sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Komiteamiehet ja kirjeiden kirje.
 I adventti. 29 nov MMXVI.

Adventti-saarna
 — I adventti Kuninkaasi tulee nöyränä
29 nov MMXV Auran kirkossa
Komiteamiehet ja kirjeiden kirje.

Epistolasaarna
Grande omelia omelia.



Evankeliumi
Matt. 21: 1–9

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: – Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, 
työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!


Epistola
Room. 13: 11–14

Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Komiteamiesten kirje; millainen kirje

Kukahan meistä on kirjoittanut kirjeen tuntemattomalle ihmiselle, siis että olisimme kirjoittaneet kirjeen henkilölle jota emme tunne lainkaan. No voidaan kysyä asia myös vähän toisin päin. Kukahan on joskus saanut kirjeen henkilötä jota ei tunne. Nyt jätetään pois viranomaiskirjeet ja laskut. No, ilmeisesti tällä paikkakunnalla ei ole koskaan ollut ns. komiteamiehiä, jotka joskus aina lähtetelevät kirjeitä ja kehottavat vastaanottajaa valmistautumaan hyvinkin tärkeään asiaan. Ja tuota tärkeää asiaa edeltää aina eräänlainen ruokavalio. Tuo on laadittu hyvin mustan huumorin sävyillä, mustaakin mustemmalla. Ja vaikka siinä on hyvin armollinen sävy, todellakin hyvin armollinen sävy niin ei se kovin lohdullista ole jos saat sellaisen nimettömän kirjeen, joka vielä kehotetaan laittamaan eteenpäin jollekin toiselle henkilölle. No kun tässä nyt on herätetty kovasti mielenkiintoa niin kerrotaan sitten mikä on tuo ns. komiteamiesten kirjeen nykyaikaisempi versio:

Hyvä Seppo Sujuva!


Koska olette jo tarpeeksi nauttineet moninaisista luonnon antimista niin teidän on aika tehdä tilaa nuoremmille. Olette yksinkertaisesti saavuttaneet jyrkkenevän alamäen. Siksipä olemme päättäneet tehdä teistä makkaraa ja lamppuöljyä. Suosittelemme että pidätte kehonne rasvaprosentin suhteellisen korkeana tulevien kuukausien aikana. Korostamme sitä että teidän ei tarvitse pelätä yhtään mitään. Noudamme teidät kun aika on siihen kypsä. Siihen asti voitte nauttia elämästä. Päätöksemme on kuitenkin varma ja lopullinen. Mikäli haluatte ilahduttaa muita niin kehotamme teitä syömään loppunne lähetessä runsaasti valkosipulia tai vaihtoehtoisesti chiliä.

terveisin komiteamiehet

Tuon kirjeen vanhemmassa versiossa, lähinnä alkuperäisessä versiossa, kirjeen saaja luvattiin polttaa. Sellaisen kirjeen oli saanut eräs pienemmällä paikkakunnalla asunut armeijakaverini. Ajat muuttuvat, ja 33 vuoden kuluessa suomalaisetkin ovat oppineet tuntemaan paremmin valkosipulin ja chilin.

Jos tuollaisen kirjeen saa, tai vaikkapa kehitysversion siitä, niin tuskin kannattaa olla kovin huolestunut. Ei nimittäin ole tiedossa että tuon kirjeen saaneille olisi käynyt kovinkaan huonosti. Tai miten sen nyt ottaa. Mitä komiteamiehet eivät saa aikaan, sen kyllä täydellistyy siinä minkä olemme oppineet tuntemaan ja tulemme tuntemaan niinsanottuna ihmisen osana. Meidän kaikkien kohtalo on kulkea kirkkomaan portista, kuoleman portista.

Kirjeiden kirje

Mutta pysymme edelleen kirjeissä. Kyllä me kaikki olemme saaneet kirjeen joka on lähetetty meille, tuntemattomalle henkilölle. Ja sen kirjeen lähettäjä, vaikka häntä onkin tutkittu hvyin paljon, on useimmille täysin tuntematon. Tässä vaiheessa pitää jälleen kysyä: käsi ylös jolla on aavistus asiasta?

No me olemme kuulleet tänään kappaleen tuosta kirjeestä ja se on luonnollisestikin se kirje joka tunnetaan Apostoli Paavalin Roomalaiskirjeenä. Ja se onkin sellainen kirje että siinä tuo komiteamiesten kirje, jonka vanhemmassa versiossa sen saaja luvattiin polttaa, kylmenee ja jää vain hyvin harmittomaksi mustan huumorin kukaksi. Tuon kirjeen ensimmäisen version kirjoittaja taisteli varmasti oman kuolemanpelkonsa kanssa, ja halusi vain nauraa mustaa naurua ja lievitää kuolemanpelkoansa. Näin se on ehkä helpointa selittää…

Nimittäin puhuessaan ihmisen syyllisyydestä Paavali kirjoittaa meille näin:

 ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille.”

Ja myöhemmin sanoja joiden rinnalla tuo komiteamiesten kirje kuulostaa harmittomalta.  ”Jyrkkenevä alamäki,” sehän on aivan totta.

Ei ole yhtäkään vanhurskasta,
ei yhtäkään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa.
Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi.
Ei ole ketään, joka tekee hyvää,
ei ainoatakaan.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
heidän kielensä puhuu petollisesti,
huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä,
heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia.
Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta,
tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä.
Rauhan tietä he eivät tunne,
jumalanpelko on heille vieras.


Jos joku haluaa että hänet muistetaan 2000 vuoden kuluttua niin siihen on yksi keino. Kirjoita II Roomalaiskirje, niin aivan varmasti sinut muistetaan 2000 vuoden kuluttua. Mutta se on tarpeetonta koska ei voi tulla toista Roomalaiskirjettä. Nimittäin ihminen on aivan samanlainen nyt ja 2000 vuoden kuluttuakin. Mihinkäs me muka tästä muuttuisimme?

Niin… Lähtetäänkö nyt kotiin odottelemaan loppuamme… Emme muuten lähde, se olisi aivan liian helppoa ja tarpeetonta. Nimittäin tuo kirje meille tuntemattomille kannattaa lukea kokonaan ja ottaa siitä opiksi. Se nimittäin kertoo meille mitä tuleman pitää.

Elämä voi kieltämättä johtaa ajatuksenjuoksuun joka on noiden komiteamiesten kirjeen taustalla. Jyrkkenevä alamäki ja elämän tarpeettomuus, elämä ilman suuria näköaloja. Ja sitten piispatkin lähettävät vielä kaiken maailman paragraaffeja ja pelottelevat meitä peräti vedenpaisumuksella.

Mutta epätoivon ja komiteamiestenkin yli käy yksi asia ja siitä on kerrottu meille samassa kirjeessä tuntemattomille. Kaikessa mitä Paavali puhuu on taustalla kokemus valtavasta muutoksesta mitä jokin asia on saanut hänessä aikaan. Ja tästä hänen on vain pakko kertoa kaikille muille. Hän on saanut voiton kaikista peloista ja ahdistuksista, komiteamiehet eivät häntä enää vaivaa. Se on niin kokeilemisen arvoinen asia että siitä on vain kerrottava ja vielä kerran kerrottava, kerrottava aivan loputtomiin.

Uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa
Adventti kehottaa meitä uudistumaan. Olemme tottuneet viettämään kalenterin mukaista Uutta Vuotta, mutta nyt meitä kehotetaan viettämään Uutta kirkkovuotta. Kirjaimellisesti ja todellisesti. Nyt on siihen mahdollisuus.

Kun lähdemme aina uuteen kalenterivuoteen on tapana ollut tehdä ns. uudenvuodenlupaus. Kuka sitten pitää uudenvuodenlupauksensa onkin jo eri asia. Monihan niistä jää lupauksiksi, ja vain lupauksiksi. Ainakin siinä oppii sen, että parempi olla lupaamatta mitään. Itse asiassa lupauksen antaminen on jo alkusoitto sille, että eihän siitä mitään tule. Jeesuskin kehottaa meitä olemaan vannomatta ja lupailematta. Asia pitäisi olla joko ei tai kyllä. Tietysti harkita pitää aina…

Kirkkovuoden alkaessa meidän ei tarvitse antaa mitään lupausta, sillä tuo lupaus on jo annettu. Se ei ole mikään komiteamiesten lupaus vain nauttia elämästä siihen asti kunnes sinut noudetaan. Siinä lupauksessa joka tuossa vähän tärkeämmässä kirjeessä annetaan ja muutenkin Jumalan sanassa luvataan todellakin paljon enemmän. Elämä ei pääty kuten komiteamiesten kirje sen saajalle lupaa, vaan edessä on peräti ikuiset näköalat ja uudesta elämästä pääsemme osallisiksi jo nyt. Pitkän kirjeensä puolivälin jälkeen on tuo meille tuntemattomille kirjeensä lähettänyt mies jo päässyt asiaan, asiaan josta hän on täysin varma:

”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”

Tämän jälkeen ei enää tarvitse sitä mitä komiteamiesten kirje meille lupaa. Saammepa vielä vapautuksen tässä ja nyt tarpeettomista peloista ja huolista.

Itse Jeesus oli jo kehottanut meitä etsimään ensi Jumalan Valtakuntaa ja Paavalin pitkä selostus, kirjeiden kirje, kertoo siitä mitä se kaikki merkitsee.

Asia on vain sillä tavalla, että asioita pitää tutkia. Saarna ja sen sisältö ei voi jäädä kirkkoon kun lähdemme tuonne ulkomaailmaan. Rippikoululaiset saavat kuulla siitä kuinka ”Elämä on pelkkä pitkä rippikoulu.” Mitä 15-vuotta täyttävät käyvät läpi on vain yksi pieni intensiivijakso elämässämme.

Kuolema on voitettu ja komiteamiehilläkään ei ole meihin valtaa. Voimme vastata tuohon heidän kirjeeseensä, joka on tavallaan osoitettu meille kaikille kunnon naurahduksella. ”Vai niin…” Minäpäs olen saanut paljon paremman kirjeen… AMEN