, oudoksi eläjäksi joka 15 vuotta jossain lymyää ja saapuu sitten tulen väläyksen lailla ihmisten keskuuteen. Näinhän voisi varmasti sanoa ja niin varmasti pitääkin sanoa.<br />
<br />
Jos jatkaisimme tuolla alun jääkiekkoon liittyvällä näyn mieli-, ja asiakuvilla, niin olisi helppo nimetä nuo itämaan tietäjät jääkiekon kykyjenetsijöiksi, jotka löysivät tuon vastasyntyneen supertähden. Ja siihen olisikin sitten hyvä sijoittaa päivän evankeliumikirjan otsikon alla oleva tejsti hyvin luontevasti ja mikä estää meitä niin tekemästä.<br />
<br />
<i>”Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.”</i><br />
<br />
Nyt kun tarkastelemme asioita laajemmista yhteyksistä ihan konstapylkkäsmäiseen tapaan, niin kirkkovuoden suuressa näytelmässä lähestymme suuren juhlakauden loppua ja ennemmin kui taas tajuammekaan on käsillä laskiainen ja pääsiäiseen valmistautuminen. Kirkkovuoden tarkoitus on muistuttaa meille tärkeitä asioista mutta myös arjesta. Jeesuskin eli useimmat vuodet elämästään aivan tavallisessa arjessa vailla mitään suurmiehen sädekehää. Meidän pitää muistaa myös se, että harvasta meistä meistä tulee mitään supertähteä, ja jos tulisikin niin kaikki on todella kovan työn takana. Kanadalaiset suurlupauksetkin, siis jääkiekon saralla, joutuvat tekemään todella kovan työn päästäkseen huipulle. Huippulahjakas lapsi tarvitsee kymmenen vuotta harjoitusta ja täydellistä omistautumista lajille oli kyse jääkiekkoilijasta, musikkalisesti lahjakkaasta nuoresta tai mitä tahansa. Ja kun huipulla ollaan, niin joka syksy pitää olla kunnossa kun pelit alkavat.<br />
<br />
Monista asiosita on aina helppoa, ja oikein mukava tehdä kaikenlaisia oivalluksia. Siis tämä alun ajatuksenjuoksumme. Ne ovat vain ajatusten leikkimielistä rientoa, mutta niiden tarkoitus on opettaa meille jotain. Niinkuin on supertähtiä, niin on maailma myös täynnä varsin tavallisia ihmisiä, joille ei suoda paikkaa julkisuuden valokeilassa koskaan. Mutta toisaalta, niin sanotun tavallisenkin elämän eläminen hyvin vaatii paljon, loppujen lopuksi aivan yhtä paljon kuin vaaditaan supertähdeltä hänen elämässään.<br />
<br />
Ihmisten maailmassa, Kanadassa ja meilläkin joihonkin aina asetataan suuret odotukset, mutta kristittyinä emme voi asettaa odotuksia kehenkään muuhun kuin Jeesukseen, kaikkien aikojen supertähteen. Mutta hänessä on lohdullista juuri se, että hän eli tavallisen ihmisen elämää, ja sitä kautta tuli myös tuntemaan meidät. <br />
<br />
Tämän maailman suurmiehiin voimme kyllä samaistua ja urheilutähdet ja heidän tekosensa tuovat aina lohtua ja kohottavat itsetuntoammekin, mutta se ei kyllä ole sama asia kuin se jos turvaudeumme Jeesukseen. Mitä se sitten oikein tarkoittaa? Erään Uuden testamentin tekstin kautta kaikki voi avautua meille paremmin. Katkelma on heprealaiskirjeestä, ja se kuuluu näin:<br />
<br />
<i>Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan (Heprealaiskirje 2:17-18.).</i> <b>AMEN</b>.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=Fc3OO0IUPjE">https://www.youtube.com/watch?v=Fc3OO0IUPjE </a>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-4198864183357004822018-07-15T07:47:00.002+03:002018-07-15T08:42:35.471+03:00Juutuanvuono – Aura: Melkein selkeää. Kirkastussunnuntai — Kirkastettu Kristus. 3. vsk.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-bV7igA-DNq8/W0rQHtN0NFI/AAAAAAAAES8/l_tiKDa2j_0CZ6qfaMmokAx6AdL0t93zgCLcBGAs/s1600/IMG_0245.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-bV7igA-DNq8/W0rQHtN0NFI/AAAAAAAAES8/l_tiKDa2j_0CZ6qfaMmokAx6AdL0t93zgCLcBGAs/s320/IMG_0245.jpg" width="320" /></a></div>
<b><span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;">Kirkastussunnuntai</span></b><br />
<span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;">
<b>Kirkastettu Kristus</b><br /><b>15 julius MMVIII <br />Saarna Auran kirkossa</b></span><br />
<span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;"><b>Kirkkoherra Torsti Äärelä </b><br />
<b>Melkein selkeää</b></span><br />
<span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;"><b>Grande omelia</b></span><br />
<span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;"><br />
<b><i>Evankeliumi: Luuk. 9: 28-36<br />
Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa
Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen
rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan
valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa
hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat
Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.<br />
<br />
Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen.
Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka
olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jesuksen luota, Pietari
sanoi: »Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa:
sinulle ja Moosekselle ja Elialle.» Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.<br />
<br />
Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset
pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni:
»Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!» Äänen vaiettua
opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta
kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.</i></b><br />
<br />
<br />
Lapista ja lappilaisista on paljon kuvauksia. On kuvaus siitäkin kuinka eräs jo tuon aikakauden mittapuiden mukaan iäkäs aamelaismies oli kävelemässä taannoin kirkkoon Inarin Juutuanlahdelle. Nuorena hän oli taivaltanut matkan aina Pielpajärven vanhalle erämaakirkolle, rippikirkolleen, mutta nyt elettiin 1930-luvun alkua ja nuoremman Itkosen, kirkkoherra Tuomo Itkosen aikaa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "cambria"; font-size: 12pt;">Miehen
nimellä ei niin suurta väliä, vuosi taisi kuitenkin olla viime vuosisadan
30-lukua, niitä satumaisen kauniita ja turvallisen auringonpaahteisia kesiä
ennen suurta maailmanmyrskyä jolloin kaurakin melkein kypsyi tuon pohjoisen seurakunnan toimeliaan
kirkkoherran pellolla. Sanotaan että vuosi oli ehkä 1938. Mies oli kävellyt jo pitkälti toista peninkulmaa erään
etelänmiehen matkassa. Eikä kolmituntisessa kirkkomatkassa ollut tuon
77-vuotiaan mielestä itään merkillistä. Vanhus oli yksikseen elelevä ja
vaatimaton mies — hän oli kuin metsän pystypäinen petäjä — ylväine ryhteineen.
Hän sanoi: ”<i>Olen luterilaisessa uskossa, enkä luovu siitä niin kauan kuin henki
on”.</i> Siinä kaikessa karuudessaan oli korven miehen uskontunnustus.<br />
<br />
Hän tapasi olla kuukausimääriä yksin, eikä sellaiselta mieheltä ole lupa
odottaa ensimmäiseksi monisanaisuutta. Ehkä korven mies tajusi myös herkästi
sen, että ei meidän sanoillamme aina ole katetta... Puhumme toista ja
ajattelemme toista. <i>”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö
lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan
päällä; sen tähden olkoot sanasi harvat.”</i> Tai ehkä vanhus tajusi saman
asian, jonka eräs ajattelija lausui:<br />
<br />
”Paljon sanoja ja vähän ajatuksia on aina vääjäämätön keskinkertaisuuksien
tuntomerkki; mutta suurten henkien tunnusmerkkinä on lausua paljon ajatuksia
harvoilla sanoilla.”<br />
<br />
Vanhus sanoi tulleensa kirkkoon, jotta hän saisi kuulla <i>”Kuinka ylläinen asia
on”.</i> Lapin mies sanoo, ettei hän pelkää kuolemaa. Miksi hän pelkäisikään.<br />
<br />
<i>”On kaikki kirkasta ja selkeää, maa, vesi, taivas yllä jänkien.”</i><br />
<br />
Kaikki päivän teksti kuvaavat suurta kokemusta, elämystä. Mooses koki
elämyksen, joka kutsui hänet elämässään aivan uusille raiteille. Jeesuksen
opetuslapset kokivat ihmeellisen näyn; Jeesus piti palaveria Mooseksen ja Elian
kanssa. Opetuslapset ikään kuin siirtyivät hetkeksi tämänpuoleisesta
tuonpuoleiseen.<br />
<br />
Vaan miksipä Jeesus otti mukaan vuorelle juuri nuo kolme apostolia, apostolien
ykkösketjun? Tiedot Jeesuksen elämästä perustuvat viime kädessä Jerusalemin
alkuseurakunnassa julistettuun ja talletettuun perimätietoon. Alkuseurakunnan
johdossa oli kolme nuo miestä: Sepeteuksen pojat Jaakob ja Johannes sekä
Pietari. Apostolien tekojen kuvauksesta voimme päätellä, että opetuslasten
uskosta ylösnousseeseen Jeesukseen vastasivat ensisijassa Pietari ja Johannes.
Toisen Sepeteuksen pojan, Jaakobin, merkitys ja asema käy taas ilmi siitä, että
hänet mestattiin ensimmäisenä apostoleista. Ja tavatessamme saman
luottokolmikon juuri jo evankeliumien kuvauksissa, voimme olla melkoisen
varmoja siitä, että apostolinen todistus Jeesuksesta on alusta alkaen
perustunut noiden kolmen yhteisiin kokemuksiin. He antoivat sisällön
alkukristilliselle sanomalle Jeesuksesta, ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta.<br />
<br />
Toinen evankeliumi, vanhin evankeliumi Markus, antaa lisää valoa
kirkastusvuoren tapahtumiin ja tuo esiin sen tulkintamahdollisuuden, että
Jeesus halusi jo ennalta valmistella luotto-opetuslapsiaan tulevaan pääsiäiseen
ja ylösnousemukseensa. Markuksen mukaanhan opetuslapset puhuivat keskenään
kuolleista nousemisesta, kun Matteuksen kertomuksen mukaan puheenaiheeksi tulee
hetimiten kysymys Eliasta ja Messiaasta. ”He pitivät Jeesuksen sanat
mielessään ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä.”
Ajatus heidän rakkaan opettajansa kuolemasta ja Jeesuksen sanat ”ennen kuin
Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista” järkyttivät ja hämmensivät
opetuslapsia, noita kolmea apostolia. He olivat vasta vähän aikaa sitten,
Pietarin johdolla, vakuuttuneet uskovansa häneen Vapahtajana, Jumalan poikana,
enemmän poliittisena Messiaana, ja juuri hetki sitten he olivat omin silmin
nähneet hänet kunniassa kirkastettuna palaveeraamassa juutalaisen kansakunnan
muinaisten sankarihahmojen kanssa, ja nyt hän alkoi puhua ”kuolleista
nousemisesta.” Merkillisen miehen matkaan he olivat lähteneet...<br />
<br />
Opetuslapset tuntuvat haluavan vaihtaa puheenaihetta, ja kääntää keskustelun
uskomukseen siitä että profeetta Elia, elämästä hengissä selvinnyt ja
taivaaseen otettu, tulisi mahdollisesti ennen Messiasta. Ajatus rakastetun
Mestarin kuolemasta, joka luonnollisesti edeltäisi kuolleista nousemisesta oli
aivan liikaa opetuslapsille.<br />
<br />
Tuon päivän jälkeen mikään ei enää olisi kuin ennen. He tunsivat kokeneensa
jotain pysähdyttävää, vaikka olivatkin vielä päästään pyörällä, eivätkä he
kertoisi asiasta kenellekään vielä pitkään aikaan. Ehkä nuo kolme muistivat
päivän tapahtumineen vasta pääsiäisen jälkeen.<br />
<br />
On sanottu, että tehdään väärin jos Kirkastussunnuntain evankeliumi-teksti
haluttaisiin vertauskuvallisesti rinnastaa meidän ihmisen voimakkaisiin
uskonnollisiin kokemuksiin. Tekstin keskuksena kun olisi pelkästään kirkastettu
Jeesus Kristus. Yhtä hyvin voidaan kyllä asettaa koko kappaleen tarkoitus ja
asema kyseenalaiseksi, mitä sillä on tekemistä Jeesuksen evankeliumin ja työn
kannalta. Tietämättään tuollaisen näkökulman esittäjä, sen ohella että vaatii
yksinoikeutta tulkintaan, nostaa myös ihmeen kaltaisen kokemuksen
todistusperusteeksi evankeliumin aitoudelle, ihmeestä ja vaikeasti, lähes
mahdottomasti selitettävästä tulee todistusperuste.<br />
<br />
Meille on siis ominaista ajatella asioita vertauskuvallisesti. Kertomus
Jeesuksen kirkastumisesta ja sen näkemisestä tuo mieleen hyvin voimakkaan
uskonnollisen kokemuksen, herätyksen tai kirkastumisen. Uskova ihminen voi
päästä osalliseksi tietynlaisesta huippukokemuksesta tai elämyksestä.
Voimallisilla kokemuksilla ja elämyksillä on vain tapana ennen pitkää haihtua.
Tapahtuu paluu maan pinnalle ja arkeen vuorelta on laskeuduttava alas. Mutta se
juuri voikin olla armollista ja lohduttavaa. Kokemukset, olivatpa ne aitoja tai
vain mielen harhaa, jotka veivät jonkun ihmisen ylös ikään kuin muita
korkeammalle, voivat olla ihmiselle hyvin vaarallisia.<br />
<br />
Vaikka olemme tarkoituksella valmistettu sitä silmällä pitäen, että voimme vain
alhaalta katsella taivaan korkeuksia, emmekä ylhäältä maailman pienuuksia, on
meihin kuitenkin istutettu iankaikkisuuden kaipaus, ja iankaikkisuuden
kosketuksen ja Kristuksen kirkkauden voimme tunteakin. Voimme hetken aikaa olla
vuorella, tarkoitti se sitten mitä tahansa. Mutta hän joka ei kykene
laskeutumaan alas vuorelta, ja joka luulee katselevansa muita omista
korkeuksistaan, saa päähänsä vaarallisia ajatuksia, joita hän ei aina saisi,
jos hän olisi yhtä nöyrä kuin ne, jotka haluavat olla lattian tai maanpinnan
tasolla.<br />
<br />
Alussa mainitsemamme Lapin vanhus silloin takavuosina oli ehkä oivaltanut
jotain, ikuisuus oli viiltänyt läpi hänen sielunsa ja hän sai kokea jatkuvaa ja
ylimaallista rauhaa.<br />
<br />
<i>”On kaikki kirkasta ja selkeää, maa, vesi, taivas yllä jänkien.”</i><br />
<br />
Hän ei leuhkinut uskonkokemuksillaan. Hengellisessä elämässä ja tietysti elämässä yleensäkin onkin syytä varoa
valheellista ylisanaisuutta, myös vanhojen kuluneiden sanojen käyttöä. Olisiko
myös syytä puhua ja todistaa vain siitä, joka elää meille itsellemme. Niin,
tyhmäkin voi olla nero, jos pitää suunsa kiinni, eikö siis kuka tahansa voisi
olla todellinen ajatusten Kymi jos vain hallitsee kielensä. Ja usein on
niinkin, että meidän olisi parempi tehdä jotakin eikä vain olla ja puhua.<b>
AMEN.</b></span>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-84433078189331148832018-01-14T13:06:00.002+02:002019-01-20T08:20:46.222+02:00Kadonnutta saarnaa etsimässä — 2. sunnuntai loppiaisesta . 14 jan MMXVIII<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-bobHxXhHax8/Wls5st27w0I/AAAAAAAAELA/qsPVV7rqbQgRzYSMe9aNhEKUi0ztw0DKQCLcBGAs/s1600/IMG_9780.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-bobHxXhHax8/Wls5st27w0I/AAAAAAAAELA/qsPVV7rqbQgRzYSMe9aNhEKUi0ztw0DKQCLcBGAs/s320/IMG_9780.jpg" width="320" /></a></div>
<b>2. sunnuntai loppiaisesta <br />Jeesus ilmaisee Jumalallisen voimansa <br />14 jan MMXVIII <br />Saarna Auran srk-talolla <br />Kirkkoherra Torsti Äärelä <br />Kadonnutta saarnaa etsimässä <br />Grande Omelia Omelia</b><br />
<br />
<b><br />Evankeliumi<br />Luuk. 4: 16–21</b><br />
<br />
<i>Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: </i><br />
<i> </i><br />
<i>– Herran henki on minun ylläni, <br />sillä hän on voidellut minut. <br />Hän on lähettänyt minut <br />ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, <br />julistamaan vangituille vapautusta <br />ja sokeille näkönsä saamista, <br />päästämään sorretut vapauteen <br />ja julistamaan Herran riemuvuotta. <br /><br />Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”</i><br />
<b></b><br />
<b><br /> </b><br />
<b>I Ylen ykkösen äärellä</b><br />
<br />
Radiossa on kuunneltu jokaisena arki-iltana jo vuoden ajan ranskalaisen Marcel Proustin massiiivsta romaani-sarjaa ”Kadonnutta aikaa etsimässä.” Pohjimmiltaan kirja on venytettyä jaarittelua jota myös hienosti tajunnanvirraksi kutsutaan. No suomalaisillakin on Kalle Päätalo joka kyllä vetää Proustille vertoja. Kirjassa on muuan Herra Swan joka pohtii usean sadan sivuna verran sitä onko hänen Odettensa ollut hänelle uskoton pääsemättä juuri puusta pitkään. Tuosta suuren ja paljon luetun kirjan nimestä otamme ensimmäisen kirjaimen päivän saarnaamme otsikkoon joka on nimeltään <i>”Kadonnutta saarnaa etsimässä.”</i> Kyse ei ole papista joka on hukannut paperinsa tai ei löydä fläppärinsä uumenista tiedostoa, vaan aivan jostain muuta.<br />
<br />
<br />
<b>II Katsaus vuoteen 2006<br /> </b><br />
Kun edellisen kerran tarkastelimme tätä evankeliumi-tekstiä vuonna 2006 tammikuun viidestoista päivä luimme varsinaisen tekstin lisäksi varsin pian saarnan alkuun vielä Luukkaan evankeliumin neljännen luvun jakeen 22. Lähdimme silloin enemmän liikkeelle tuon jakeen toisesta puoliskosta, sanoista: <i>”Kuitenkin he sanoivat: ”Eikö tuo ole Joosefin poika?” </i>Luukas neljä kaksikymmentäkaksi ensimmäinen puolisko lukee meille kuitenkin näin: <i>”Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.”</i> Nimittäin nyt kun meillä on nimi saarnalle, niin meillä on sille tavallaan myös aihe. Mitähän olivat sitten ne ihmeelliset armon sanat jotka hänen huuliltaan silloin Nasaretin synagoogassa lähtivät? Voisikohan tuota saarnaa sitten löytää mistään?<br />
<br />
<br />
<b>III Mistä Jeesus suuttui?</b><br />
<br />
Jeesuksesta löydämme varsin temperamenttisenkin piirteen, seikan johon tässä kohden pitää palata. Näyttää nimittäin siltä että hän menettää malttinsa. Nuo sanat <i>"Eikö tuo ole Joosefin poika?”</i> saavat Jeesuksen suorastaan hermostumaan. Siinä hän varmaan näyttää meille jotain peri-inhimillistä. Hän löytää kotikaupungistaan enemmän ihmisperäistä tapoihin ja asenteisiin katsomista kuin oikeata uskoa. Menettikö Jeesus malttinsa sen takia että häntä sanottiin Joosefin pojaksi? Jos joku kuvitteli näinä ohitse kiitävinä sekunteina nyt sitä että olisimme keksineet jotain uutta ja ainutlaatuista erehtyy. Siinä maailmankolkassa jossa asioista tehdään tulkintoja hieman rankemmankin huumorin säväyttämä on tämä asia jo kauan sitten ilmaistu tähän tapaan: <i>”No siitähän se Jeesus hermostu ko net sano sitä Joosefin pojaksi, ilimiselevää Jumalan poikaa…”</i> No, ehkä asia ei kuitenkaan ole noin yksinkertainen.<br />
<br />
<br />
<b>IV Kadonnut saarna</b><br />
<br />
Siitä emme todellakaan pääse yli emmekä ympäri etteikö juuri tuo Jeesuksen kimmastuminen ja paikallisen kirkkokansan, synagooga-palvelukseen osallistuneen väen suuttuminen vie tämän kappaleen tulkintaa ja siitä vuosisatojen aikana syntyneiden saarnojen sisältöä yhteen suuntaan. Harvemmin käydään pohtimaan sitä mitä nuo armon sanat olivat? Emme varmasti voi lähestyä Jeesuksen saarnaa samalla tavalla kuin meillä monesti yksioikoisesti tehdään. Jeesus käyttää tekstejä varsin vapaasti ja usein hän keksii ne itse. Tai sanotaanko paremmin että hänellä on joku ajatus ja sitten hän keksii sopivan tekstin johon viittaa. Taustalla on tietysti aina joku lähtökohta kuten Jumalan valtakunta, Jumalan kaikkialle ennättävä anteeksianto ja se että hän viime kädessä voi toimia sellaisilla keinoilla jotka loukkaavat perinteisiin kaavoihin kangistuneita ihmisiä, ja sitten myös se että Herra toimii sellaisten henkilöiden kautta jotka eivät ole kovin hyväksyttyjä. Tästähän meille ovat parhaan esimerkkinä kertomukset, pitkät vertaukset kahdesta veljestä ja laupiaasta samarialaisesta. Niin, kaksi veljestä… Kyse on ns. tuhlaajapoika-vertauksesta jossa sen toinen veli on aina jäänyt taka-alalle. Tähänkin kohtaan voisimme tuolla juuri äsken kuvatulla vähän vähemmän käytetyllä huumorilla sanoa, että <i>”No sehän kerto siellä siellä synagoogassa net vertaukset siitä tuhulaaja-pojasta ja hyvästä samarialaisesta ja Luukas päätti sitte juonenkerronnallisista syistä tuua net esille vähän myöhemmin, tarina kannalta paremmissa kohissa.”</i> Saattaa se kyllä näin ollakin, ja tuo käy meille tässä vaiheessa ihan hyvästä tulkinnasta. Jos joskus kohtaamme Mestarin silmästä silmään, sitten voimme kysyä: <i>”Mitä sie siellä Nasaretin synagoogassa oikein sillon kerran sanoit ko net ei tykänny ja alako ylenkattomhan sinua?”</i><br />
<br />
Mutta ei niin paljon hauskaa ettei totta toinen puoli. Tuolle äsköiselle sanajuoksulle löydämme kyllä tukea jos olemme hieman kärsivällisiä ja luemme tekstiä muutaman jakeen eteenpäin. Itse asiassa noista sanoista jotka Luukas nostaa keskiöön löydämme sen ajatuksen joka on keskeinen siinä vertauksessa jonka tunnemme nimellä <i>”Laupias samarialainen.”</i> Jeesus sanoo:<br />
<br />
<i>"Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen." </i><br />
<br />
Laupias samarialainen oli ainoa joka teki hyvää kaikkien muiden niin sanotun Herran kansan jalojen edustajien kävellessä ohi. Itse asiassa Jeesus tulee näyttäneeksi meille sen miten Herra lopulta toimii. Jumala toimii arvaamattomalla tavalla, hän laittaa sanat vastahakoisen ja häneen joskus nurjastikin suhtautuvan sananpalvelijan huulille ja vaatii toimimaan. Itseään hurskaina pitävät hän nolaa ja antaa oikeuden virrata.<br />
<br />
<br />
<b>V Lopetus</b><br />
<br />
Kaksitoista vuotta sitten Helsingin Sanomien mahtimies, viimeinen Erkko tuli käyttäneeksi käsitettä kalvinisti puhuessaan eräästä henkilöstä. Kalvinistithan ovat Martti Lutherin ja kumppaneiden alkuunsaattaman reformaation, uskonpuhdistuksen, perillisiä yhdessä uomassa. Erkko tarrautui tuossa yhteydessä karikatyyriin, korostettuun luonnekuvaukseen, kalvinisiten ilottumuudesta, kaavamaisuudesta ja huumorintajuttomuudesta. Kyse on siis vain yhdessä käsityksessä joka ei tee missään tapauksessa oikeutta hurskaalle kalvinistille. Samaa ilottomuutta kaavamaisuutta ja huumorintajuttomuutta löydämme luterilaisistakin ja kaikista muistakin uskonnon harjoittajista. <br />
<br />
Ennen kaikkea Jeesuksen kadonnut ja ehkä jopa löydetty saarna oli varmasti myös piikki vääränlaista omahyväisyyttä kohtaan. Sellainen omahyväisyys asuu myös meidän keskuudessamme. Sanotaan että ihminen, kun häntä katsotaan ihmisenä, on aivoiltaan, vaistoiltaan ja vieteiltään aivan sama kuin 10000 vuotta sitten vaikka hänellä on hallussaan millaisia älylaitteita tahansa. Mutta ennen kaikkea olemme samalla tasolla kuin evankeliumien kuvaamat fariseukset ja heille uskolliset Jeesuksen aikalaiset olivat. Hengellisestä sokeudesta kuullessamme olemme vaarassa ajatella, että kyllä meidän uskonnollinen arvostelukykymme on valistuneempi, ja että Jeesus ilman muuta tulee keskuudessamme Kristuksena ja Vapahtajan vastaanotetuksi. Tällaiseen ei meillä ole mitään syytä. Jeesuksen Kristuksen olemus ja sanat käyvät meidän kaikkien ylitse... Meidänkin on pakko yhä uudelleen ajatella hänen sanojaan, ja ainahan häneen pahennutaan, kun hän särkee meidänkin uskonnollista ajatteluamme ja käyttäytymistä ohjaavat kaavat, yleensäkin ajatteluamme ja käyttäytymistä ohjaavat tavat ja asenteet. Niiden on väistyttävä enne kuin voimme ottaa vastaa Jeesuksen vapauttavat sanat ja väitteen siiä että hän on elänyt ja kuollut puolestamme. <b>AMEN.</b><br />
<br />
Vuoden 2006 samasta tekstistä tehdyn saarnan pääset lukemaan tästä linkistä:<br />
<br />
<b><a href="http://paraleipomenoon.blogspot.fi/2013/10/nasaretilaisten-synti-ja-kiinalainen.html">http://paraleipomenoon.blogspot.fi/2013/10/nasaretilaisten-synti-ja-kiinalainen.html</a></b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-77166598264540505852017-12-31T15:34:00.001+02:002018-01-16T12:37:05.129+02:00Lyhyesti ja yksinkertaisesti yksinkertaisesta vertauksesta — Uudenvuodenaatto <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-kqkJ6-rPMqg/Wkjypc8kZKI/AAAAAAAAEJI/r8LES5ULdOUPmaW_udvy-7TTumbBi7dfgCLcBGAs/s1600/IMG_3439.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-kqkJ6-rPMqg/Wkjypc8kZKI/AAAAAAAAEJI/r8LES5ULdOUPmaW_udvy-7TTumbBi7dfgCLcBGAs/s320/IMG_3439.jpg" width="320" /></a></div>
<b>Uudenvuodenaatto </b><br />
<b>Aikamme on Jumalan kädessä</b><br />
<b> 31 dec MMXVII </b><br />
<b>Saarna Auran kirkossa </b><br />
<b>Kirkkoherra Torsti Äärelä </b><br />
<b>Lyhyesti ja yksinkertaisesti yksinkertaisesta vertauksesta</b><b> </b><br />
<b>Omelia DOCG</b><br />
<br />
<br />
<i><b>Evankeliumi Luuk. 13: 6-9</b></i><br />
<br />
<i>Jeesus esitti vielä vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: ’Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.’ Mutta puutarhuri vastasi: ’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.” </i><br />
<br />
<b>Alkunäky. </b><br />
Puut ovat hyvin tärkeitä meille kaikille, niillekin jotka eivät ole kovinkaan suuria luonnon ystäviä. Karujen seutujen ihmisille ne ovat vieläkin tärkeämpiä, varsinkin jos ne ovat hedelmäpuita. Tämän vuoden toukokuussa, helatorstaina, istutimme tuohon virastotalolta Sillankorvantielle ampuvalle nurmikolle viisi omenapuuta ja yhden päärynäpuun. Muutamat niistä tuottivat jo ensimmäisenä vuonna, istutusvuonnaan, hedelmää. Osa nurmikosta josta on tullut yleismaailmallisesti ihmisen turhantärkeyttä, mukamas arvovaltaa ja vakavuutta ilmentävä asia tuli hyötykäyttöön.<br />
<br />
Jeesuksen ajan Palestiina ei ollut mikään kovin rehevä maa. Välimeren seutu oli ennen nyky-ihmisen levittäytymistä hyvin rehevää seutua, mutta tultaessa ajanlaskun alkuun olivat metsät monesta paikkaa hakatut. Ihminen oli muovannut maisemaa mieleisekseen jo. Hän oli tehnyt laaksot pelloiksi ja istuttanut kaikkialle viinitarhoja, oliivi-lehtoja ja hedelmäpuita. Puihin liittyi paljon uskomuksia niitä oli myös kirjattu ylös. Yhden uskomukseen törmäämme tämän tekstin äärellä jos ymmärrämme Raamatun tekstit kokonaisuutena. Tässä kohden kiinnittyy huomio sanoihin ”kolmena vuotena.” Mistähän tässä mahtoi oikein olla kyse? <br />
<br />
Toora, ja erityisesti tuon juutalaisten kirjakokoelman kolmas kirja, sisältää paljon erilaisia määräyksiä. Eri asia sitten olikin noudatettiinko niitä. Mitään merkkejä on käytänössä mahdotonta löytää siitä että esimerkiksi ns. riemuvuotta olisi koskaan vietetty. Kolmas Mooseksen kirja sisältää kylläkin viittauksen hedelmäpuihin ja kolmeen vuoteen. Tuossa kohdassa kehotetaan pidättäytymään puun hedelmien syömisestä sen kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Neljäntenä vuonna sato oli uhrattava Herralle, ja vasta viidentenä vuonna hedelmäpuun satoa voitiin nauttia. Raamattu-painokset ovat täynnänsä sivujen ala-laidassa olevia viittauksia muiden kohtiin. Tämän Luukkaan evankeliumin kohdan jakeiden kohdalta emme tällaista viittausta löydä siihen kohtaan, 3. Mooseksen kirja 19:23-25, jossa tämä kolmen vuoden sääntö on. Asiaa voidaan aika tavalla hämmästellä sillä paljon heppoisempiakin rinnastuksia raamatun sivujen alalaidasta löytää.<br />
<br />
<b>Selitys</b><br />
Jeesuksen sanoille tämän päivän evankeliumitekstissä ei löydy mitään rinnakkaisuutta muiden aikalaisten tai häntä edeltäneiden tai seuranneiden oppineiden teksteissä. Evankeliumin kirjoittaja toteaa aivan aluksi: Jeesus esitti tämän vertauksen! Sanat jäävät kuitenkin selittämättä. Ei sanota mitä Jeesus kaikella tällä tahtoi sanoa ja mitä sen pohjalta pitäisi ymmärätää. Nykyisessä raamatunkäännöksessä on väliotsikoita ja tämän kappaleen edellä lukee vain ”Hedelmätön viikunapuu saa armonaikaa.”<br />
<br />
Tekstiä emme pysty ymmärtämään ellemme lue edellistä kappaletta jonka otsikoksi meille on laitettu nykyiseen käännökseemme: ”Ellette käänny, olette tuhon omat.” <br />
<br />
Näyttää siltä, että tekstiä ei pidä lähteä selittämään siltä pohjalta että Jeesuksen sanojen takana olisi tuo viittaus kolmannen Mooseksen kirjan kohtaan kolmannesta, neljännestä ja viidennestä vuodesta. varmasti oli maanomistajia ja viljelijöitä jota eivät kovinkaan paljon välittäneet joidenkin kirjojen opetuksista. Maa oli arvokasta ja jokaisen puun anti oli tärkeä. Ihmiset kamppailivat jokapäiväisestä leivästä ja uskonnollisia intoilijoita oli kuitenkin verrattain harvassa. Sellaisia intoilijoita kuten paljon puhutut farsiseukset olivat tuskin kahdeskymmenesosa kansasta. Näyttää siltä että tässä kysymyksessä Jeesuskaan ei ole mikään intoilija. Nyt hän suhtautuu puihin ja määräaikoihin kovin luovalla tavalla. Ikivanhat säädökset eivät paina vaa’assa paljoa vaan paino on vain ja ainoastaan opetuksessa ja sen varsin vaativassa sisällössä.<br />
<br />
Edelisessä kappaleessa hän on vienyt pohjan ajatukselta että ihmistä seuraisi erityinen rangaistus hänen jostain erityisen pahasta teostaan. Yhtä kaikki, rangaistus ja tuho uhkaisi kaikki elleivät he kääntyisi.<br />
<br />
<b>Armollinen loppunäky</b><br />
Mutta lopuksi voisimme vielä kysyä yhtä asiaa. Rohkenisimmeko lähteä tulkitsemaan tätä Jeesuksen vertausta. Mitä tarkoittaa yksi armon vuosi lisää? Puutarhuri jos hän on asioista perillä ymmärtää kyllä hyvin asioiden oikeat suhteet. Itse istutin kerran omanapuun joka kasvoi varrennoksen jälkeen huimaa vauhtia ja tuotti lajinsa mukaisia isoja ja virheettömiä omenoista kaksi vuotta ja neljä kuukautta istuttamisensa jälkeen. Seuraavana vuonna omenia ei sitten tullut ja kasvukin oli kovin vaatimatonta. Eräs siantunteva omena-mies tiesi kyllä mistä asia johtui eikä tämä ollut hänen korvissaan mitenkään tavatonta; kyse on hormonitoiminnasta ja varrennosoksessa oli ollut kaikki tarvittavat ainekset niin nopeaan kasvuun kuin pikaiseen satoonkin. <br />
<br />
Tällaisen ajatuksen emme kuitenkaan saa antaa hämätä itseämme sillä Jeesus ei ehkä tarkoittanut tätä. Luonnotieteellisestä näkökulmasta katsoen, jos vertaus perustui Jeesuksen kuulemaan tositapahtumaan, saattoi puutarhuri ollakin oikeassa ja tulevana vuonna viikunapuu alkoi tuottamaaan hedelmää. Hän oli nähnyt tuollaista ennenkin ja piti hyvin todennäköisenä että puu vielä herää kukoistukseensa. Ehkä hän tiesi tarkalleen mitä sille pitää tehdä ja minkälaista lannoitetta se kaipasi. Ehkä hänellä oli takataskussaan jokin erikoiskukkain.<br />
<br />
Jeesuksen näkökulma ei tässä ole kuitenkaan puutarhanhoidollinen. Huomiomme kohdistuu nyt sanoihin jotka puhuvat maan muokkaamisesta ja lannoittamisesta. Olemme loppujen lopuksi varsin ison kysymyksen äärellä. Vaikka kovin yksinkerainen sananselitys ei ole kovin korkeassa kurssissa nykyään ja vertaukuvallinen puhekin voi olla monen mielestä lapsellista niin yksinkertaisimmillaan Jeesuksen puhe sitä on. Tämä vertaus ei ole ehkä Mestarin suusta kuulemistamme kaikista älyllisesti kiehtovin ja yksinkertaisuudessaan sille on helppo jopa vain hymähtää. Mutta tällä kertaa yksinkertaisuudessa on sen voima. Maan muokkaaminen ja lannoittaminen on sanan julistamista ja sen elämistä esimerkkinä. Ja jos haluamme tehdä oikeutta Mestarille ja hänen sanoilleen emme lähde siitä että vertausta ja sen vaatimusta pitäisi katsoa siten että riittää kun vain sanomme mitä Jeesus haluaa meidän tekevän: Ota tästä ja usko näin! <br />
<br />
Vertauksen avaama perspektiivi, näkö-, ja tarkasteluala, tulee nyt koskemaan sekä sanan kuulijaa että sen julistajaa. Mestari on aikaisemmin Luukkaan kertomuksen mennessä eteenpäin sanonut sanat: <i>"Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.” </i>Hän kuuluttaa kuuluttamisen perään aitoa katumusta ja luottamusta Taivaallisen Isän varjelukseen. Uudenvuoden tullessa lähemmäksi ja lähemmäksi ryhdymme ehkä miettimään miten parantaiimme ja kohentaisimme elämäämme. Uusi vuosi ei tosaalta ole mitenkään sen ihmeellisempi asia. Kääntymys ja parannus, mielenmuutos, koskee jokaista päivää. <br />
<br />
Tämä saarna Uudenvuodenaattona on hyvä päättä lupauksen sanoihin jotka ovat kuitenkin enemmän velvoittavia: "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” <b>AMEN</b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-36963683380726095632017-12-31T11:58:00.002+02:002021-11-11T00:28:29.933+02:00Nostalgia-iltoja — II Joulupäivä —Tapaninpäivä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-r2UAupDL7PE/Wki0zFvje7I/AAAAAAAAEI4/M4WP9q8Y8xkV_yanmxJnmECKqHBiC9b5QCLcBGAs/s1600/IMG_9703.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-r2UAupDL7PE/Wki0zFvje7I/AAAAAAAAEI4/M4WP9q8Y8xkV_yanmxJnmECKqHBiC9b5QCLcBGAs/s320/IMG_9703.jpg" width="320" /></a></div>
<b>II Joulupäivä — Tapaninpäivä</b><br />
<b>Kristuksen todistajat</b><br />
<b>26 dec MMXVII </b><br />
<b>Saarna Auran srk-talolla</b><br />
<b><b>Matt . 23:33-39 III vuosikerta.</b> </b><br />
<b>Nostalgia-iltoja</b><b> </b><b><b></b> </b><br />
<b>Kirkkoherra Torsti Äärelä <br />Grande omelia </b><br />
<br />
<br />
Tapaninpäivän saarna 26 dec MMXVII<br />
<br />
<br />
<i><b>Matt. 23: 34-39</b></i><br />
<i>Jeesus sanoi lainopettajille ja fariseuksille: ”Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta! Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”</i><br />
<br />
<br />
I Joulunaikana voi katsella vaikkapa vanhoja elokuvia. Useimmiten nuo elokuvat on tullut katselleeksi vähintään yhden kerran. Hyvät elokuvat kestävät kutienkin useamman katselukerran. Yksi tällaisista elokuvista on nimeltään “Hyvästi Lenin.” Elokuva kertoo erään perheen kohtaloon kietoutuvista tapahtumista vuosina 1989-1990 suurten muutosten aikana Saksan Demokraattisessa Tasavallassa. Noistya vuosista tulee kohta kuluneeksi 30 vuotta vaikka ei aina uskoisi.<br />
Vaikka elokuvan kertomus aluksi tuntuu todella mielikuvitukselliselta sillä lienee todellisuuspohja. Ja ellei sillä olisi todellisuuspohjaa, niin se pitäisi keksiä. Kaikkinensa kertomuksessa yhdistyy ihmiselämän lohduttomuus kaikkialle ennättävään lämpimään nauruun. <br />
<br />
II Mistä sitten oli kyse? Kaikki vanhemmat polvet muistavat Itä-Euroopan suuret muutokset lähes vuotta sitten. Oli kaksi Saksaa, ja niissä aivan erilainen järjestys. Miksi lähtisimme arvioimaan sitä kumpi oli parempi, sillä historia on aina voittajien kirjoittamaa, ja siinä unohtuu pieni ihmiskohtalo niin kovin helposti. Maailmankartalta hävinneessä Saksan Demokraattisessa Tasavallassa ihminen yritti elää elämäänsä arvokkaasti ja aina parhaansa tehden. Aivan samalla tavalla siellä pieni ihminen lähti toiveikkaana ensimmäiseen koulupäiväänsä, halusi oppia ja olla vanhemmillenkin kuuliainen ja hyvä pieni koululainen. Siellä kansalainen halusi varttua turvallisesti, löytää paikkansa ja elämäntehtävänsä, löytää puolison ja perustaa perheen, yksinkertaisesti olla ihminen. Mutta jotain siellä oli kuitenkin vallan erikoista… Ehkä ymmärrämme paremmin tuon maan ihmisten elämää jos vain toteamme: he elivät aivan ihmeellistä kaksoiselämää. <br />
<br />
III Elokuva “Näkemiin, Lenin” kertoo perheestä jonka isä oli siirtynyt länteen. Äiti jäi itään kahden kasvavan lapsen kanssa. Todellisuudessa hänkin oli suunnitellut muuttavansa länteen miehensä perässä ja ottavansa vielä lapsetkin mukaansa. Se ei kuitenkaan onnistunut ja lopulta perheen äidistä Christine Kerneristä tulee mitä uskollisin puolueen työntekijä joka palkitaan vielä korkealla kunniamerkillä. Lapsilleen hän ei paljasta asioiden oikeaa laitaa vasta kuin viimeisinä päivinään. Vuodet kuluvat ja tulee suurten mullistusten aika 1980-luvun lopulla. Katumellakoiden keskellä äiti Christine saa aivo-infarktin ja vaipuu koomaan kahdeksaksi kuukaudeksi. Perheen poika Alex joka on varttunut kaksikymppiseksi neuvokkaaksi nuoreksi mieheksi ei halua, että äiti näkee sen muutoksen joka maassa on tapahtunut sen kahdeksan kuukauden aikana jona hän on nukkunut syvää untansa. Niinpä Alex lavastaa sisarensa, tämän miehen ja venäläissyntyisen ystävättärensä ja muiden vanhojen kunnon derkkujen kanssa Christinelle valetodellisuuden jossa hän saa elää elämänsä viimeiseen päivään ja viimeiseen hengenvetoon saakka. Neuvokkuutta tarvitaan senkin selittämiseen mitä tarkoitti se kun Christine näki ensimmäisen kerran ulos sairasvuoteelta lähdettyään helikopterin kuljettavan lieassa valtaisaa Leninin patsaan ylöosaa. Ja neuvokkuutta tarvittiin monen muunkin asian selittämiseen. <br />
<br />
IV Edelleenkin voimme kysyä mistä oli kyse? Elokuvan kerronta on niin monikerroksista että voimme ottaa nyt esiin vain yhden juonteen. Aluksi voidaan todeta se, että tietysti Alex ja hänen sisarensa ja kaikki muutkin halusivat Christinelle pelkkää hyvää ja varmasti kaikki mitä he tekivät oli heille suuri seikkailu, joka yhdisti heidät heidän loppuiäkseen. Niin, ihminen haluaa aina pelastaa vanhempansa ja varmasti Alex ajatteli että hänen rakas äitinsä kuolee jos hän kuolee järkytyksestä jos hän vain kuulee totuuden. Ehkä äiti olisi kestänyt kaiken jos hän olisi ollut terve. Nimittäin Itä-Saksalaiset olivat sellaista porukkaa, kaksoiselämää kun elivät, että he saattoivat muitta mutkitta hyväksyä uuden todellisuuden kun muuri oli sortunut. <br />
<br />
Voimme ajatella vaikkapa seuraavanlaisesti: Meissä on ikäänkuin katkaisija, sellainen josta laitetaan valot päälle. Siis näpsäytin jossa on kaksi asentoa. Kun se on toisessa asennossa niin olemme ja teemme asiat toisin, ja jos se on toisessa asennossa teemme ne toisella tavalla. Nimittäin tuon maan kansalaiset, vaikutusvaltaisimmasta vaatimattomampaan tiesivät ihan varmasti mitä rajan toisella puolella tapahtui ja millaista siellä oli.<br />
<br />
V Kaksoiselämän eläminen voi olla rasittavaa. Toisaalta jos sitä elää luonnonlapsen tavoin voi pysyä järjissäänkin, mutta aina siinä jää kuitenkin paljosta vaille. Derkkulan väki ei ollut tynnyrissä kasvatettua porukkaa, vaan pikemminkin tynnyriin sullottua porukkaa. Tuota ilmaisua tynnyrissä kasvanut käytetään meillä sellaisissa asiayhteyksissä kun joku yksilö kovasti poikkeaa tavoiltaan muista, ja syy siihen on yleensä kasvatuksessa tai jonkin yhteisön asettamissa tiukoissa säännöissä, tavoissa elää, puhua, ajatella ja osoittaa tunteitaan. Monesti ainakin meillä puheet tynnyrissä kasvamiseen liittyvät siihen kun arvioidaan joitain uskonnollisia yhteisöjä ja heidän jäseniään.<br />
<br />
VI Ajat ovat muuttuneet muutenkin kuin kahden Saksan suhteen. Jälleen kerran kristillinen kirkko on uusien haasteiden edessä. Asioista ei voida puhua samalla tavalla kankeasti ja samaa muotokieltä käyttäen kuin puhuttiin Cristinen, Alexin, Arianen, Laran ja Denisin maailmassa, maassa jossa uutislähetyksissä toistettiin keskimäärin 20 kertaa puolueen nimi ja aina se luettiin kokonaan; neljä sanaa joista kolme pitkää sanaa ja 43 kirjainta.<b> Die Sozialistische Einheitspartei Deutschlands.</b> <br />
<br />
Päivän evankeliumitekstissä puhutaan profeettojen vainoamisesta ja tappamisesta ja totuuden vastustamisesta. Perinteinen tapa valmistaa saarnat tapaninpäivänä Lutherin ajoista tähän päivään on ollut todeta, että tapaninpäivän sanoma, ja tekstien viesti on ihmisten vastaus taivaan lahjaan, juuri syntyneeseen Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Voihan sen tietysti noinkin sanoa, mutta onko se kovin rakentavaa? Juuri kun on julistettu joulurauhakin ja Rauhan ruhtinas on syntynyt maailmaan. Tässä suhteessa kirkon evankeliumikirja on varsi kummallisella tavalla historian vanki. Ensi kehotetaan viettämään ilon juhlaa ja sitten syyllistetään oikein pitkäperjantain arsenaalilla. Tässä kohden ainakin olisi uudistumisen paikka. <br />
<br />
Kaiken jälkeen herää vielä kysymys siitä, onko kirkko, vaikkapa tama meidän Suomen evankelis-luterilainen kirkko, itse asiassa eräänlainen Saksan Demokraattinen Tasavalta ei ymmärrä, että maailma on muuttunut. Se ja sen eliitti yrittää pitää kiinni asemistaan eikä hyväksy tosiasioita muuttuneessa tilanteessa. Sen pieni eliitti puhuu edelleenkin muotokieltä jota muiden on vaikea ymmärtää. Kaiken keskellä sillä on kuitenkin tehtävä ja sen arvokas työ saa tunnustusta. Se näyttää olevan valtio joka tekee uudistuksia uudistusten perään, uudistuksia jotka eivät johda mihinkään. Sillä on menestystuote nimeltään rippikoulu, mutta suurten juhlapyhien aikana kirkossa ei juuri näy tämä menestystarina. Jos joku yrittää kertoa että tuon yhden menestystarinan taustalla on enemmän nuoriso-kulttuurista omaksutut mallit niin hänet kyllä vaiennetaan.<br />
<br />
Uudistamista ei aina katsota hyvällä eikä totutusta poikkeavaa sallita kuin muutamille virallisille kyseenalaistajille ja ehkä yhdelle valmiiksinaurajalle. Pieni eliitti puhuu edelleen keskenään kieltä jota suurin osan kirkon jäsenistä ei ymmärrä ja kaiken lisäksi se uudistaa itseään ja toimintaansa vain itsensä uudistamisen vuoksi. Toisaalta yksi kirkon menestystarina on myös ollut hyvin hallittu viivytystaistelu joka jatkuu ja jatkuu…<br />
<br />
Oikeassa uudistumisessa on myös kyse siitä, että tapa puhua asioista uudistetaan. Muuten kirkon kohtalo on sama kuin Hyvästi, Lenin-elokuvan Christinellä joka näkee Lenin-patsaan yläosan lipuvan pois jonnekin kauas. Siinä vaiheessa voi kysyä onko kirkko tehnyt jotain mitä se ei enää saa anteeksi. <i>“Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta,”</i> ja toisaalla<i> “Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden. Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät.” </i>Jos näin on niin sen jälkeen sillä ei ole muuta tehtävää kuin toimia nostalgia-museona ja sen tapahtumat, tämäkin jumalanpalvelus, ovat sellaisia tapahtumia kuin DDR-aiheiset “ostalgia-illat” olivat viime vuosikymmeninä. <b>AMEN.</b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-3706741997266569732017-07-09T18:59:00.001+03:002017-07-09T19:03:33.953+03:00 Kaikkien kotiläksyjen äiti. 5. shell — Armahtakaa.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-X8-OnXBuYcY/WWJS0qharPI/AAAAAAAAEAM/or-qsRg7k_YQEEGITgjdfqL_kVNWM-HDwCLcBGAs/s1600/ilmavoitto%2B09.07.2017.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="414" data-original-width="587" height="225" src="https://3.bp.blogspot.com/-X8-OnXBuYcY/WWJS0qharPI/AAAAAAAAEAM/or-qsRg7k_YQEEGITgjdfqL_kVNWM-HDwCLcBGAs/s320/ilmavoitto%2B09.07.2017.jpeg" width="320" /></a></div>
<b>5. sunnuntai Helluntaista. </b><br />
<b>Armahtakaa </b><br />
<b>09 julii MMXVII </b><br />
<b>Saarna Auran kirkossa</b><br />
<b> Kaikkien kotiläksyjen äiti.</b><br />
<b> Kirkkoherra Torsti Äärelä <br />Omelia DOCG</b><br />
<br />
<b>Joh. 8: 2-11 . II vuosikerta.</b><br />
<br />
<b><i>Evankeliumi<br />Joh. 8: 2-11<br /> </i></b><br />
<b><i>Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”</i></b><br />
<br />
<b>Esinäytös</b><br />
Perjantai-iltana, toissa iltana, alkoi televisiossa ja vieläpä Yleisradion television ykköskanavalla kovin mielenkiintoinen sarja. Sarjan nimi on Uusi Paavi. Juonipaljastuksia ei netistä ole kovin helppo löytää vaikka sarja on pyörinyt jo muualla tovin verran. Sarja on monessakin mielessä katsomisen arvoinen ,ja ensimmäinen osa vahvistaa ennakko-oletusta. Sarjassa voidaan nähdä eräänlainen Jeesus-kuva, tai ainakin piilotettu sellainen. Mitä niukoissa ohjelmatiedoissa sanotaan tukee tätä aavistusta. Uudesta Paavista sanotaan että hän, tuo vielä varsin nuori mies, sotkee epäsovinnaisella käyttäytymisellään ja ennen näkemättömällä suoruudellaan koko Vatikaanin asiat ja siinä samassa varmasti koko kirkon menon. Toisaalta mitään sarjaa ja elokuvaa ei pitäisi katsoa pelkästään tietyllä ennakkoasenteella. Varmasti tuosta Uuden Paavin löydämme monta muutakin juonnetta ja yksi asia on aivan varma: se kertoo kaikista eniten siitä mitä sarjan käsikirjoittajan mielessä liikkuu, ja siinä mielessä käsikirjoittajan kuva Jeesuksesta tulee paistamaan läpi sille jolla on kyky nuo asiat tunnistaa. Helposti aliarvioimme amerikkalaisia, mutta tosiasiassa maasta löytyy paljon henkilöitä jotka ovat erinomaisen hyvin perillä eurooppalaisten ajattelusta ja niin sanotusta hyvästä kirjallisuudesta. Tietyllä tavalla, kuten toisessa amerikkalaisessa sarjassa Twin Peaks sarjassakin, henkilöiden unimaailma on paljastava. Mutta löydämmekö sarjasta syntisen naisen, päivän evankeliumin pääheenkilön esikuvan, se jää meille nähtäväksi.<b></b><br />
<b></b><br />
<b><br /><br />Oppitunnin keskeytys</b><br />
Kuuntelimmeko päivän evankelium-tekstin ja herättikö se meissä ajatuksia? Ehkä jokin kohta jäi mieleen tai jokin ajatus heräsi. Eikö aivan kappaleen toinen lause, sen loppu, herätä jo ajatuksen: ”hän istuutui ja opetti heitä.” Kyse oli siis oppitunnista ja tässä tapauksessa tuota oppituntia häiritään. Sitä emme tiedä mitä Jeesus oli opettamassa, mutta syy oppitunnin keskeytykseen tulee meille kyllä selville. <br />
<br />
Oli aivan selvää mitä tuollaisen rikkomuksen tekijälle pitäisi tehdä. Rangaistus olisi hyvin ankara jos se pantaisiin toimeen. Nainen olisi kivitettävä. Paikalle ei kuitenkaan tuoda rikkomuksen toista osapuolta. Että Jeesus asettuu puolustamaan rikkomuksen tehnyttä, siinä ei pidä nähdä mitään sellaista että Jeesus olisi jotenkin nykyaikainen ja toisen, syrjitymmän sukupuolen edustaja. Näin vain oli, elettiin miehisessä maailmassa. Toisaalla Jeesuksen toiminnassa näemme paljon kohtauksia joissa Jeesus tekee totutusta poikkeavia tekoja. Tätä kohtausta ei pidä nostaa siis kovin erikoiseen asemiaan. <br />
<br />
Toisaalta kohtaus on kovin erikoisessa asemassa Johanneksen evankeliussa. Se ei ole kuulunut alkuperäiseen Johanneksen evankeliumiin. Kertomus aviorikkojasta on myöhempi lisäys ja sen sisältö ja aines tulee varmasti siitä mikä jäi tavallaan kirjoittamatta kolmeen samasta näkökulmasta katsoviin evankeliumeihin. Että näin on ei vie kertomuksilta yleensä arvovaltaa muutoin kuin ahdasmielisten tulkitsijoiden kapeassa ajattelutavassa. Tämä lyhyt kertomushan puuttuu kaikista varhaisimmista kokonaan säilyneistä Johanneksen evankeliumin teksteistä ja monissa vähän nuoremmissakin se on kokonaan eri kohdassa tekstiä. <br />
<br />
Jotka ovat ovat rippikoulussa olleet sillä oppitunnilla josta käytetään nimeä ”evankeliumi-pasianssi,” ja josta käytettiin niitä erivärisiä lappuja niin muistaa, niin muistaa, muistaa jos opettaja muisti lopussa sanoa, että <i>”katsokaa, pöydälle jäi vielä paljon tavaraa joka ei mahtunut mukaan.”</i> Ja jos tuollaista ei koskaan tapahtunut niin sen kirjoittaja ja evankeliumitestiin ymppääjä kirjoitti todellakin Mestarin hengessä jotain joka sinne todella myös kuului. Joka arvostelee tällaista ja kokee sen jotenkin Raamatun arvovaltaa heikentäväksi voi itse sortua sellaiseen mistä on puhuttu Pyhän Hengen pilkkaamisena. Kyse on jostain samasta kuin siinä väitteessä jonka mukaan Jeesuksen kaksi päävertausta, ”Laupias Samarialainen” ja ”Tuhlaajapoika” eivät olisikaan Jeesuksen itsensä suusta vaan mainion kirjailijan, Luukkaan keksimiä tai Pyhän Hengen hänelle inspiroimia saatesanoilla: <i>”Luukas, pistä nä nyt sinne vaan rohkeasti. Jeeksukselta unohtui kertoa nämä vertaukset!”.</i> <br />
<br />
Joka tapauksessa päivän teksit avautuu siitä näkökulmasta joka avautuu Luukkaan kertomuksen sanoissa: ”Päivät Jeesus opetti temppelissä, mutta illalla hän aina lähti sieltä ja vietti yönsä vuorella, jota sanotaan Öljymäeksi. Jo varhain aamulla kansa tuli temppeliin hänen luokseen kuulemaan häntä.<br />
<br />
<br />
<b>Mitä Jeesus kirjoitti maahan</b><br />
Perusteellinen tekstin selitys veisi paljon aikaa eikä sellainen ole saarnaN tarkoitus. Jokainen voi tehdä kotiläksyjä vaikkapa netissä, ja toimivaan saarnaan tulisi kuulua se että se antaa aietta miettiä asioita viikon varrrella ja paljon pitempäänkin. Vielä yhteen asiaan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota. Monesti on kysytty sitä mitä Jeesus oikein kirjoitti maahan? Sitäpä sietää kysyä nytkin. Terveellisintä on lähteä liikkeelle siitä oletuksesta joka on varsin järkeenkäypä ja joka useimmin esitetään: Jeesus yksinkertaisesti kirjoitti maahan paikalla olevien syntejä. Juuri sitä ennen Jeesus oli sanonut: <i>"Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".</i> Niitä lukiessaan jokainen paikalla oleva ymmärsi oman syntisyytensä ja meni pois. Voimme myös miettiä mitä Jeesuksen päässä pyöri? Toisaalta Jeesuksella oli sellaista ainutlaatuisessa Jumala-käsityksessään sellaista arvovaltaa jota muilla hänen aikalaisillaan ei ollut. Tästä puhuvat meille monet kohdat samoinkatsovissa evankeliumeissa. Että oppitunti keskeytetään, siihen hän oli varmaankin tottunut, mutta että nuo kiusanhenget jatkuvasti häntä vainoavat; se saattoi käydä vähän hermojen päälle.<br />
<br />
Teksti tähän päivään Lopuksi voimme vielä kysyä miten tämä teksti voisi tulla tähän päivään ja laajemmaltiki katsoen ajatellen meidän elämäämme. Ehkä emme aivan joka päivä kohtaa syntistä naista tai syntistä miestä. Ehkä joskus voimme joutua tilanteeseen jossa on kiusaus sanoa jotain arvioivaa ja tuomitsevaakin toisen ihmisen hairahduksista, pienimmistä ja isommista. Monet kuitenkin tuomitsevat ja toimivat Mestarin hengen mukaan. Pitää aina muistaa että maailma on täynnä kaikenkarvaisia Vara-Jeesuksia jotka odottelevat tilaisuutaan näyttä oikean luontonsa, syntisen ja tuomitsevan ihmisen luonteensa. Tällainen Vara-Jeesus asuu meissä jokaisessa. Mestarin sanat; <i>”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä,”</i> tulisi siis pitää kirkkaana mielessä. Tässä on meille kotiläksyä kerrakseen, voidaanpa puhua peräti ”Kaikkien kotiläksyjen äidistä! Sitäpä sietää miettiä myös katsellessa uutta mielenkiintoista televisio-sarjaa jonka alussa mainitsimme. <b>AMEN</b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-76300335253957040922017-05-28T23:02:00.004+03:002022-05-29T16:53:34.858+03:00Mestarikoodi, Jumalan valtakunta ja nöyryys.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-L3ozmzS61J4/WSsuIzhWgHI/AAAAAAAAD9Q/94LfBHGudgQvV1aqj2BPEccWQa6KrOrZwCLcB/s1600/IMG_1413.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-L3ozmzS61J4/WSsuIzhWgHI/AAAAAAAAD9Q/94LfBHGudgQvV1aqj2BPEccWQa6KrOrZwCLcB/s320/IMG_1413.jpg" width="320" /></a></div>
<b>Exaudi — 6. sunnuntai Pääsiäisestä.<br />PyhänHengen osoitus</b><br />
<b>28 maiis MMXVII <br />Saarna Auran kirkossa<br />Mestarikoodi, Jumalan valtakunta ja nöyryys.<br />Kirkkoherra Torsti Äärelä</b><br />
<b>Grande Omelia Omelia </b><br />
<br />
<b>Joh. 7: 37-39</b><br />
<br />
<i>Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.</i><br />
<br />
Tämän päivän lyhyen saarnakäsikirjoituksen otsikkona on ”mestarikoodi ja luottamus.” Päädymme lopuksi siihen mitä tarkoittavat sanat ”Tulkaa, kaikki on valmista,” ne sanat jotka lausutaan ehtoolliskutsuna. Mutta sitä ennen pitää matkata vähän kauemmas, niin ajassa kuin paikassa. Joudumme 1800-luvulle.<br />
<br />
Silloin japanilaiset olivat ryhtyneet uudistamaan maatansa perinpohjaisella tavalla. Meiji-keisarin puhutaan suuresta Meiji-uudistuksesta jotka on jatkunut omalla tavallaan tähän päivään saakka. Lukuisa joukko japanilaisten retkikuntia lähti tutkimaan maailmaa hankkiakseen omaa yhteiskuntaa hyödyntävää tietoa. Tutkimuksen alaiseksi joutui myös kristinuskoa ja tutkittavana oli se miten tuo ilmeni Euroopassa. Kun tutkimustyö oli saatu päätökseen todettiin että ”Meidän ei ole tarpeen omaksua kristinuskoa, sillä omat uskontomme ovat eettisesti korkeampitasoisia kuin eeurooppalaisten uskonto.” No mitä tähän sanoisi? Ehkäpä tuo tutkimusretkikunta ei käynyt Suomessa ja nähnyt suomalaista uskonnollisuutta… Tuo olisi monen mielenkiintoisen jatkopohdinnan aihe. Joka tapauksessa väitettä ”Meidän ei ole tarpeen omaksua kristinuskoa, sillä omat uskontomme ovat eettisesti korkeampitasoisia kuin eurooppalaisten uskonto.” <br />
<br />
Toinen asia jota meidän suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää on se mitä tarkoitetaan mestari-koodilla. Nyt menemme judosalille ja japanilaiselle judo-salille. Japanilaisethan valmistautuvat omiin vuoden 2020 XXXII Olympiadin kisoihin ja kansakunta janoaa kultamitaleja Judo-tapahtumasta. Mutta kuka pääsee edustamaan maata? Perinteisesti nuorin ja lahjakkain ei ole koskaan päässyt maajoukkueeseen. Eletään tiukan järjestyksen mukaan ja vaikka sinulla olisi taitoa ja voittaisit mestarin ja painoluokan parhaan niin mukaan et välttämättä pääse. Taidon ja kyvyn lisäksi mitataan muitakin asioita. Pitää olla sisäistä arvokkuutta josta puhutaan nimellä ”hinkaku” ja tietysti mestarien kunnioitusta. Puhutaan mestarikoodista.<br />
<br />
Ehkäpä nuo noin vuoden 1870 tienoilla euroopassa liikkuneet japanilaiset tutkimusretkikunnat eivät löytäneet ”mestarikoodia.” Kristinusko sallitiin Japanissa 1800-luvulla mutta tänä päivänä vain 0,7 prosenttia tuosta 126-miljoonaisesta kansasta on kristittyjä; se on jonkin verran alle 900 000 ihmistä. Emme kysy sitä mikä meni pieleen, mutta kysymme sitä mistä voi olla kyse? Emmekö löydä Uuden testamentin kertomuksista mestaria ja mestarikoodia?<br />
<br />
Te rippikoululaiset olette ehkä kuulleet sanan mestarikoodi muutaman kerran, sattuneista syistä. Tiestysti mestarikin voi erehtyä jos ei seuraa aikaansa ja ehkä muistatte sen miten emme päässeet yhteen paikkaan jonne meidän oli tarkoitus mennä. Lumihanki näytti voimansa. Mutta yksinkertaisesti tuolla mestarikoodilla voitaisiin tarkoittaa kristinuskon yhteydessä sitä että meidän tulisi luottaa uskonasioissa Jeesuksen sanoihin samalla tavalla kuin vanhemman ja kokeneemman ihmisen sanoihin pitäisi luottaa. Että ei mentäisi asioiden edelle ja jos asiaa on niin kysytään sitten vasta lopuksi. Oikean mestarin tunnistaa siitä, että hän osaa kertoa asiat oikeassa järjestyksessä ja kaikki mitä tarvitaan tulee varmasti kerrottua. Että ei keskeytetä eikä mennä asioiden edelle ja että kuunnellaan. Tässä yhteydessä pitää ottaa jälleen kertomus auringonnousun saarilta, mutta lyhyesti. Eräs nuori ja innokas henkilö oli menossa mestarin luo saamaan oppia saamaan ja mestari tarjosi teetä. Mestari kaatoi kupin täyteen kuumaa teetä mutta ei lopettanutkaan kun kuppi oli täynnä. Hän kaatoi koko pannun tuohon kuppiin. Oppilas tietysti hätääntyi ja kysyi mitä mestari oikein tekee ja tarkoittaa. Vastaus oli siinä, että kuinka hän voisi mitään opettaa kun sinä olet niin rauhaton etkä kuuntele. Sinä olet kuin tämä teepannu ja itseäsi täynnä. <br />
<br />
Jeesus eli oppilaidensa kanssa useita vuosia ja kun luemme Uuden testamentin kertomuksia niin löydämme sieltä, jos emme tyhjentyvää teepannua, niin kuitenkin hyvin paljon jotain joka kuvaa ymmärtämättömyyttä ja siitä Jeesus nuhteleekin opetuslapsia. Tällaisen kuvan löydämme lasten evankeliumista, siitä katkelmasta joka luetaan kastetilaisuudessa. Kun opetuslapset ryhtyvät moittimaan henkilöitä jotka tuovat mestarin luo lapsia jotta hän voisi siunata heitä puuttuukin Jeesus peliin ja sanat: <i>”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaan niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."</i> <br />
<br />
Itse asiassa löydämme juuri edesmenneestä ja haudatusta presidentti Koivistosta paljon piirteitä joissa tuo hahmottelemamme mestarikoodi tulee esiin. Loppujen lopuksi hän on tuon mestarikoodin ruumillistuma. Mutta takaisin Jeesukseen! Nuo äsken kuulemamme sanat ovat mestarin puhetta, nöyrän mestarin puhetta joka halusi asettaa lapsen esikuvaksi. Opetuslapset jotka jotain luulevat tietävänsä saavat kurinpalautuksen ja itse asiassa se on hyvin kipeä julkinen nöyryytys. Sellaisia nöyryytyksiä meistä jokainen tarvitsee. Tuossa kertomuksessa näemme lapset. Aikuisen ihmisen elämässä yksi suurista nöyryytyksen kokemuksista, mutta se voi olla myös suuren oppimisen mahdollisuus, on huomata että eivät lapset kovin mielellään kuuntele mitä heille opetetaan. Sen sijaan suuri löytö voikin olla siinä, että lapset ovat hyvin taitavia matkimaan asioita ja käyttäytyvät juuri sillä tavalla millaista esimerkkiä vanhemmat ovat heille näyttäneet. Millainen mestari, sellaiset oppilaat, ja millainen lapsi, sellaiset vanhemmat!<br />
<br />
Ajatukset mestarikoodista, Jumalan valtakunnasta ja nöyryydestä eivät ole helppoja oppia ja sisäistää ja niissä on meillä elinikäisen oppimisen tehtävä. Mutta löydämmekö päivän evankeliumista mestarkikoodin, jumalan valtakunnan ja nöyryyden ajatukset? Mietimmepä mitä sanat: <i>”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.”</i><br />
<br />
Taidamme löytää. Luottamuksen mestariin löydämme monista virsistä. Tänäänkin laulamme ”Herra kädelläsi,” olemme joskus laulaneet virttä 510 joka alkaa sanoilla ”Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten” ja monta muuta. Asioita ei vain saisi jättää kesken sillä ”Elämä on pelkkä pitkä rippikoulu” ja tie mestarin luo ei ole aina helppo. Tänään ehtoolliskutsussa kuulette jälleen sanat joista kaikuu mestarin ääni: <b>”Tulkaa, kaikki on valmista.”</b> <b>AMEN.</b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-52489259181874179392016-12-06T08:48:00.000+02:002017-05-28T23:03:16.167+03:00Kannettava isänmaa 2.0 — Itsenäisyyspäivä — Kiitos Isänmaasta.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-3o3I4qbmIO4/WEZgPEmiWxI/AAAAAAAADs0/vMgTdv_Q_fMDQIpDsL-DhE40-hBZkaojgCLcB/s1600/IMG_0612.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="233" src="https://1.bp.blogspot.com/-3o3I4qbmIO4/WEZgPEmiWxI/AAAAAAAADs0/vMgTdv_Q_fMDQIpDsL-DhE40-hBZkaojgCLcB/s320/IMG_0612.jpg" width="320" /></a></div>
<b>Itsenäisyyspäivä<br />Kiitos isänmaasta<br />06 dec MMXVI Saarna Auran kirkossa<br />Kannettava isänmaa 2.0<br />Kirkkoherra Torsti Äärelä<br />II Saarna Paavalin Areiopagipuheesta<br />Epistolasaarna</b><br />
<b>Retrosaarna</b><br />
<br />
Tässä tekstissä lihavoidiulla ja kursivoidulla esitetty teksti on vuoden 2006 saarnassa ollut hieman eri tavalla. Lihavoidulla oleva teksti on lisätty vuonna 2016.<br />
<br />
<br />
<b>Matt. 20: 25-28</b><br />
<i>Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”</i><br />
<br />
<b>Saarnateksti Ap.t. 17: 24-30</b><br />
<i>Paavali puhui: "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.”</i><br />
<br />
<br />
<b>I Näytös. Ohvi-mies Helsingin rautatieaseman tietämillä ja Paavali Areiopagilla</b><br />
<br />
Meille kaikille on varmasti jossain vaiheessa tullut tutuksi se televisio-mainos jossa se kuuluisa ohvi-mies on Helsingin rautatieaseman tietämillä kovassa pakkashuurussa. Mitä hän sanookaan tohkeissaan kun hän katselee ihmisjoukkoja: ”Täällä sitä on hyttysenruokaa...” Liekö ollut edistämässä ohvi-ideologiaansa vai sukuloimassa. Noh, voihan kovassa pakkasessa tulla taajat hyttysparvetkin mieleen... Vieraalla maalla kaukana...<br />
<br />
Näin voidaan varmastikin sanoa Paavalista kun hän vaelsi lähetysmatkallaan Kreikassa. Voimme kuvitella hänetkin vähän saman tyyppiseen tilanteeseen kuin Ohvi-miehen. Nyt ei ole kuitenkaan kyse pakkashuuruista vaan lämpimän ilmanalan kaupungista. Hänhän kierteli matkakumppaneitaan odotellessa joka puolella kaupunkia ja tuli kuohuksiin nähdessään joka puolella epäjumalankuvia. Mitähän Paavali sanookaan? Ehkäpä tähän tyyliin: ”Täällä sitä on paljon typeryyttä ja tietämättömyyttä.” Olisihan hän tietysti voinut valita vähän helpompiakin tehtäviä kuin mennä tuohon ylimieleisten, itsepäisten ja omalakisten ihmisten kaupunkiin. Mutta eikös jossain päin maailmaa sanota: ”Vastavirtaan ui lohen suku!”<br />
<br />
<b>II Näytös. Mikä mies oli Paavali Merkitsikö hänelle jotain Koti, Uskonto ja Isänmaa?</b><br />
<br />
Niin! Paavali oli tullut perinteistä rikkaaseen kaupunkiin, suurten filosofien ja lainsäätäjien kaupunkiin, demokratian kehtoon. Kuitenkin oli tuo kaupunki nähnyt suurimmat loistonsa päivät. Se oli ryöstetty ja valloitettu monta kertaa eivätkä sen hallitsijat juuri koskaan olleet mitenkään suuria valtioviisaita, aina he olivat asettuneet väärälle puolelle monissa sotatilanteissa. Kaupunkia oli kuitenkin aina kohdeltu lempeästi, ei ehkä kuitenkaan sen asukkaiden viisauden ja hyvyyden vuoksi, vaan itse kaupungin kauneuden vuoksi.<br />
<br />
Mutta millainen mies oikein oli tullut kaupunkiin? Mitä merkitsi hänelle ”Koti, uskonto ja isänmaa?” Arvot joiden nimeen ateenalaisetkin varmaan vannoivat! Paavali oli ensinnnäkin maailmankansalainen. Hän oli syntynyt nykyisen Turkin alueella, viettänyt paljon aikaa Palestiinassa ja Arabiassa. Jeesuksen kuoleman jälkeen hän oli viettänyt noin reilut 20 vuotta kiertelevää elämää. Ei hän omistanut mitään, kantoi mukanansa käsityöläisen taitonsa ja uutteralla työllä hankitun viisautensa. Tuntuu siltä ettei koko maailma näyttäsi riittävän hänelle. Monessa paikassa häntä oli kohdeltu kaltoin ja hän oli sanalla sanoen; rauhanhäiritsijä. Rauhanhäiritsijä joka perusti seurakuntia ja levitti merkillistä oppiaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että oltiin siirrytty aivan uuteen aikakauteen. Ja ennen kaikkea hän oli rohkea mies. Ehkä hän kuitenkin toivoi saavansa vähän inhimillisempää kohtelua perinteikkäässä Ateenassa, noiden omahyväisten mutta kuitenkin sivistyneiden ihmisten keskuudessa. Koko maailma oli hänen kotinsa, hänet tultaisiin muistamaan suurena uskonnollisena uudistajana, uskonnon varsinaisena perustajana ja sen ensimmäisenä suurena teologina, mutta edelleen voimme kysyä: ”Oliko hänellä isänmaata?”<br />
<br />
<br />
<b>III Näytös. Itsenäisyyspäivän sanoma muuttuvissa oloissa</b><br />
<br />
Itsenäisyyspäivä antaa mahdollisuuden valita saarnatekstin aivan vapaasti, tässä suhteessa se on ainutlaatuinen päivä kirkollisissa oloissamme. Tällaista tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin. Paavalin puhe Ateenassa sopisi kyllä moneen muuhunkin tilanteeseen ja pyhään, mutta mitä enemmän sen parissa askartelee, sitä paremmin se sopii meidänkin itsenäisyyspäiväämme. ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.” Kansoilla on siis määrä-ajat ja asuma-alueiden rajat. Niin on varmasti myös kansojen osilla. Näin oli Paavalinkin aikana Kreikassa, ateenalaiset olivat tyystin eri maata kuin monet muut helleeniset maakunnat ja vanhat kaupunkivaltiot... Noita äsken toistettuja saarnatekstimme sanoja vasten voimme kenties hieman tarkastella oman maamme tilannetta ja tietysti itsenäisyyspäivän sanomaa muuttuvissa oloissa. Tarkastelu on sikäli helppo tehdä, että maamme on lunastanut asemansa kansojen perheen joukossa ahkeralla työllä, sitä on puolustettu asein ja vieläpä varsin yksissä tuumin. Tänä päivänä maallamme on erikoisosaamista ja olomme ovat pitkälti vakiintuneet.<br />
<br />
<i><b>Sellaistakin asiaa kuin kunta- ja palvelurakenteen uudistusta on historiaan ja maantieteeseen perehtynyt henkilö katsellut rauhallisesti ja tyynesti.</b></i> Rajat tulevat ja menevät, ihmiset menevät ja tulevat, liike on ainoaa pysyvä ja rakentava suure. Maailma oli suuren muutoksen kourissa Paavalin aikana kun hän piti puheensa ateenalaisille, maailma ja siinä sivussa pienet suomalaiset kunnat ovat suurten muutosten kourissa, vain muutos ja liike on pysyvää. Samoin on laita hengellisissä valtakunnissa, seurakunnat tulevat ja menevät, uusia lahkoja tulee ja menee, kristinuskoakin vaaditaan uudistumaan, tosiasiassa sen ainoa uudistumiskeino on kuitenkin vain paluu vanhoille juurilleen, mitä se sitten tarkoittaakin; radikaalit kokeilut eivät ole tuottaneet odotettua hedelmää. Olemme kirjaimellisesti samassa tilanteessa jossa Paavali puhui ateenalaisille.<br />
<br />
<br />
<b>IV Näytös. Kannettava isänmaa</b><br />
<br />
Mutta lopuksi on kuitenkin kysyttävä yhtä asiaa: Jos Paavalilla oli maailma kotinaan ja aito uskonto niin miten oli hänen isänmaansa laita? Häntä pidettiin omiensa joukossa, juutalaisten joukossa, suurena petturina ja vääristelijänä. Kaikki Jeesuksen seuraajatkaan eivät häntä hyväksyneet tuolloin eivätkä nytkään. Tänäänkin on paljon kastettuja kristittyjä joille Paavali on hyvin vastenmielinen henkilö opetuksineen. ”Hän on käsittämätön?” Ja silti, tehtiin mikä uudistus tahansa aidossa kristinuskon hengessä ei hänestä päästä yli eikä ympäri. <b>Jos hänestä luovutaan pitää silloin kirjoittaa yksinkertaisesti ”Toinen roomalaiskirje.”</b><br />
<br />
Mutta ettemme eksyisi jälleen kauas kysymyksestä ”Oliko Paavalilla isänmaata?” Ehkä hän oli luopio-juutalainen mutta hänessä oli idullaan yksi ajatus josta juutalainen kansa vaellusvuosinaan kirjaoppineidensa suulla niin useasti puhui. Juutalaisella kansalla heidän vaellusvuosinaan ei ollut isänmaata. Juurevalle maanomistajalle voi olla vaikea käsittää sitä että jollakin ei ole ollut oikeutta omistaa maata, näin on ollut kirjattuna monien ihmisten valtakuntien lakeihin. Mitä Paavalilla oli? Mihin hän turvautui, mistä hän ammensi hämmästyttävät voimansa, rohkeuden joka ei todellakaan ollut tästä maailmasta, missä olivat hänen juurensa?<br />
<br />
Jokainen meistä tuntee varmasti lapsuutensa maiseman, senkin jälkeen jos se vaikka hävitettäisiin. Todellakin joku voi tuntea jokaisen kiven ja senkin mitä niiden alla on. Paavali tunsi hyvin oman isänmaansa, ja sitä isänmaata hän kantoi aina mukanaan. Hänen ja hänestä tulevien aikojen juutalaisten oppineiden kannettava isänmaa oli Jumalan sana. Kirjanoppinut ei tuona aikana eikä myöhemminkään tarvinnut kirjaa laukkuunsa, sana osattiin ulkoa ja vieläpä sen selityskin. Paavalilla, miehellä joka pelotta puhui ateenalaisille, joka pelotta esiintyi ateenalaisille, oli isänmaa. Ja hänen isämaansa tuli olemaan perustettu aivan toisella tavalla kestävimmille perusteille. Se ei ollut sidottu aikaan eikä paikkaan, ei keinotekoisiin rajoihin ja kaupunginmuureihin, vaan ihmisten sydämiin, sen rajat oli piirtänyt ja perustukset asettanut Pyhä Jumala. <b>AMEN.</b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-88778152300064913102016-11-27T08:32:00.000+02:002017-04-11T13:31:44.327+03:00”Uudistajia vai ajatusrikollisia?” Saarna I adventtina MMXVI.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-7qP3Thd48IU/WDpzoI-mMGI/AAAAAAAADrE/vJuPTswatW4qIA41NI-ROn_GHPBEHmJxACLcB/s1600/IMG_0321%2B2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-7qP3Thd48IU/WDpzoI-mMGI/AAAAAAAADrE/vJuPTswatW4qIA41NI-ROn_GHPBEHmJxACLcB/s320/IMG_0321%2B2.jpg" width="240" /></a></div>
<b>Saarna I adventtina<br />27 novembrius MMXVI<br />Auran kirkko<br />”Uudistajia vai ajatusrikollisia?”<br /><br />Grande omelia omelia.<br /><br /><br />Mark. 11: 1-10</b><br />
<br />
<i>Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”<br /> Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:<br /> - Hoosianna! <br /> Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!<br /> Siunattu isämme Daavidin valtakunta, <br /> joka nyt tulee! <br /> Hoosianna korkeuksissa!</i><br />
<br />
<br />
<b>Alkujuttu</b><br />
<br />
Maailma on täynnä uutisia, hyviä ja huonoja. Mutta millainen voisi olla uutisten uutinen? Millainen sen pitäisi olla? Yksi tapa hahmottaa tätä on miettiä todella pysäyttävää uutista. Siis mikä oli uutinen joka saisi meidät, kunkin meistä, pysähtymään ja laittamaan niin sanotusti elämän aivan uuteen järjestykseen tai jopa uuteen uskoon. Mietitäänpä asiaa kukin tahoillamme vähän aikaa…<br />
<br />
Mikäpä se sitten olisi? Mitä tässä viikon varrella on esimerkiksi tapahtunut. Jokainen tietenkin puhuu aina omasta puolestaan. Tässä olisi tietysti mahdollisuus uudistaa saarnaa niin että joka haluaisi niin saisi pitää pienen puheenvuoron tai ainakin pikaisesti kertoa mikä on koskettanut. Sen aika ei taida olla tänään ja itse asiassa me luterilaiset olemme ulkoistaneet tämän asian pohdiskelun eräälle henkilölle aina seurakuntakohtaisesti, ja se henkilö on erityinen saarnaviran haltija. Ulkoistamis-prosessiin kuuluu se, että hänen puolestaan rukoillaan että sanaa oikeasti ja puhtaasti julistetaan. Ja seurakunta saa sitten juuri sellaisen saarna kuin se on ansainnut.<br />
<br />
Niin. Tässä viikolla on kuultu monenlaista. Eilen maailman ykkösuutinen oli Kuuban sokerisaaren, pikäaikaisen johtajan, Fidel Castron poismeno. Ehkä ei niin pysäyttävä, mutta tärkeä uutinen kuitenkin. Sitten ilmastopuolella huolestunut puhe jatkuu edelleen. Huippuvuorilla on ilman lämpötila viipyillyt nollan tietämillä ja muutenkin pohjoisnavan ympärisillä alueilla lämmintä lykkää. Kaikkialla tuolla alueella on kuulemma noin 20 astetta lämpimämäpää kuin keskimäärin pitäisi olla. No tarkastelunäkökulma on tietysti erilainen. Jos jossain pitäisi olla miinus neljäkymmentä astetta niin nyt onkin vain miinus kaksikymmentä. Onhan se iso huoli ja kertoo varmasti jostakin.<br />
<br />
Mutta ehkä viikon isoin uutinen on englantilaisen tiedemiehen Stephen Hawkingin, herra alkuräjähdyksen, pysäyttävä lausuma siitä että ihmiskunnalla on 1000 vuotta aikaa pelastua ja etsiä uusi kotipaikka. Että maailma muuttuisi todella vaikeaksi paikaksi elää tuon ajan kuluessa; väite laittaa hiljaiseksi. Ihmisen on vaikea käsittää iankaikkisuutta kuten Saarnaaja jo sanoo, mutta katse kahdenkymmenenviiden sukupolven päähän on myös kovin vaikeaa. Kuinkahan moni on tehnyt tuon takia täyskäännöksen ja pannut peräti asiat ja elämänsä niin sanotusti uuteen uskoon. Hawkingin väitettä ja sen todenperäisyyttä emme nyt ala sen enempää pohtimaan. Jokainen miettikööt viikon uutisia tahollaan ja lisätietojahan saa netistä.<br />
<br />
<b>Virsikirjan lisävihko ja muuta</b><br />
<br />
Kirkollisessa mielessä päivän ja viikon ykkösjutun pitäisi olla kirkon juhlavuoden alkaminen. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin keskeisestä löydöstä, jos asiaa näin luterilaisesti katsoo. Siis kysehän on siitä mitä Luther katsoi olevan keskeistä ihmisen pelastumisen kannalta. Että yksi apostoli Paavalin roomalaiskirjeen kohta ”vanhurskas on elävä uskosta” avaisi kaikenkattavan näköalan: yksin uskosta, yksin armosta ja ja yksin Jeeuksen Kristuksen tähden. 500 vuoden aikana on tapahtunut paljon ja kuten kaikki oivaltavat äsköisen jälkeen niin tuo ajanjakso, 500 vuotta, on puolet Hawkingin ihmiskunnalle asettamasta 1000 vuoden armonajasta etsiä uusi kotipaikka.<br />
<br />
Omassa kirkossamme tänään otetaan virallisesti käyttöön virsikirjan lisävihko. Tänään ei yhteisellä virsi-, ja laululistalla ole yhtään tuon lisäkirjan virttä sillä perinteisten adventtivirsien ohi on vaikea kävellä. Kun tuota listaa katsoo niin myös harmittelee; niin monta virttä, hyvää virttä jää käyttämättä. Kuluneen kalenterivuoden aikana olemme laulaneet jumalanpalveluksen yhteydessä monta uutta virttä joten todetaan nyt sitten asia virallisesti. Se on otettu käyttöön. Tällainen toteamus on yksi toteamus kaiken muun joukossa. Tämän vuoden Kotimaan adventti-numerosta voimme kaikki lukea muutaman henkilön mietteitä lisävihkon syvimmästä olemuksesta. Onhan tämä toisaalta uudistamista, mutta tämän lisävihkon uusimmatkin laulut ovat jo monen monen vuoden ikäisiä ja uudistuminen jatkuu. Paljon virsiä jäi pois ja pidämme mielessä sen, että tänäänkin joku tapailee jossain päin maailmaa, luterilaistakin maailmaa, aivan uuden laulun nuotteja. Itse sanakin kehoittaa meitä virittämään Herralle uuden laulun. Vai miten se pitäisi tulkita. <br />
<br />
On sanottu että luterilaisille on ominaista se, että kaikki mitä sanotaan pitää kirjoittaa ylös. Luterilaisten kohdalla on käynyt toteen Saarnaajan kirjan varoitus:<br />
<br />
<i>Poikani, paina varoitus mieleesi.<br />Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua,<br />ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.</i><br />
<br />
Niin, uudistuksia tulee ja menee ja ne ovat monesti vanhentuneita jo silloin kun mukamas otetaan virallisesti käyttöön. Kukapa tietää vaikka olisimme juuri tällä hetkellä kosmisessa mielessä ajatusrikollisia näine mietteinemme, varsinaisia pikku-asioilla näprääjiä.<br />
<br />
<b>Uudistuminen</b><br />
<br />
Kaiken tämän jälkeen pitää kysyä mitä on uudistuminen. Suuren fyysikon mielestä ihmiskunnan pitäisi uudistua, ryhtyä etsimään uutta kotia itselleen kun vanha kiviplaneetta rikkoutuu. Kirkon johdon mielestä nyt pitäisi uudistua ja alkaa käyttämään uusia virsiä vanhojen lisäksi. Hawking voi olla väärässä ja ehkä ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä tällä kotiplaneetallansa. Kuuba saa uuden johtajan ja varmasti tulevat vuodet tuovat uutta tuon kansan elämään. Kirkkokin saa uusia virsiä ja uusia sananjulistajia, mutta pystyykö se uudistumaan ja mitä uudistuminen tarkoittaa?<br />
<br />
Kirkollisessa mielessä uudistuminen on aina tarkoittanut paluuta johonkin joka löydetään uudelleen. Että tehdään jokin ihmeellinen uusi virsikirjan lisävihko, sitä se ei ole. Mutta jos saadaan ihmiset, seurakuntalaiset laulamaan, se on uudistumista ja uudistamista.<br />
<br />
Uudistumista on se, että mitä täällä koemme, jos koemme, ei jää tänne kirkon sisään vaan lähtee kasvamaan meissä. Teemme jotain maailman tilanteen parantamiseksi, ainakin oman osuutemme. Tuulten suunta emme voi kääntää emmekä nostaa tai laskea Huippuvuorten lämpötiloja omilla töillämme. Laulaa voimme ja riemuita, tutkia mitä Jumalan sana tänään voi meidän elämässämme tarkoittaa. <br />
<br />
Sama apostoli Paavali jonka tekstin äärellä Martti Luther koki jotain mikä pisti liikkelle jo kohta 500 vuotta jatkuneen liikkeen puhuu monella muulakin tavalla Jeesuksesta Kristuksesta. Hän puhuu moneen otteeseen Kristuksen avuksi huutamisesta. Luterilaisina kysymme jälleen kerran: <b>”Mitä se on?”</b><br />
<br />
Kristuksen päälle pukeminen on häneen turvautumista, avuksi huutamaista. Kun laulamme niin tuttua ja rakasta hoosianna-hymniä niin tuskin monellakaan tulee mieleen mitä oikeastaan pyydämme. Silloin huudamme: ”Oi pelasta, oi auta.” Tänään olemme siis huutaneet Kristusta avuksemme kun olemme laulaneet Hoosiannaa. Mutta onko kaikki kunnossa? Pysähdymme toisen kerran miettimään kukin tykönämme asiaa…<br />
<br />
Rakkaat kristityt: Jo profeetta Jesajan kirjasta saamme lukea nämä sanat: <br />
<br />
<i>”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.”</i><br />
<br />
Huudamme avuksi Kristusta, eläväksi tekevää Henkeä. Ja aina kun omat eväämme loppuvat saamme pyytää sanomattomin huokauksin että saisimme Jeesuksen Kristuksen mielen. Asukoon meissä aina laupiaan vapahtajamme mieli. <br />
<br />
Nyt pitäisi kaiken todennäköisyyden mukaan tulla sana AMEN. Jatkamme vielä kuitenkin tuosta Saarnaajan kirjan kohdasta jossa varoitettiin paljosta kirjojen tekemisestä:<br />
<br />
<i>Tässä on lopputulos<br />kaikesta, mitä nyt on kuultu:<br />pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.<br />Tämä koskee jokaista ihmistä.<br />Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.</i><br />
<br />
<b>AMEN.</b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-73689365883231705522016-11-05T08:32:00.001+02:002018-11-03T06:43:57.383+02:00"Oikeaa hyväosaisuutta etsimässä." Pyhäinpäivän saarna MMXVI.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-1gnIPBPDVos/WB18hiDN_WI/AAAAAAAADpY/RooppjwunwoMNhVQGhvmtQkExo029eT8gCLcB/s1600/IMG_0374.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-1gnIPBPDVos/WB18hiDN_WI/AAAAAAAADpY/RooppjwunwoMNhVQGhvmtQkExo029eT8gCLcB/s320/IMG_0374.jpg" width="320" /></a></div>
<b>Saarna Pyhäinpäivänä</b><br />
<b>05 novembrius MMXVI</b><br />
<b>Auran kirkko</b><br />
<b>"Oikeaa hyväosaisuutta etsimässä"</b><br />
<b></b><br />
<b>Omelia DOCG</b><br />
<b></b><br />
<b><br />Evankeliumi<br />Matt. 5: 1–12</b><br />
<i><br />Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, <br />ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:<br /> ”Autuaita ovat hengessään köyhät,<br /> sillä heidän on taivasten valtakunta.<br /> Autuaita murheelliset:<br /> he saavat lohdutuksen.<br /> Autuaita kärsivälliset:<br /> he perivät maan.<br /> Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:<br /> heidät ravitaan.<br /> Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:<br /> heidät armahdetaan.<br /> Autuaita puhdassydämiset:<br /> he saavat nähdä Jumalan.<br /> Autuaita rauhantekijät:<br /> he saavat Jumalan lapsen nimen.<br /> Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:<br /> heidän on taivasten valtakunta.<br /> <br /> Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä <br />valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka <br />te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”</i><br />
<br />
<b>Hyväosaisten maa</b><br />
<br />
Suomalaisessa yhteiskunnassamme olemme tottuneet avoimuuteen ja siihen, että jotkin tiedot ovat aivan julkisia. Kokonaisuutena suomalaisia voidaan edelleenkin pitää hyväosaisina ihmisinä ja hyväosaisuuteen kuuluu juuri avoin yhteiskunta. Vaikka vaikeat, laihat vuodet, joita osaksemme on jo tullut enemmän kuin ne raamatulliset seitsemän ovat koetelleet meitä niin silti olemme hyväosaisten kansakunta. Nautittavaksemme tuodaan sellaistakin ylellisyystarviketta kuin kahvia maailmalta enemmän kuin mihinkään toiseen maahan maailmassa jos asiaa katsotaan puhtaasti väkiluvun jälestä. Ei ole juuri niin köyhää, ihmisten mielestä huonoa tai epäonnistunutta ihmistä joka ei kahvitörppöänsä päivässä saisi.<br />
<br />
Lokakuun lopussa tässä maassa vietetään ns. kateuspäivää jolloin julkaistaan kaikkien suomalaisten verotiedot. Sitten internetissä alkaa tapahtumaan. Julkaistaan mitä erilaisimpia listoja hyvätuloisista ihmisistä. Sitäkin ihmetellään miten sillä ja sillä ihmisellä voi olla vain niin vähän tuloja. Noissa uutisissa vilahtaa silloin tällöin myös sana ”hyväosainen.”<br />
<br />
<br />
<b>Autuas, mitä se tarkoittaa?</b><br />
<br />
Tuossa päivän evankeliumissamme suorastaan vilisee yksi sana ja se on tuo ”autuas.” Aivan aluksi kysymme sitä mitä me tässä ajassa nyt ja mitä esi-isämme ovat käsittäneet sanalla ”autuas.” Jos asiaa kysytään joukolta ihmisiä eivät kaikki varmastikaan vastaa samalla tavalla, mutta varmasti niin sanotusti ”sinne päin.” Arkisessa kielenkäytössä voidaan sanoa vaikkapa että joku on ”autuaan tietämätön” jotain asiasta. Moni voisi sanoa että ”no, se tarkoittaa että on onnellinen” tai että autuas on sellainen jolla on jotenkin hyvä olo. Ehkä yksi ja harva, muutama harva, ehkä yksi kymmenestätuhannesta saattaisi käsittää sanan autuas ”hyväosaisena.”<br />
<br />
Puhtaasti kristinuskon sisällössä ”autuas” tarkoittaa pelastettua tai yliluonnollisella tavalla onnellista. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa ”makarios,” "autuas, ikuisesti onnellinen". <br />
Sanaa käytettiin tilasta, kun saa olla Jumalan yhteydessä. Erityisesti tämän päivän evankeliumissa, Matteuksen vuorisaarnan ensimmäisissä jakeissa olevista sanoista käytetään nimitystä makarsimit. Eikä tuo vierasperäinen sana ole niin outo ja kummallinen millään tavalla muutenkaan. Eri muodoissaan tuo nimi on joukolla suomalaisia miehiä. Makarioksia on alle kymmennen, Makariuksia vähän enemmän. Nimi on luonnollisestikin käytössä ison sisarkirkkomme ortodoksien keskuudessa, mutta on niitä ollut ja on luterilaisiakin Makarioksia. Ja jokainen meistä tuntee varmasti ainakin yhden Kari-nimisen henkilön. Kari on nimittäin lyhennelmä nimenomaan Makarioksesta.<br />
<br />
<br />
<b>Kuka on autuas? </b><br />
<br />
Suomalainen runoilija ja kääntäjä Pentti Saarikoski teki myös oman versionsa Matteuksen evankeliumista 1960-luvulla ja siinä hän käänsi tuona nykyisessäkin raamatunkäännöksessä edelleen olevan autuaan toisin. Hän puhui yksinkertaisesti ”tosi onnellisista.” Mutta jos tänään käytämme tuosta myös sanaa ”hyväosainen,” niin miten voisimme olla väärässä. Samalla saamme mittapuuta julistuksellemme kun voimme asettaa rinnakkain sen mikä on ihmisten silmissä hyväosaisuutta ja mikä on taas Jumalan silmissä hyväosaisuutta. Vai puhuisimmeko 10 miljoonaa euroa vuodessa tienanneesta henkilöstä käsitteellä ”autuas.”<br />
<br />
Niin kuka onkaan sitten hyväosainen, ja nimenomaan Jumalan silmissä hyväosainen? Niin kuin tiedämme käänsi Jeesus monet asiat päälaelleen. Jeesus oli köyhien, syrjäytyneiden ja elämässään epäonnistuneiden hyvä ystävä ja on sitä vielä tänäänkin.<br />
<br />
Mutta ennen kaikkea Jeesuksen sanoista, tämän päivän evankeliumin sanoista, löytyy jälleen lohduttavaa voimaa. Sillä kyllä varmasti se puhe, jota maassamme yhdellä viikolla harrastetaan kun tehdään noita autuaitten ja hyväosaisten, elämässään toimeentulon määrässä menestyneiden, sieppaa, ahdistaa ja masentaa kovin monta ihmistä. Kuka rohkeaa julistaa tuona päivänä että se on sopimatonta ja väärin juuri uskontomme näkökulmasta. Ahkeruudella voi toki ja saakin vaurastua mutta eikö joidenkin huonosta omastatunnosta kiiri se että vedotaan siihen kuinka paljon veroja sitten maksetaan. Ahkerat ja elämässään paljon työt tehneet ihmiset, heitä ei saisi kadehtia. Hyväosaisten maatamme pitää yllä verotus, asia joka oli tuttu Jeesuksenkin ajan ihmisille. Ja voimme olla varmoja siitä, että moni noille hyväosaisten listoille päässyt tai joutunut kokee tuon päivän kiusallisena.<br />
<br />
Mutta yhtä kaikki! Jeesuksen käsitys hyväosaisuudesta on kaikkea muuta kuin se joka useimmilla meidän hyväosaisten maan asukkailla on. Jälleen kerran Jeesuksen sanat pysäyttävät miettimään. Tälle sananpalvelijalle oli suuri ilonaihe, että teksti jota pidetään kovin loppuun kaluttuna alkoikin puhua aivan uudella tavalla. Siinä juuri on Jeesuksen julistuksen ajattomuus. Ja jälleen kerran nuo sanat kääntävät kaikki arvomme ja arvostuksemme aivan päälaellen. Mutta ne eivät pelkästään käännä päälaelleen vaan ne haastavat toimimaan. Siinä on tehtävämme. Täällä voimme nyökytellä päätämme ja kuvitella että olemme jopa vähän autuaitakin, mutta kun kirkonovesta käy ulos, kuinka on asian laita silloin? <b>AMEN.</b><br />
<br />
<b>Vanhoja, vuosina 2004-12 julkaistuja saarnoja pääsee lukemaan<a href="http://paraleipomenoon.blogspot.fi/"> tästä linkistä.</a> </b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-47511586364804402692015-11-29T18:26:00.007+02:002021-03-16T01:09:45.819+02:00Komiteamiehet ja kirjeiden kirje. I adventti. 29 nov MMXVI.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Xn0tvOlwaw8/VlssRgq8I7I/AAAAAAAADPY/38absfZT67Y/s1600/Romans-1234567-300x169%2B%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-Xn0tvOlwaw8/VlssRgq8I7I/AAAAAAAADPY/38absfZT67Y/s1600/Romans-1234567-300x169%2B%25281%2529.jpg" /></a></div>
<b>Adventti-saarna — I adventti </b><b><b>Kuninkaasi tulee nöyränä</b> </b><br />
<b>29 nov MMXV Auran kirkossa<br />Komiteamiehet ja kirjeiden kirje. <br />Epistolasaarna<br />Grande omelia omelia.</b><br />
<br />
<br />
<i><b>Evankeliumi<br />Matt. 21: 1–9 </b></i><br />
<i>Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.» <br />Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: <br />– Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!</i> <br />
<br />
<i><b>Epistola<br />Room. 13: 11–14 </b></i><br />
<i>Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan. </i><br />
<br />
<b>Komiteamiesten kirje; millainen kirje </b><br />
Kukahan meistä on kirjoittanut kirjeen tuntemattomalle ihmiselle, siis että olisimme kirjoittaneet kirjeen henkilölle jota emme tunne lainkaan. No voidaan kysyä asia myös vähän toisin päin. Kukahan on joskus saanut kirjeen henkilötä jota ei tunne. Nyt jätetään pois viranomaiskirjeet ja laskut. No, ilmeisesti tällä paikkakunnalla ei ole koskaan ollut ns. komiteamiehiä, jotka joskus aina lähtetelevät kirjeitä ja kehottavat vastaanottajaa valmistautumaan hyvinkin tärkeään asiaan. Ja tuota tärkeää asiaa edeltää aina eräänlainen ruokavalio. Tuo on laadittu hyvin mustan huumorin sävyillä, mustaakin mustemmalla. Ja vaikka siinä on hyvin armollinen sävy, todellakin hyvin armollinen sävy niin ei se kovin lohdullista ole jos saat sellaisen nimettömän kirjeen, joka vielä kehotetaan laittamaan eteenpäin jollekin toiselle henkilölle. No kun tässä nyt on herätetty kovasti mielenkiintoa niin kerrotaan sitten mikä on tuo ns. komiteamiesten kirjeen nykyaikaisempi versio:<br />
<br />
<i>Hyvä Seppo Sujuva! </i><br />
<i><br />Koska olette jo tarpeeksi nauttineet moninaisista luonnon antimista niin teidän on aika tehdä tilaa nuoremmille. Olette yksinkertaisesti saavuttaneet jyrkkenevän alamäen. Siksipä olemme päättäneet tehdä teistä makkaraa ja lamppuöljyä. Suosittelemme että pidätte kehonne rasvaprosentin suhteellisen korkeana tulevien kuukausien aikana. Korostamme sitä että teidän ei tarvitse pelätä yhtään mitään. Noudamme teidät kun aika on siihen kypsä. Siihen asti voitte nauttia elämästä. Päätöksemme on kuitenkin varma ja lopullinen. Mikäli haluatte ilahduttaa muita niin kehotamme teitä syömään loppunne lähetessä runsaasti valkosipulia tai vaihtoehtoisesti chiliä.<br /> </i><br />
<i>terveisin komiteamiehet</i><br />
<br />
Tuon kirjeen vanhemmassa versiossa, lähinnä alkuperäisessä versiossa, kirjeen saaja luvattiin polttaa. Sellaisen kirjeen oli saanut eräs pienemmällä paikkakunnalla asunut armeijakaverini. Ajat muuttuvat, ja 33 vuoden kuluessa suomalaisetkin ovat oppineet tuntemaan paremmin valkosipulin ja chilin. <br />
<br />
Jos tuollaisen kirjeen saa, tai vaikkapa kehitysversion siitä, niin tuskin kannattaa olla kovin huolestunut. Ei nimittäin ole tiedossa että tuon kirjeen saaneille olisi käynyt kovinkaan huonosti. Tai miten sen nyt ottaa. Mitä komiteamiehet eivät saa aikaan, sen kyllä täydellistyy siinä minkä olemme oppineet tuntemaan ja tulemme tuntemaan niinsanottuna ihmisen osana. Meidän kaikkien kohtalo on kulkea kirkkomaan portista, kuoleman portista.<br />
<br />
<b>Kirjeiden kirje </b><br />
Mutta pysymme edelleen kirjeissä. Kyllä me kaikki olemme saaneet kirjeen joka on lähetetty meille, tuntemattomalle henkilölle. Ja sen kirjeen lähettäjä, vaikka häntä onkin tutkittu hvyin paljon, on useimmille täysin tuntematon. Tässä vaiheessa pitää jälleen kysyä: käsi ylös jolla on aavistus asiasta?<br />
<br />
No me olemme kuulleet tänään kappaleen tuosta kirjeestä ja se on luonnollisestikin se kirje joka tunnetaan Apostoli Paavalin Roomalaiskirjeenä. Ja se onkin sellainen kirje että siinä tuo komiteamiesten kirje, jonka vanhemmassa versiossa sen saaja luvattiin polttaa, kylmenee ja jää vain hyvin harmittomaksi mustan huumorin kukaksi. Tuon kirjeen ensimmäisen version kirjoittaja taisteli varmasti oman kuolemanpelkonsa kanssa, ja halusi vain nauraa mustaa naurua ja lievitää kuolemanpelkoansa. Näin se on ehkä helpointa selittää…<br />
<br />
Nimittäin puhuessaan ihmisen syyllisyydestä Paavali kirjoittaa meille näin:<br />
<br />
”Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille.”<br />
<br />
Ja myöhemmin sanoja joiden rinnalla tuo komiteamiesten kirje kuulostaa harmittomalta. ”Jyrkkenevä alamäki,” sehän on aivan totta. <br />
<br />
<i>Ei ole yhtäkään vanhurskasta,<br />ei yhtäkään ymmärtäväistä,<br />ei ketään, joka etsii Jumalaa.<br />Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi.<br />Ei ole ketään, joka tekee hyvää,<br />ei ainoatakaan.<br />Heidän kurkkunsa on avoin hauta,<br />heidän kielensä puhuu petollisesti,<br />huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä,<br />heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia.<br />Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta,<br />tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä.<br />Rauhan tietä he eivät tunne,<br />jumalanpelko on heille vieras. </i><br />
<br />
Jos joku haluaa että hänet muistetaan 2000 vuoden kuluttua niin siihen on yksi keino. Kirjoita II Roomalaiskirje, niin aivan varmasti sinut muistetaan 2000 vuoden kuluttua. Mutta se on tarpeetonta koska ei voi tulla toista Roomalaiskirjettä. Nimittäin ihminen on aivan samanlainen nyt ja 2000 vuoden kuluttuakin. Mihinkäs me muka tästä muuttuisimme?<br />
<br />
Niin… Lähtetäänkö nyt kotiin odottelemaan loppuamme… Emme muuten lähde, se olisi aivan liian helppoa ja tarpeetonta. Nimittäin tuo kirje meille tuntemattomille kannattaa lukea kokonaan ja ottaa siitä opiksi. Se nimittäin kertoo meille mitä tuleman pitää.<br />
<br />
Elämä voi kieltämättä johtaa ajatuksenjuoksuun joka on noiden komiteamiesten kirjeen taustalla. Jyrkkenevä alamäki ja elämän tarpeettomuus, elämä ilman suuria näköaloja. Ja sitten piispatkin lähettävät vielä kaiken maailman paragraaffeja ja pelottelevat meitä peräti vedenpaisumuksella. <br />
<br />
Mutta epätoivon ja komiteamiestenkin yli käy yksi asia ja siitä on kerrottu meille samassa kirjeessä tuntemattomille. Kaikessa mitä Paavali puhuu on taustalla kokemus valtavasta muutoksesta mitä jokin asia on saanut hänessä aikaan. Ja tästä hänen on vain pakko kertoa kaikille muille. Hän on saanut voiton kaikista peloista ja ahdistuksista, komiteamiehet eivät häntä enää vaivaa. Se on niin kokeilemisen arvoinen asia että siitä on vain kerrottava ja vielä kerran kerrottava, kerrottava aivan loputtomiin.<br />
<br />
<b>Uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa</b><br />
Adventti kehottaa meitä uudistumaan. Olemme tottuneet viettämään kalenterin mukaista Uutta Vuotta, mutta nyt meitä kehotetaan viettämään Uutta kirkkovuotta. Kirjaimellisesti ja todellisesti. Nyt on siihen mahdollisuus. <br />
<br />
Kun lähdemme aina uuteen kalenterivuoteen on tapana ollut tehdä ns. uudenvuodenlupaus. Kuka sitten pitää uudenvuodenlupauksensa onkin jo eri asia. Monihan niistä jää lupauksiksi, ja vain lupauksiksi. Ainakin siinä oppii sen, että parempi olla lupaamatta mitään. Itse asiassa lupauksen antaminen on jo alkusoitto sille, että eihän siitä mitään tule. Jeesuskin kehottaa meitä olemaan vannomatta ja lupailematta. Asia pitäisi olla joko ei tai kyllä. Tietysti harkita pitää aina…<br />
<br />
Kirkkovuoden alkaessa meidän ei tarvitse antaa mitään lupausta, sillä tuo lupaus on jo annettu. Se ei ole mikään komiteamiesten lupaus vain nauttia elämästä siihen asti kunnes sinut noudetaan. Siinä lupauksessa joka tuossa vähän tärkeämmässä kirjeessä annetaan ja muutenkin Jumalan sanassa luvataan todellakin paljon enemmän. Elämä ei pääty kuten komiteamiesten kirje sen saajalle lupaa, vaan edessä on peräti ikuiset näköalat ja uudesta elämästä pääsemme osallisiksi jo nyt. Pitkän kirjeensä puolivälin jälkeen on tuo meille tuntemattomille kirjeensä lähettänyt mies jo päässyt asiaan, asiaan josta hän on täysin varma:<br />
<br />
”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”<br />
<br />
Tämän jälkeen ei enää tarvitse sitä mitä komiteamiesten kirje meille lupaa. Saammepa vielä vapautuksen tässä ja nyt tarpeettomista peloista ja huolista. <br />
<br />
Itse Jeesus oli jo kehottanut meitä etsimään ensi Jumalan Valtakuntaa ja Paavalin pitkä selostus, kirjeiden kirje, kertoo siitä mitä se kaikki merkitsee.<br />
<br />
Asia on vain sillä tavalla, että asioita pitää tutkia. Saarna ja sen sisältö ei voi jäädä kirkkoon kun lähdemme tuonne ulkomaailmaan. Rippikoululaiset saavat kuulla siitä kuinka ”Elämä on pelkkä pitkä rippikoulu.” Mitä 15-vuotta täyttävät käyvät läpi on vain yksi pieni intensiivijakso elämässämme. <br />
<br />
Kuolema on voitettu ja komiteamiehilläkään ei ole meihin valtaa. Voimme vastata tuohon heidän kirjeeseensä, joka on tavallaan osoitettu meille kaikille kunnon naurahduksella. ”Vai niin…” Minäpäs olen saanut paljon paremman kirjeen… AMENTorsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-334290389013504656.post-36657601294247459432015-06-14T10:25:00.000+03:002015-11-29T18:28:02.189+02:00Saarna kolmantena sunnuntaina helluntaista 14 jun MMXV. Millainen on kutsu Jumalan valtakuntaan?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-ZQ9ASffkAJA/VY6NjPOez8I/AAAAAAAADO0/VCRADZV_tqs/s1600/IMG_5355%2B-%2BVersio%2B2%2Bkopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="234" src="http://1.bp.blogspot.com/-ZQ9ASffkAJA/VY6NjPOez8I/AAAAAAAADO0/VCRADZV_tqs/s320/IMG_5355%2B-%2BVersio%2B2%2Bkopio.JPG" width="320" /></a></div>
<b>Saarna kolmantena sunnuntaina helluntaista.</b><br />
<b>14 junius MMXV</b><br />
<b>Auran kirkko</b><br />
<b>Millainen on kutsu Jumalan valtakuntaan </b><br />
<b>Messu. I rippikoulun konfirmaatio</b><br />
<b>Grande omelia</b><br />
<br />
<b>Luuk. 9: 57-62</b><br />
<i>Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”</i><br />
<i> Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”</i><br />
<i> Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”</i><br />
<br />
<br />
<b>I Alkukuva</b><br />
Eilen ei tullut kuluneeksi mitään suuria tasa-vuosia: no tarkastetaanpas tässä vielä kaikki; 2015 miinus 1897… sehän on 118 vuotta. Eilen tuli kuluneeksi todellakin 118 vuotta suururheilija Paavo Nurmen syntymästä ja asiaa tietysti muistettiin asiaan kuuluvalla tavalla. Tuosta miehestähän riittää paljon puhuttavaa ja monet tästäkin ovat varmaan tästäkin joukosta kuulleet jonkin pienen kertomuksen hänestä, urheilijana tai grynderinä, talojen perustaja-urakoitsijana. Katsomme nyt yhtä ohikiitävää kuvaa joka jollain tavalla muistuttaa noita kolmea kohtausta Jeesuksen aikana, niitä jotka juuri kuulimme. <br />
<br />
Joskus hänen elämänsä jälkimmäisen vaiheen aikana, sotien jälkeen Helsingissä Paavo oli tapansa mukaan valvomassa miten rakennustyöt etenivät. Sitten näemme kuinka hän puheilleen pyrkii eräs nuorehko mies. Tämä ilmaisee asiansa ja sanoo Nurmelle ”Tulin kattelemaan töitä.” Nurmi katsahtaa mieheen ja sanoo <i>”No hyvä kun tulit, mutta älä sitten koske mihinkään.”</i> Paljon nähnyt Nurmi näki nuoren miehen läpi ja tietenkin sen, että ei hänestä taitaisi työmieheksi olla. Kun hän oli vaatinut hyvin paljon itseltään, niin sitä hän teki muiltakin, joskus kyllä kieltämättä aika kohtuuttomissa määrin.<br />
<br />
Nyt emme kuitenkaan lähde miettimään miten tuo ensimmäiselle Jeesuksen luo tulijalle annettu vastaus muokattaisiin Paavo Nurmen-tyyliin, toteamme, että suuret persoonat muistuttavat aina toisiansa, ja joka on paljon nähnyt, hänen sanansa myös aina painavat enemmän kuin muiden.<br />
<br />
<b>II Toinen kuva ”Jeesuksen työmaalla”</b><br />
Jeesuksen työmaalla oli vähän samanlainen tilanne, tosin Nasaretin mestari on paljon runsassanaisempi kuin hiilimurskan valtias. Mitä näemme on vain tuokiokuva, ja sitä emme tiedä mikä oli tuon erään miehen myöhempi kohtalo.<br />
<br />
Jeesushan oli julistanut jo useamman vuoden ajan Jumalan valtakuntaa, hän oli ollut kiertelevä saarnamies joka oli saanut mukaansa oppilaita ja melkoisen joukon muita seuraajia. Aina hänen opetuksiinsa ei suhtauduttu mitenkään myönteisesti. Jos Jeesus haluaa jotain noilla sanoillaan: <br />
<br />
<i>”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi,”</i> <br />
<br />
ilmaista niin se on ehdottomuus jota hänen seuraajaltaa tuossa tilanteessa vaaditaan. Ihminenhän kaipaa aina turvallista kotia ja kysynpä täällä olijoilta, että kuinka moni olisi valmis valmis lähtemään Jeeuksen mukaan täysillä jos hän tulisi ja mukaansa pyytäisi, tai kuka olisi valmis luopumaan tänäisistä suunnitelmistaan ja tekemään jotain aivan muuta. Ihminen kaipaa turvallista paikka, kotia jonka oven voi sulkea kaiksilta muiden vaatimiuksilta, mutta Jeesus kulkee Jerusalemiin kuolemaan. Häne ei elä tuossa hetkessä vaan jo tulevassa. Ensimmäinen tulija pitää varmasti sisällään samoja varauksia kuin toinen ja kolmaskin, ja vastaus on kaikille aivan sama.-<br />
<br />
Jos jotain lieventävää haluamme noista sanoista ja tuosta tilanteesta löytää on se varmasti siinä, että tuohon maailman historian kulun muuttaneeseen tapahtumaan oli liput jo myyty. Torjutut tulijat löysivät varmasti lohdukkeen viimeistään pitkäperjantaina kun Jeesus kuoli häpeällisellä tavalla. Ajatus on hyvin peri-inhimillinen. Paavo Suuren puheille tullut nuori mieskin löysi varmasti lohdukkeen kokemukselleen. <br />
<br />
Jeesuksen työmaalla sattunut asia ei ole aivan yhteismitallinen tähän päivään ja meidän elämäämme. Jeesuksen seuraaminen tuolla tavalla johtaisi koko yhteiskunnan kaaokseen, ja se olisi monen asian loppu. Ja vaikka vallankumous on aina vallan ihana asia, niin ehkä kannattaisi miettiä ainakin vähän aikaa. <br />
<br />
Niin oudolta kuin se kuulostaakin niin kyllä tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu. Että on olemassa ratkaisu, siinä ei lienen mitään outoa, mutta siinä voi olla oudonkuuloinen sävy, siinä mikä on ratkaisu! Ensi kuulemalta vastaus herättää varmasti monesta vastauksen: No ei ikinä, mutta kyllä me niiin opetamme. Vastaus lyhyt ja siinä on kuusi sanaa. <br />
<br />
Vastaus on KIRKKO! Luterilaisen opin mukaan kirkko jossa sanaa puhtaasti saarnataan ja sakramentteja oikin jaetaan.<br />
<b><br />III Yhteyden aika</b><br />
Äskeinen väite pitäisi varmaan perustella. Lähdemme liikkeelle Jeesuksesta ja korotetusta Jeesuksesta, ainutlaatuisesta ihmisestä. Kertaamme tässä yhden asian sellaiselta väitelistalta, omalla tavallaan ajanmukaisesti laaditusta listasta jonka otsikko on 10 plus yksi asiaa joita et tiennyt Jeesuksesta.<br />
<br />
<i><b>”Jeesus mietti 30 vuotta mitä sanoisi. Sen jälkeen on ihmetelty 2000 vuotta mitä hän oikeasti tarkoitti.”</b></i><br />
<br />
Yhden asian tiedämme. Tiedämme sen mihin Jeesus Kristus meitä kutsui? Hän kutsui meitä elämän yhteyteen. Hänhän sanoi: <i>”Minä ole tie, totuus ja elämä. Joka uskoo minuun ei ikinä kuole."</i> Päivän evankeliumin mies, se ensimmäinen tulija sanoi:<i> ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.”</i> Mutta Jeesus osoitti hänelle, ettei ole olemassa mitään paikkaa, ei mitään olotilaa, johon voisi astua ja jossa olla. <br />
<br />
Tämän päivän ihmisiä, kuten kaikkia muitakin hän, Jeesus, tahtoo opetaa siinä, että hän ei houkuttele ketään yhteyteensä haaveellisilla maailman lupauksilla. ja vielä enemmän: hän ei pakota ketään seuraajakseen. <br />
<br />
<i><b>—Missä uskon varjossa ilmenee pahoinvointia, voidaan olla aivan varma, että siellä on eri mestari kuin Nasaretin mestari. </b></i><br />
<i><b><br /></b></i>
<i><b>—Missä uskon varjolla kiihkoillaan, siellä on eri mestari kuin Nasaretin mestari. </b></i><br />
<i><b><br /></b></i>
<i><b>—Missä niin sanottu usko niin sanottujen uskovaisten ihmisten olemus haisee samalle kuin huonosti ladattu kompostori voidaan olla täysin varmoja siitä, että siellä on aivan eri mestari kuin Nasaretin mestari.</b></i><br />
<br />
Vaikka meitä ei houkutellakaan Kristuksen yhteyteen tämän maailman onnen lupauksilla ja suoranaisella menestyksellä ovat lukemattovat ihmiset käyneet hänen luoksensa apostoli Pietarin sanoin:<br />
<br />
<i>"Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”</i><br />
<br />
He ovat kokeneet, että ”missä syntien anteeksiantamus on, siellä on elämä ja autuus:” Mutta missä on epäonnistuttu on juuri siinä että ihmistä ei kutsuta Kristuksen opetuslasten, syntisten ihmisten yhteyteen, vaan itsensä Kristuksen yhteyteen. Ei syntinen ja paha voi toista auttaa ellei heillä ole yhteistä mestaria. Tämä pitäisi aina muistaa.<br />
<br />
Tiedämme myös yhden asian. Kutsu Jumalan valtakuntaan merkitsee aina uuden yhteyden syntymistä ihmisten välille. Kristusta kohti kulkevat ihmiset lähestyvät toisiaan, tulivatpa he sitten miltä suunnalta tahansa. Että kutsu Jumalan valtakuntaa voisi tapahtua, siihen tarvitaan kirkkoa ja sitä, että sen sanoma aika ajoin puhdistetaan kaikesta mikä siihen ei todellakaan kuulu.<br />
<br />
<b>IV Lyhyt lopetus</b><br />
Tietenkin tässä voi kaikkien näiden sanojen jälkeen jäädä hieman paha mieli noiden evankeliumitekstin kolmen tulijan suhteen. Löysivätkö he onnen ja vastauksen kysymyksiinsä. Ainakin he tiesivät kuka Jeesus oli. Ehkäpä he olivat seuranneet häntä jonkin aikaa. Ehkäpä Jeesus sitten tarkoitti sitä, että apostolien paikat, ne 12 olivat jo täytetty. Näin on hyvä ja turvallista ajatella. No entäpäs sitten se Paavo Nurmen juttusille pyrkinyt nuorehko mies. Tässä kohden jäämme epätietoisuuden valtaan. Toisaalta meidän ei tarvitse tietää aivan kaikkea. Tämän me kutsumisesta tiedämme, enemmän kuin aluksi uskoimmekaan. <br />
<br />
Hyvät rippikoululaiset, ja nyt en tarkoita vain tänään herran kansan ensi ripille ja ehtoolliselle tulleita, vaan kaikkia. ”Elämä on todellakin pelkkä pitkä rippikoulu.” Ehkä parhaiten tämä väittämä on perusteltu Uuden testamentin filippiläiskirjeessä näillä sanoilla:<br />
<br />
<i>”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” </i><br />
<br />
Että on aloittanut, se on hyvä asia. Päätökseen saattamiseen tarvitaan enemmän aikaa. <b> AMEN.</b>Torsten Sandberghttp://www.blogger.com/profile/07208515687874337227noreply@blogger.com0