sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Saarna I adventtina 30 nov MMXIV. Kadonnutta adventtia etsimässä.


Saarna I adventtina
30 nov MMXIV

Auran kirkko
Kadonnutta adventtia etsimässä
Grande omelia

Evankeliumi
Luukas 19:28-40


Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä."

Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: "Miksi te viette varsan?" He vastasivat: "Herra tarvitsee sitä." He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille.  Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.

Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:

-- Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!

Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: "Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!" Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."


I näytös. Yhdysvaltojen presidentin virkaanastujaispuhe
Mehän kaikki tiedämme, että on olemassa sellainen iso maa kuin Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, ja siellä on mies joka monella tavalla on maailman mahtavin mies, no ehkä jo seuraavasta tuon maan presidentistä voidaan sanoa, että hän on maailman mahtavain nainen. Se nähdään sitten parin vuoden päästä, ja reilun kuukauden päästä voimme sanoa, että se nähdään ensi vuonna, siis vuonna 2016 marraskuussa.

Kun presidentti on valittu, ja jos saadaan uusi presidentti niin katseet kohdistuvat häneen, ja kovasti koko maailma odottaa uuden presidentin virkaanastujaispuhetta. Sitä voi meilläkin nykyään katsella suorassa lähetyksessä Yhdysvaltojen pääkaupungista, historiallisista maisemissa. Sitä odotetaan ja suuria toiveita astetaan tulevaan mahtimieheen, ja puhetta syynätään hyvin tarkasti. Sitäkin ruoditaan hyvin tarkasti montako kertaa uuden presidentin puheessa viitataan johonkin Raamatunkohtaan.

Mitä pidemmälle presidentin virkakausi etenee jää puhe ja sen ihanteet aina vain etäämmälle. Kyse on enemmänkin vain kauniista juhlallisuudesta, ja kaukana ovat ajat jolloin sellaisen puheen taikaan uskottiin, mutta perinne elää ja seuraavankin presidentin puheeseen tunne-taan suurta mielenkiintoa. Virkaanastujaispuheita pitävät tietysti monet muutkin henkilöt jotka aloittavat tehtävässä johon heidät on valittu. Meillä kirkossakin uudet kirkkoherrat ja kappalaiset pitävät tulosaarnojaan ja ainakin kirkkoherrat vielä lähtöäsaarnojaankin. Mutta onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi sitä olisiko sellaisella mahtimiehellä kuin Nasaretin Jeesuksella puhetta josta voitaisiin käyttää nimeä ”virkaanastujaispuhe.” Saattaapa hyvinkin olla. Jätämme nyt Yhdysvaltojen presidentit pitämään virkaanastujaispuheitaan hyiseen Washingtonin kaupunkiin ja palaamme Iadventin tunnelmiin ja menemme pikku hiljaa Pyhän Maan tunnelmiin.

II näytös Adventtisaarnaa valmistamassa
Olen josksu kauan sitten kuullut hyvän adventtisaarnan, tai sitten muisti on vain sotkenut eri asioita. matkaan kuitenkin ensimmäiseen adventtiin aikaa edellisellä vuosituhannella, aikaan edellisellä vuosisadalla, aikaan ennnen internetin voittokulkua, vuoteen 1991 munkkivuoren kirkkoon. Muistan saarnaajan, muistan liturgin, muistan kulkueen ja muistan Hoosianna-hymnin. Muistan tunnelman ja muistan paljon muutakin. Mutta erityisesti muistan saarnan vaikka en juuri siitä mitään muutamuista kuin sen, että siitä jäi hyvä tunnelma.


Adventtisaarnan valmistaminen on aina oma työnsä jos sen vain haluaa ottaa vakavasti. Kysehän on vuoden tärkeimmästä jumalanpalveluksesta, mitä tulee mahdollisuuksiin kohdata seurakuntalaiset ja saada myös omalle työlle uutta vauhtia joka joskus voi kantaa jouluaa-muunkiin saakka ja joskus jopa pitemmällekin.

Tehtävä ei ole mitenkään helppo jos mielii sanoa jotain uutta. Tekstit ovat kuin loppuun kaluttuja luita ja mitään uutta on aika vaikea löytää. Jumalanpalveluksen taika liikkuu ehkä enemmän Hoosianna-hymnin tenhossa. Nykyään kirkkovuoden avauksen evankeliumi-teksteinä on kertomus samasta asiasta kolmena eri versiona. Kyse on pääsiäisen tekstistä, palmusunnuntain tapahtumista joilla halutaan kuvata Jeesuksen julkisen toiminnan huipennusta, sen alkua. Ja itse adventin synnyn, koko kirkkovuoden synnyn taustallahan on puhtaasti kirkkopoliitinen asia kauan sitten Konstantinopolissa. Siitä olemme puhuneet moneen otteeseen muutamassa saarnassa ja rippikoululaisille asiasta puhuimme torstainan.

Adventti tarkoittaa luonnollisesti odottamista, mutta jos puhumme odottamisesta käsitämme kirkkovuoden suuren näytelmän aika tavalla väärin. Vanhassa evankeliumikirjassa oli kolmannen vuosikerran tekstinä eräs teksti puoltaisi vieläkin paikkaansa juuri ensimmäsien adventin evankeliumitekstinä. Ja juuri tuosta teksistä voidaan käyttää nimeä ”Jeesuksen virkaanastujaispuhe” tai jos unohdamme virat niin ainakin nimeä Jeesuksen ohjelmajulistus-puhe.

Jeesus on juuri tullut kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Kuunnellaanpa miten evankeliumin kirjoittaja Luukas asiasta meille kertoo:

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

-- Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.


Hyvänen aika! Eikö tuossa todellakin ole ohjelmanjulistus ja suorastaan toimintaohjelma. Ja kaikki sanottuna kovin lyhyesti ja pontevasti. Mitä muuta hänestä meille kerrotaan evanke-liumeissa. Toki paljon muutakin ja monesti hänen sanomisensa jäävät vähemmälle pohdinnalle. Paino on enemmän hänessä kuin siinä mitä hän sanoi.

Kuluneen viidenkymmenen vuoden aikana tuo äskeisestä tekstistä, vanhan käsikirjan kolmannen vuosikerran tekstistä, meillä suomalaisilla on ollut kolme eri versiota. Vanhan raamatunkäännöksen mukainen teksti, tämä uusi ja sitten suuren suosion aikoinaan saanut Suomen Pipliaseuran Uuden testamentin käännös, Uusi testamentti nykysuomeksi. Näistä kolmesta vain uusin virallinen kirkon käännös puhuu Herran riemuvuosesta. Vanha käännös puhui Herran otollisesta vuodesta ja Uusi testamentti nykysuomeksi, joka muuten on edelleenkin kaikista parasta ja dynaamisinta suomen kieltä mitä tulle raamtunkäännöksiin, lukee tuossa kohden että ”julistamaan nyt että alkaa Herra toimia.”
Samanlaisen sanonnan kirjon löydämme jos tarkastelemme muidenkin maiden, muilla kielillä tehtyjä käännöksiä. Varsinainen keitos onkin sitten se jos vähän pöyhäistään tekstin taustoja ja sitä mikä on tämän Luukkaan sitaatin taustalla oleva teksti. Se on oma mielenkiintoinen tarina ja joka haluaa paneutua siihen löytää kyllä apua. Näin jumalanpalvelustasolla riittää kun vähän katsomme mitä nämä kolme suomen kielelle tehtyä käännöstä oikein sanovat meille. Otetaanpa siis tähän se Uusi testamenytti nykysuomeksi.

Herran henki on minun päälläni,
sillä hän on valinnut minut julistamaan
ilosanomaa köyhille.
Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan
vangeille että heidät armahdetaan,
ja sokeille että he saavat näkönsä,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan,
että nyt Herra alkaa toimia.


Kyllähän se näinkin voidaan kääntää ja eri käännösten lukeminen on ihan antoisaa ja joskus oivaltavaakin, ja joskus sitä saa vallan humoristisiakin oivalluksia. Tämänkin äärellä sellaisen saa. Nimittäin nuo sanat ”ja sokeille että he saavat näkönsä” kuullostavat aivan erilaiselta kuin nykyisen käännöksen sama kohta joka lukee meille seuraavasti: ”ja sokeille näkönsä saamista.” Niin, eikä tuosta tule mieleen se, että sokeat saavat näkökykyä, mutta eivät ehkä täyttä näkökykyä. Jääkö joku siinä sitten likinäköiseksi, ja kenellä on huono kaukonäkö, vai mitä se sitten tarkoittaa? Oli miten oli, niin joka tapauksessa, kun meillä on kerran siihen mahdollisuus niin kannattaisi lukea Uutta testamentin käännöstä rinnakkain näiden kahden käännöksen kanssa. Jeesuksen elämä ja toiminta avautuvat näin paljon avarammassa perspektiivissä.

Jätämme kuitenkin tuon pienen viisastelun nyt syrjään ja tarkastelemme sitä mitä Jeesus halusi tuolla kaikella sanoa, tuolla lyhyellä virkaanastujaispuheellaan. Se todellakin Luukkaan kuvauksessa hänen julkisen toimintansa avauksessa, ja Luukas jos kuka oli suunnitellut kertomuskensa ja kaikki sen vivahteet erityisen tarkasti. Hänen kertomuksens kolmessa ensimmäisessä luvussa on puhuttau Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymästä ja sitten Johannes Kastajan toiminnasta, kunnes luvun neljä alussa kuulemme sanat, ja nyt mennään virallisen käännöksen mukaan:

”Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä.”

Ja heti noiden sanojen jälkeen Jeesus on kotikaupunkinsa synagoogassa ja kertoo mitä hän oikein aikoo tehdä. Mitä on Herran riemuvuosi

III näytös Mitä Jeesus tarkoitti?
Voimme kysyä mitä tuo kaikki oikein tarkoittaa? Mitä on Herran riemuvuosi tai sen vanhan käännöksen mukainen Herran otollinen vuosi? Tai mitä sitten tarkoittaa se, ”että nyt alkaa Herra toimia.”

Ehkä lähestymme kysymystä Jeeuksesta itsestään käsin. Olemme tottuneet kuulemaan sen, että Jeeusksella oli poikkeuksellisen vahva käsitys siitä mitä Jumala tekee. Hänen puheessaan Jumala on Jumala joka antaa sateen tulla niin hyville kuin pahoillekin ja tiestysti molemmille paistaa myös aurinko. Mutta jos joku sanoo, että ”Herran henki on minun päälläni” sanoo hän vielä jotain suurempaa. Ja sitten jos tuohon lupauskeen sisältyy vielä sekin, ”että nyt Herra todellakin alkaa toimia” niin ollaan todella merkillisessä puheenparressa. Ja sehän ei tietysti ollut kaikkien mieleen.

Jos Yhdysvaltojen presidentti, tai minkä tahansa vahvan valtion johtaja, puhuisi saman kaliiberin puheen ja esiintyisi samalla itse varmuudella ohjelmapuheessaam herättäisi se kyllä kovasti kummastusta ja aivan varmasti vastustusta maailmalla. Maailman johtajat tulevat ja menevät. Jeeusksen syntyessä maailmaa hallitsi kaikkien aikojen mahtavin hallitsija jos asiat suhteellistetaan, siis tuo jouluevankeliumin keisari Augustus, ja sen jälkeen on suuria hallitsijoita tullut ja mennyt, ja niitä varmasti myös tulevaisuus tuo tullessaan.

Jeesuksen vallan suuruun kuitenkin on ja pysyy. Hän julisti meille toiminnan Jumalaa ja vaati ihmisiäkin toimimaan. Adventti kyllä tarkoittaa odottamista, mutta kristityn tehtävä ei todellakaan ole odotttaa, pitää toimia. Menetimme todellakin paljon kun kirkolliskokous meni sitten hyväksymään uuteen evankeliumikirjaan muutoksen jossa tämä Jeesuksen mainio virkaanastujaispuhe siirrettiin aivan toiseen yhteyteen. Ei se toisaaltahuonossa yhteydessä ole nykyiselläkään paikalla, pyhänä jolloin puhutaan siitä kuinka Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa.

Yhtä kaikki, Jeesus puhui kerran Nasaretin synagoogassa ja kertoi mikä aikakausi on alkanut ja kuka hän oikeastaan on. Että puhumme adventtina niin paljon tuosta odottamisesta vesittää jollain tavalla sanomaa Jeesuksesta, ja tietyllä tavalla ymmärrämme silloin myös kirkkovuoden tarkoituksen suorastaan väärin. Jumalan toiminta ei näet ole sidottu kirkkovuoteen, Jumala ei todellakaan odota. Kirkkovuosi on ihmisten luomus, vaikkakin voimme ajatella että senkin syntyä on johdattanut jumalallinen näky. Tuon näyn tarkoituksena oli se, että muistaisimme meille kaikki tärkeät asiat ja koko kertomus tulisi eläväksi. Jumala ei todellakaan odota, vaan hän toimii, ja että hän on niiden puolella jotka maailma on unohtanut. Siksi Jeesuskin tuli tähän maailmaan. Voi olla, että jos hän tulisi tänään luoksemme, niin hänellä voisi olla aika tuikeaakin asiaa meille. Hän voisi sanoa, että

”Ihan hyvä show teillä täällä tänään ja kynttilöitäkin osaatte sytyttää. Se kaikki on kuitenkin turhaa ellei teistä löydy laupeuden mieltä ja ellette etsi Jumalan tahtoa. Minun isäni ei odota eikä rumsteeraa kynttilöiden kanssa vaan hän toimii. Olkaa tekin Taivaallisen Isän kaltaisia ja toimikaa!” AMEN.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Saarna 9. sunnuntaina helluntaista 10 august mmxiv. Kuka on sinun opettajasi?

Saarna 9. sunnuntai helluntaista

10 august mmxiv

Auran kirkko

II rippikoulun konfirmaatio
Kuka on sinun opettajasi?

Grande omelia

Evankeliumi. Matteus 7:13-14. 
Jeesus sanoo:
»Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!»

Kuka onkaan ihmiskunnan suurin henkilö?
Tämän vuoden rippikoulut, siis molemmat rippikoulut, toivat monella tavalla jotain uutta kokonaistoteutuk-seen, vaikka kaikkea ei suoraan näekään. Meissä suo-malaisissa on enemmän japanilaista kuin uskomme-kaan ja olemme itse asiassa varsin hyviä toteuttamaan ns. kaizen-periaatetta. Muutoksia tehdään oppimalla ja jos niistä mielii saada hyötyä on niiden tapahduttava vähitelle. Sillä tavalla muutoksesta tulee hyvä ja se myös onnistuu.

Jotkin oppitunnit saivat uusia sisältöjä, tai sanotaanko että opetussisältö sai toisen ilmenemistavan. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi yksi niistä Jeesus-oppitunneista. Pohdimme siinä, tai ainakin yritimme, pohtia sitä ketkä ovat maailmanhistorian 5 tärkeintä henkilöä tai 5 ihmiskunnan suurinta henkilöä. Jeesus oli tietysti yksi noista viidestä, mutta ei kuitenkaan sijalla yksi. Tietysti joku näsäviisas olisi voinut sanoa, että Jeesus on tuossa kisassa diskattava koska hän on puoleksi Jumala. Yhtä kaikki, uskonnollinen ulottuvuus on tuossa tarkastelussa vain yksi tekijä.

Opettajan listaus oli viidennestä ensimmäiseen seuraava: Martti Luther; Jeesus nasaretilainen, Paavali tarsolainen; Isaac Newton ja kärjessä mies josta voidaan jo aivan hyvin käyttää nimeä ”Uuden ihmiskunnan perustaja” Steve Jobs, Apple Computerin perustaja, keksijä Thomas Alva Edison potenssiin 6, ainakin potenssiin 6. Hyvin erilaisia henkilöitä kaikki jos hieman lähemmin tarkastellaan ja hyvin tärkeitä henkilöitä. Mutta kenestä on opettajaksi? Paavali menee aina Jeesuksen edelle sillä hän oli varsinainen kristinuskon perustaja jonka opetus on varsin yksinkertaista, mutta suuri siksi niin vaikeaa opettaa. Luther on paljon kiistanalaisempi mies kuin mitä esimerkiksi suomalainen Luther-tutkimus meille kertoo. Isaac Newtonin kirjasta matematiikan perusteet ei tänäkään päivänä voida ottaa mitään pois, mutta hengellisessä mielessä mies ei juuri meille mitään opeta. Jobsin nostaminen kärkeen saa monet raivon valtaan, ja vaikka nykyinen maailmanjärjestys onkin rakennettu tietokoneiden ja ennen kaikkea jokamies-tietokoneiden ja muiden älyvimpaimien varaan, niin edes henkisellä tasolla ihmiskunta ei ole niitä vielä valmis kypsällä tavalla käyttämään. Jobsin hengellinen seuraaminen, mitä se sitten tarkalleen olisikaan, saattaisi koko maailman epäjärjestykseen muutamassa tunnissa. Jäljelle jää sitten Jeesus josta sekä Paavali että Luther aivan ensisijaisesti puhuivat.

Tie totuus ja elämä!
Tänä vuonna jaettu rippikouluraamattu sisälsi muisto-lause-sivun joka oli hieman erilainen kuin takavuosina. Täyttökommervenkeistä kyllä selvisi kun vähän päh-käili. Aivan lopussa oli kohta jossa luki ”Opettajasi.” Siihen oli oikein helppo vastata ja vastauskin on varsin helppo perustella. Jotenkin vieroksuttaa, aika paljon vieroksuttaa tässä kirkossa tapa kun papit ovat perin-teiseen tapaan pitäneet lähtö-, ja tulosaarnoja niin kuin tämä kirkko olisi jonkin ihmisen oma kirkko.

Opettajana esiintyminen on nimittäin vähän eri asia kuin opettajana toimiminen. Kristityllä on nimittäin vain yksi opettaja ja mestari. Niinpä ainakin minä kirjaa nyt ja vastaisuudessa tuohon kysymykseen yhden lauseen ja alle ainoan opettajan nimen. Kun avaatte tuon vetoketjulla varustetun farkku-raamatun niin luette sieltä tuon sivun alalaidasta seuraavan tekstin: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Jeesus.

Mutta mitä se tarkoittaa? Nuo sanathan löydämme Johanneksen evankeliumin neljännestätoista luvusta. Jeesuksen sanat ovat vastaus apostoli Tuomaalle joka oli tullut vallan ymmälle Jeesuksen puheista eikä oikein ymmärtänyt minne Jeesus oli oikein menossa valmis-tamaan asuinsijaa. Sanat ”egoo…” ovat irrotettu jälleen kerran niistä laajemmista yhteyksistä ja niiden jälkeen tuleekin lause joka hyvin paljon avaa myös tänäistä evankeliumi-tekstiämme ainakin puhtaasti hengellises-sä mielessä:   "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Ja koska päivän evankeliumiteksti on niin lyhyt, niin varmasti ajatuksenjuoksumme kestää sen tässä jos luemme sen vielä kerran:   ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

Kieltämättä molemmat katkelmat, niin varoitus ahtaasta portista kuin Johanneksen evankeliumin ”Tie, totuus ja elämä-väite kuullaan sellaisen henkilön suusta jolla on varsin kova itseluottamus ja myös hyvin syvällinen Jumala-tuntemus. Lutherilta, Paavalilta, noilta ihmiskunnan top-five-henkilöiltä vaadittiin kovan luokan itseluottamusta, mutta Jeesuksen kanssa he eivät kilpaile. Ihmiskunnan suurimman tiedemiehen Newtonin ja keksijän nimeltä Steve Jobs jätämme nyt tässä yhteydessä hyväntahtoisesti omaan arvoonsa, he ovat suuruutensa ansainneet muulla tavalla.

Nimittäin, missä vähäisemmänkin sanapalvelijan opettaja on vain ja ainoastaan Jeesus Nasaretilainen, niin sitä se oli Paavalille ja Lutherillekin. Missä kärkiviisikon miehet Newton ja Jobs ovat vapauttaneet ihmis-kunnan henkisiä, älyllisiä ja luovia voimavaroja on Jeesus ainoa vapahtaja.

Todisteluketjumme eli tämä saarnamme alkaa tulla päätökseen ja sitä on turha tällä kertaa pitkittää. Pitemmälle ei kannata kulkea, mutta syvemmälle varmasti pääsemme ajan kanssa. Ajan hitaan, syvällisen ja harkitsevan hyvän muutoksen kautta. Nimittäin siinä missä Steve Jobsin niin sanottu hengellinen seuraami-nen veisi tämän maailman nopeasti raiteiltaan, veisi myös Jeesuksen seuraaminen maailman todella nopeasti raiteiltaan. Nimittäin pian olisimme kaikki työkyvyttömiä raajarikkoja ja silmäpuolia. Niin olisim-me, jos seuraisimme kaikkea sitä mitä Matteuksen evankeliumiin sisältyvä vuorisaarna on kehottanut ennen sanoja ahtaasta portista.

Kaiken ymmärtämiseen tarvitsemme tässä tapauksessa armoa ja vain armoa. Sellaista armoa jonka vain Jeesus voi tuoda ihmiskunnalle. Jeesuksen ystäväksi pääseminen on asia jota voidaan siihen kun saadaan uusi ja  helppokäyttöinen tietokone tai viimeistä huutoa oleva älypuhelin. Pitää kuitenkin muistaa että tällaisten rinnastusten käyttäminen, niin helppoa kuin se onkin antaa vain kalpean aavistuksen siitä mitä Jeesuksen tuleminen sinun parhaaksi ystäväksesi merkitsee. Jeesuksen seura ja siitä kumpuava Jeesuksen mieli ovat sellainen käyttöjärjestelmä jota mikään ihmisen rakentama kone tai keksintö ei ylitä. Päivän virren sanat ”Jeesus parhain ystäväni, löytäisinkö vertaistas…” käyvät toteen. Samoissa ajatuksissa olemme konfirmaatio-laulun tunnelmissa. Viihtykää aina sana ja sakramenttien äärellä niin Jumala voi teidät löytää. AMEN.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Saarna Pyhän kolminaisuuden päivänä 15 junius mmxiv
. ”10 asiaa jota et tiennyt Jumalasta Saarnaajan syynissä.”

Saarna Pyhän kolminaisuuden päivänä

15 junius mmxiv

Auran kirkko

I rippikoulun konfirmaatio
”10 asiaa jota et tiennyt Jumalasta Saarnaajan syynissä.”

Grande omelia


Evankeliumi. Joh. 15: 1-10


Jeesus sanoo: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viini-tarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaas-ti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakas-tanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatat-te käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

Saarnateksti

Vanhan testamentin lukukappale. 
Saarnaajan kirja. 8: 16-17


Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapah-tuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.



Saarnaaja, zen-mestariko?

”Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.”

”Joka tietää ei puhu ja joka puhuu ei tiedä.”

Mitä näillä lauseilla on yhteistä. Toinen on päivän saarnatekstistä ja toinen on varsin yleisitämainen lause ja usein se liitetään zen-mestareiden sanoihin ja zenin harjoittamiseen yleensäkin. Itse asiassa jos luemme koko saarnaajan kirjan juuri tästä näkövinkkelistä, niin siitä kyllä löytyy lauselma toisnsa jälkeen tukea tuolle väitteelle. Kyllä, saarnaaja on melkoinen zen-mestari. Tietysti voimme kyseenalaistaa tämänkin väitteen ja vain todeta, että suuret ja aidot opettajat muistuttavat aina toisiaan hyvin paljon aikakaudesta riippumatta.


10 asiaa jota et tiennyt Jumalasta

Pitkän rippikouluvuoden aikana, keväällä nousi mieleen uusia idea siitä miten tunteja voisi pitää. Enää emme pänttää päähän katekismusta ulkoa vaan pedagogiikka ja sen vinkhet, kuten ylämailla sanotaan, on mennyt ja toinen tullut. Nykyään näkee internetissä kun uutislistoja lukee, vaikkapa amppari-nimistä otsikkolistaa lukee että eräänlaiset listat ovat muodissa. Yksinkertaisesti sanottuna listataan asioita yleensä aina kymmeneen saakka ja otsikkona on sitten vaikkapa 10 asiaa jota et tiennyt siitä ja siitä. Eilenkin herkesi Uuden Suomen verkkolehden päätoimittaja Markku Huusko loihitmaan nopeaan tahtiin avauksen, kommentoitavan blogi-kirjoituksen otsikolla ”6 asiaa, joita et ehkä tiennyt pääministeri Stubbista.”

Yhden rippikouluoppitunninkin voi rakentaa listaamalla 10 asiaa jostain aiheesta. Niinhän teimme täällä toukokuun puolivälissä kun kaikki rippikoululaiset olivat koolla. Tuon sunnuntain aiheena oli ”Taivaan kansalaisena maan päällä” pitkäksi moititun saarnan aiheena oli 10 asiaa jota et tiennyt taivaasta.

Pitkällä intensiivijaksolla joka myös tunnetaan leirinä jatkoimme muutamaan otteeseen samoilla linjoilla, ja yksi kokonaisuus olikin nimeltään ”10 asiaa jota et tiennyt Jumalasta.” Jospa tänään sitten kävisimme vielä lyhyesti läpi nuo kymmenen asiaa ja nimenomaan päivän saarnatekstimme vinkkelistä ja aivan erityisesti tuon lauseen ”Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä” lävitse. Aivan aluksi tässä vaiheessa vielä nuo väitteet, vakavat ja vähemmän vakavat:


I Jumalasta ei kukaan voi tietää mitään ellei hän itse kerro itsestään.

II Jumala joko on tai ei ole.

III Jumalalla on yksi käsitys itsestään mutta ihmisillä on yhtä monta käsitystä Jumalasta kuin on ihmisiä.

IV Jumala oli maailmankaikkeuden ainoa tasa-arvoa harjoittava olento, koska kukaan ei voi tietää hänestä mitään omista lähtökohdistaan.

V Jumala sallii pahan, mutta ei hyväksy sitä.

VI Koska ihminen ei voi tietää Jumalasta mitään, niin hän puhuu aina itsestään puhuessaan Jumalasta.

VII Kaikesta edellä mainitusta huolimatta ihmisten käsitys Jumalasta on parantunut. Tästä todistaa Raamattukin.

VIII Jos ihminen on Jumalan kuva, niin tuo kuva on mosaiikki.

IX Ateistikin tarvitsee Jumalan, ainakin käsitteenä ja olkiukkona, muuten hän ei voisi sitä kieltää. Ajattele myös tätä: yhtä vaikea kuin on todistaa Jumalan olemassaolo, yhtä vaikea hänen olemassaolo on kieltää.

X Jumalalla ei ole kylmä vaikka avaruuden lämpötila on lähellä absoluuttista nollapistettä.


Lähdemme nyt liikkeelle takaperoisesti eli juuri lausumastamme kymmenennestä väitteestä joka oli kevennys. Ehkäpä Saarnaaja olisi päätynyt samanlaiseen toteamukseen jos hänellä olisi ollut samanlaiset tiedot kuin meillä tänä päivänä on maailmankaikkeudesta. Aivan varmasti. Väitteestä löytyy varmasti paljon syvällisempääkin jos sitä vähän aikaa pohtisimme; jätämme sen kuitenkin nyt kevennykseksi.

Väite yhdeksän jossa puhuimme ateistista ja siitä miten hän tarvitsee Jumalan käsitteenä ja olkiukkona voidakseen kieltää koko asian tuo meidät hyvin lähelle Saarnaajaa ja hänen persoonansa salaisuutta. Se on todellisen skeptikon, epäilijän ja ajattelijan puhetta. Se on myös aivan oikean tiedemiehen puhetta. Kaikki muu paitsi matematiikka, fysiikka ja kemia ovat kaunokirjallisuutta ja niissäkin on aina pienenpieni mutta.

Aivan varmasti ihminen Jumalan kuvan on mosaiikki. Kun katson tietä nyt ja vähän tarkemmin en löydä kahta samannäköistä ihmistä. Saarnaaja tuli lausuneeksi todellakin jotain joka koskettaa kaikkien aikojen ihmisiä, mutta hän eli 300 vuotta ennen Jeesusta. Toisaalta Jeesus ja ne jotka terävimmin Jeesuksen sanoja muokkasivat ja ylös kirjoittivat olivat myös paljossa velkaa Saarnaajalle. Mitä juuri äsken sanoimme on kommentti seitsemänteen väitteeseen: ”Kaikesta edellä mainitusta huolimatta ihmisten käsitys Jumalasta on parantunut. Tästä todistaa Raamattukin.”

Vaikka ihmisen käsitys Jumalasta on parantunut pikku hiljaa ja Jeesuksen myötä niin edelleenkin voidaan sanoa ”Koska ihminen ei voi tietää Jumalasta mitään, niin hän puhuu aina itsestään puhuessaan Jumalasta.” näin voi käydä ihmiselle joka on seurakunnan yhteydessä koko ikänsä eikä nöyrry ylpeytensä edessä. Kuka sanoisi hänelle ”Elämä on pelkkä pitkä rippikoulu.” Tämän enempää emme voi ehkä sanoa kuudennesta väitteestä.

Jumala sallii pahan, mutta ei hyväksy sitä. Saarnaaja olisi voinut nikotella väitteen toisen puoliskon kanssa, mutta meille se on ainoa järkevä lähestymistapa jos haluamme pysyä järjissämme ja pitää sellaisen rakennelman josta käytetään nimeä ”kristillinen usko” ylipäänsä kasassa.

Väitteet neljä, kolme ja kaksi tuskin aiheuttaisivat ongelmia Saarnaajalle. Hänhän sanoi että sama kohtalo on hurskaalla ja pahallakin kun puhutaan tasa-arvosta. Ja kun ihminen ei voi tietää Jumalasta mitään niin hän tekee omia tulkintojaan ja jokaisella on oma tulkintansa. Väitteestä ”Jumala joko on tai ei ole” löydämme Saarnaajan omimmillaan.

Entäpäs sitten viimeinen väite, asia jota et tiennyt Jumalasta: ”Jumalasta ei kukaan voi tietää mitään ellei hän itse kerro itsestään.” Saarnaajan mukaan ihminenhän ei voi käsittää Jumalan tekoja. Saarnaajalle tuo väite olisi ollut aika oudon kuuloinen, ainakin aluksi. Mutta skeptikonkin on väite periaatteessa hyväksyttävä. Tähän asti voimme kulkea Saarnaajan kanssa, mutta nyt meidän on toistaiseksi sanottava hänelle näkemiin. Ei näkemiin lopulliseen sävyyn, tapaamme varmasti vielä monta kertaa.

Olemme siis ensimmäisessä väitteessä. Se ei ollut ihan miten tahansa ilmaan heitetty väite, asia jota et tiennyt Jumalasta. Aivan lopuksi avaamme asian ja toteamme vain sanat jotka on kirjoitettu Johanneksen evankeliumin ensimmäiseen lukuun: ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet. Armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Jumala on edelleenkin salattu, mutta emme ole enää aivan niin lohduttomassa tilanteessa kuin Saarnaaja kerran oli. AMEN.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Saarna viidentenä sunnuntaina loppiaisesta. 09 feb MMXIV. "Jeesusko pervitiiniä?

Saarna 09 febMMXIV
5. Sunnuntai loppiaisesta
"Jeesusko pervitiiniä"
Kahdenlainen kylvö.
Grande omelia

Evankeliumikirjamme otsikkokappale lukee päivän aiheesta seuraavasti: "Jeesus kertoo vertauksen kylväjästä, joka kylvää hyvän siemenen peltoonsa. Mutta myös hänen vastustajansa kylvää siemenensä. Kummankin kylvämä siemen kasvattaa oman satonsa, mutta ihminen ei kykene aina arvioimaan, missä kulkee Jumalan ja pahan valtakunnan raja. Vasta Jumala tekee oikean erottelun aikojen lopulla. Uskovien tulee sen tähden antaa Jumalan sanan vaikuttaa. Näin he kestävät toistensa heikkouksia odottaessaan Jumalan korjuuaikaa. Päivän evankeliumi-tekstinä on Markuksen evankeliumin kohta: 9:38-41.

Johannes sanoi Jeesukselle: »Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.»
Mutta Jeesus vastasi:
»Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.»

Kirkkomme perinteeen mukaisesti aivan ensimmäisenä tulee lähteä siitä, että saarna kirjoitetaan päivän evankeliumitekstin pohjalta. Joskus se on vaikeaa ja silloin etsii ratkaisua epistolan pohjalta. Jos siitäkään ei oikein löydy mitään, niin sitten mennään Vanhan testamentin puolelle. Joskus sitten käy niin, että evankeliumiteksti on vain otettava kauniisti käteen ja siitä on saarnattava. 

Tämän päivän tekee myös vähän hankalaksi se, että juuri tämä päivä, 5. sunnuntai loppiaisesta, tulee niin harvoin mukaan kirkkovuoden kiertoon. Syy tähän on tietysti vaeltavassa pääsiäisessä. Ja jos pääsiäinen sattuu olemaan kovin myöhään huhtikuulla niin sitten kynttilänpäivä vie siltä paikan ja sitten ollaankin jo paastonaikaa edeltävissä pyhissä. Joskus voi vierähtää parikin vuosikymmentä ilman tätä pyhää kirkkovuosien kierrossa.
 
Vanhoja saarnoja, omia ja toisten kirjoittamia ei osviitaksi niin helpolla mistään löydy. Niinpä on vain yritettävä löytää tekstistä jotain tai sitten pitäydyttävä evankeliumikirjan otsikkokappaleen sanoissa ja lähdettävä aukomaan niitä hieman päivän teksteillä höystäen. Tai sitten on vaikea takerruttava päivän aiheeseen ja jotenkin livahdettava enemmän ensimmäisen vuosikerran tekstiin jossa puhuttiin pellosta johon isännän vihamies oli kylvänyt rikkaviljaa.

Vaikeus on kuitenkin yhteinen, sekä erityisen saarnaviran hoitaja että seurakunnan. Monesti tulee mieleen edellinen Rooman kirkon johtaja, siis katolilaisten paavi, Benedictus XIV eli Josef Ratzinger. Hänellä oli tapana käyttää saarnoissaan puhetapaa, lähestymistapaa, josta voidaan käyttää nimitystä veljellinen monikko. Useasti noissa puheissaan, joita aika moni suomalainenkin saarnamies on tavaillut, päivitteli tehtävän, jostain tekstistä saarnaamisen ja opettamisen avaavaa isoa ja vaativaa tehtävää. Niinpä hänellä oli tapana sanoa: ”tänään keskitymme tähän sanaan,” ja joskus hän otti tarkasteltavakseen useammankin sanan tai asian. Mutta yhtä kaikki joskus tehtävä jonkin saarnatekstin on hyvin vaikea ja sanoja ei tahdo löytyä.

Mutta jostain kuitenkin on aloitettava. Meille kaikille voi olla tuttuja sanat ”karman laki” tai ainakin käsitteenä ymmärrämme sen varsin hyvin. Ja sitten kun vielä Vapahtajammekin suulla on puhuttu siitä että sitä ihminen on lopulta niittävä mitä on kylväväkin, niin sanat tulevat ymmärrettäviksi. Ei siis pitäisi olla vaikeaa tuoda hengellisessä mielessä kylvämiseen, rikkaruohoihin ja sadonkorjuuseen liittyviä asioita ihmisten luo kun ajatus syystä ja seurauksesta  on jo tuttu. Kun ajattelemme sitä miten tuo asia jolla ihmisten syntisyys voidaan niin helposti osoittaa kaikille maailman ihmisille niin ei pitäisi sanan levittämisen maailmaan olla niin vaikeaa. Puhe kylväjästä, kylvämisestä ja kahdenlaisesta kylvöstä ei tule kenenkään tajuntaa ikään kuin tyhjään tauluun. Tämä kaikki meille pienenä kertauksena siitä missä yhteyksissä päivän otsikko ja tekstitkin liikkuvat.

Ehkäpä kiinnekohdan löytäminen ei sittenkään ole niin vaikeaa; nimittäin tästä päivän evankeliumista. Siinä puhutaan pahojen henkien ulos ajamisesta ja siitä kuinka sitä tehtiin Jeesuksen aikana ja Jeesuksen nimeen. Teksti voi herättää tänäkin päivänä kysymyksiä ja ainakin yhden varsin suuren kysymyksen: ”Mikä loppujen lopuksi on aitoa?” Nimittäin Jeesuksen sanat ”Joka ei ole meitä vastaan on meidän puolellamme” herättävät vielä isomman kysymyksen. Ne herättävät kysymyksen aitoudesta, siitä mikä on oikeaa Jeesuksen nimissä toimimista ja mikä ei. Nyt lähestymmekin tuota päivän otsikkoa joka oli kysymys kahdenlaisesta kylvöstä, puhe jossa aitouden kysymys nousee myös esiin.

Kysymykseen aitoudesta voisimme vastata hyvin yksinkertaisesti jos vain haluaisimme. Missä Jeesus kohdataan ja missä hänen nimissään tehdään hyviä tekoja, siellä on aitoutta ja sitä voi olla seurakunnassa ja kirkossa. Kieltämättä nykyään, kun ymmärrämme miten ihmismieli toimii ja millaisten asioiden summa se on, voi olla hyvin vaikeaa perustella pahojen henkien olemassaoloa. Mitä Jeesuksen aikana tapahtui, sitä emme oikein tiedä. Eri aikakausien ihmiset ajattelevat eri kaavojen mukaisesti, mutta jotain yhteistä kuitenkin voidaan löytää. Hetkellä jolloin jostain vapaudutaan, suuri sillä hetkellä tapahtuu jotain todella ihmeellistä. Niin tapahtui joskus kauan sitten ja niin tapahtuu aivan varmasti tänäänkin.

Aina Jeesuksen nimessä toimiminen ei herätä kovin paljon hyviä tuntemuksia. Se ei ole ihme jos muistamme itse Jeesuksen ja sen miten hän toimi ja sen miten häneen suhtauduttiin, ja mikä oli lopulta hänen kohtalonsa. Jeesus oli siinä mielessä esimerkki laadukkaasta kohtaamisesta, että tulosta syntyi aina ja takuuvarmasti. Hänestä joko pidettiin tai sitten hänestä ei pidetty. Hän nimittäin oli se kylväjä josta hän myös itse puhuu. Tänään on myös liikkeellä monenlaisia kylväjiä, se on aina pidettävä mielessä.

Mutta juuri tällä hetkellä näyttää hieman siltä, että kaikkinainen julistaminen ja Jeesuksen nimissä tekeminen olisi vähän väsyksissä. Kirkolla ja seurakunnilla on välillä ikään kuin parempia aikoja ja välillä kuljetaan uuvuksissa. Erään virret sanat tulevat välillä oikein tutuiksi: Ja vaikka maailmassa on kirkko vieras niin, häväisty, haavoitettu, revitty uuvuksiin, sen pyhät vartiossa kuitenkin odottaa, yön valta milloin päättyy ja aamu aukeaa.”

Näin suuren urheilujuhlan aikana voi muistella menneitä, menneitä tapahtumia ja menneitä kielikuvia. Nykyään kuin maailma on täynnä kelloja ja virikkeitä näyttää aika kulkevan joskus. Mutta jos menemme radion aikauteeen niin silloin kahden, kolmen tunnin jakso saattoi tuntua vallan pitkältä. Siinä ajassa vietiin ennen muinoin, näin kai jo voidaan sanoa, 50 kilometrin hiihto. Vanhemmat polvet, tai sanotaan ne joilla on muistikuvia kauempaakin, muistavat miten joku pitkän matkan hiihtäjä sammui energiavarojen loputtua tai kun oli jakanut voimansa väärin. Monesti tuossa simahtamisessa oli myös kyse siitä, että oli käytetty vähemmän tai enemmän piristeitä. Se oli suomalaisillekin tuttua puuhaa. Sotavuosina kaukopartiohiihtäjät saattoivat pysyä hereillä parikin vuorokautta ihmelääke pervitiinin avulla, ja sitä hiihtojoukkueemme käytti kymmenien vuosien ajan rohkean valmentajamme Veli Saarisen johdolla. Pervitiinin avulla saattoi hiihtää ensimmäiset kymmenet kilometrit todella kovaa kun kipukynnys oli häivytetty, ja silloin kehon energiavarastot käytettiin loppuun. Todellakin se oli huumassa hiihtämistä, muuta kun noutaja tuli niin sitten sipannut hiihtäjä vietiin leiriin, hiihtojoukkueen tukikohtaan pulkassa vetäen ja viltteihin käärittynä. Toki pahimpaan henkitoreeseen oli annnettu muutama mukillinen mustikkasoppaa.

Edellinen kielikuva ja näky on paljon kuvaava. Tuolla tavalla voi käydä sanajulistajalle, yksittäiselle seurakunnalle ja joskus koko kirkolle. Maaliin pitäisi kuitenkin päästä, perille pitäisi kuitenkin päästä. Ja sanoman pitäisi pysyä kirkkaana mielessä. Hiihtokilpailuissa, vaikka kuvia otetaan yleensä niistä kolmesta mitaleille päässeestä, on vain yksi voittaja. Elämässä jota voidaan verrata entisaikojen pitkään hiihtokilpailuun jokainen voi päästä perille, ja perille pääseminen on aina voitto. Tämä ei ole mitenkään uusi ajatus; näin olemme vain tuoneet nykypäivään ja nykysanoin ymmärrettävämmäksi apostoli Paavalin puheen juoksijoista toisen Timoteus-kirjeen neljännessä luvussa:

”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.”

Joku voisi nyt kysyä. ”Mitä te seillä oikein tarkoitatte? Ette kai te väitä että noilla puheillanne vanhan ajan hiihtokilpailuista, pervitiinistä ja maaliinpääsystä ihmelääke Jeesuksen avulla väitä että oikea usko olisi jonkinlaista dopingia, suorituksen keinotekoista parantamista.”

Meillä ihmisillä jotka urheilua seuraamme, ja kyllähän jokainen isoja kisoja tavalla tai toisella seuraa, on käsitys kielletyistä aineista. Ja itse urheilijat joita monet jopa palvovat, he joutuvat elämään hyvin varovaisesti ja tarkasti koska ovat itse tarkkailun alla. Nyt kun siirrämme nämä ajatukset ja kielikuvat uskon ja kristillisen vaelluksen maailmaan, ja muistamme mitä synti on niin kieltämättä joku voisi sanoa seuraavaakin:

”Nyt ne siellä yrittävät todistella toisilleen että elämä on pelkkä uskon kilpajuoksu ja Jeesus on pervitiiniä.”

Niin yksittäiset sanat niin kovin helposti muistetaan ja monesti näkee sellaista, ne kokonaan irrotetaan suuremmasta yhteydestä. Aivan lopuksi pitää todeta:

I Elämä todellakin on pitkä kilpajuoksu tai kilpahiihto; Paavali jos olisi kirjoittanut lumisen maan edustajille olisi puhunut ehkä pitkästä erävaelluksesta. Nimittäin Suomen seuduilla lykittiin lylyä jo Paavalin aikoina.

II Elämässä on tärkeintä reilu kilpailu ja se, että pääsee perille. Ja näin jokainen voi olla voittaja.

III Reilu kilpailu on lähimmäisen kunnioittamista, hänen ainutlaatuisuutensa näkemistä ja kaikkea muuta mitä miellämme ja tiedämme kuuluvan lähimmäisen rakastamiseen.

IV Vertauskuvallisesti Jeesus on parempaa dopingia kuin ennen vanhaan hiihdossa käytetty pervitiini. Jos usko pysyy lujana ei simahtamista tapahdu viimeisen peninkulman aikana.

V Kirkko elää ja pysyy voimissaan vain pitämällä sanomansa kirkkaana. Ihmisille on annettava Jeesus ja hänen evankeliuminsa.

VI Ja lopuksi: Vanhassa on aina vara parempi ja siihen palaaminen on aina paluuta oikeaan ja alkuperäiseen. Kirkkoa ei ole olemassa jos sen palvelijoiden ja johtajien suuta polttavatsellaiset  sanat kuin synti ja Vapahtaja. Sellainen joukkue ja sen urheilijat, kun näin isojen kisojen aikana käytämme urheilullisia kielikuvia, ei kyllä tuo perimmäiselle työnnantajalleen kunniaa. Hiihtäjät sippaavat toisensa jälkeen ja kukaan ei uskalla käyttää voittoja tuovaa ihmeainetta jota kyllä repussa olisi rajaton määrä.

Loppujen lopuksi, kun puhumme urheilukielikuvilla, kaikkinainen uudistaminen, virsikirjan uudistaminen, raamatunkäännökset, ja jumalanpalveluksen uudistaminen, ne ovat itse asiassa välineurheiluun verrattavissa oleva asia ja eräänlaista, eikä edes eräänlaista, vaan jopa suoranaista väärää kylvöä.

Tänään emme ehkä päässeet tekstin ytimeen. Varsinkin sanat ” Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille” tuntuvat vielä jäään auki. Vai jäävätkö sittenkään? Jeesuksen ajoista olemme toki edenneet jo paljon olisiko tänään vesimaljan antaminen toiselle aivan yhtä suuri laupeudentyö jota Jeesus peräänkuuluttaa. Meillä ei ole täällä kotikonnuilla puutetta vedestä, mutta paljon on meillä puutetta aidosta tunteen välittämisestä. Mutta olkoot nuo sanat ja kaikki mitä ne herättävätkää meille kaikille yhteisenä kotiläksynä. AMEN.