sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Saarna kolmantena sunnuntaina helluntaista 14 jun MMXV. Millainen on kutsu Jumalan valtakuntaan?

Saarna kolmantena sunnuntaina helluntaista.
14 junius MMXV
Auran kirkko
Millainen on kutsu Jumalan valtakuntaan
Messu. I rippikoulun konfirmaatio
Grande omelia

Luuk. 9: 57-62
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
    Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
    Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”


I Alkukuva
Eilen ei tullut kuluneeksi mitään suuria tasa-vuosia: no tarkastetaanpas tässä vielä kaikki; 2015 miinus 1897… sehän on 118 vuotta. Eilen tuli kuluneeksi todellakin 118 vuotta suururheilija Paavo Nurmen syntymästä ja asiaa tietysti muistettiin asiaan kuuluvalla tavalla. Tuosta miehestähän riittää paljon puhuttavaa ja monet tästäkin ovat varmaan tästäkin joukosta kuulleet jonkin pienen kertomuksen hänestä, urheilijana tai grynderinä, talojen perustaja-urakoitsijana. Katsomme nyt yhtä ohikiitävää kuvaa joka jollain tavalla muistuttaa noita kolmea kohtausta Jeesuksen aikana, niitä jotka juuri kuulimme.

Joskus hänen elämänsä jälkimmäisen vaiheen aikana, sotien jälkeen Helsingissä Paavo oli tapansa mukaan valvomassa miten rakennustyöt etenivät. Sitten näemme kuinka hän puheilleen pyrkii eräs nuorehko mies. Tämä ilmaisee asiansa ja sanoo Nurmelle ”Tulin kattelemaan töitä.” Nurmi katsahtaa mieheen ja sanoo ”No hyvä kun tulit, mutta älä sitten koske mihinkään.” Paljon nähnyt Nurmi näki nuoren miehen läpi ja tietenkin sen, että ei hänestä taitaisi työmieheksi olla. Kun hän oli vaatinut hyvin paljon itseltään, niin sitä hän teki muiltakin, joskus kyllä kieltämättä aika kohtuuttomissa määrin.

Nyt emme kuitenkaan lähde miettimään miten tuo ensimmäiselle Jeesuksen luo tulijalle annettu vastaus muokattaisiin Paavo Nurmen-tyyliin, toteamme, että suuret persoonat muistuttavat aina toisiansa, ja joka on paljon nähnyt, hänen sanansa myös aina painavat enemmän kuin muiden.

II Toinen kuva ”Jeesuksen työmaalla”
Jeesuksen työmaalla oli vähän samanlainen tilanne, tosin Nasaretin mestari on paljon runsassanaisempi kuin hiilimurskan valtias. Mitä näemme on vain tuokiokuva, ja sitä emme tiedä mikä oli tuon erään miehen myöhempi kohtalo.

Jeesushan oli julistanut jo useamman vuoden ajan Jumalan valtakuntaa, hän oli ollut kiertelevä saarnamies joka oli saanut mukaansa oppilaita ja melkoisen joukon muita seuraajia. Aina hänen opetuksiinsa ei suhtauduttu mitenkään myönteisesti. Jos Jeesus haluaa jotain noilla sanoillaan:

”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi,”

ilmaista niin se on ehdottomuus jota hänen seuraajaltaa tuossa tilanteessa vaaditaan. Ihminenhän kaipaa aina turvallista kotia ja kysynpä täällä olijoilta, että kuinka moni olisi valmis valmis lähtemään Jeeuksen mukaan täysillä jos hän tulisi ja mukaansa pyytäisi, tai kuka olisi valmis luopumaan tänäisistä suunnitelmistaan ja tekemään jotain aivan muuta. Ihminen kaipaa turvallista paikka, kotia jonka oven voi sulkea kaiksilta muiden vaatimiuksilta, mutta Jeesus kulkee Jerusalemiin kuolemaan. Häne ei elä tuossa hetkessä vaan jo tulevassa. Ensimmäinen tulija pitää varmasti sisällään samoja varauksia kuin toinen ja kolmaskin, ja vastaus on kaikille aivan sama.-

Jos jotain lieventävää haluamme noista sanoista ja tuosta tilanteesta löytää on se varmasti siinä, että tuohon maailman historian kulun muuttaneeseen tapahtumaan oli liput jo myyty. Torjutut tulijat löysivät varmasti lohdukkeen viimeistään pitkäperjantaina kun Jeesus kuoli häpeällisellä tavalla. Ajatus on hyvin peri-inhimillinen. Paavo Suuren puheille tullut nuori mieskin löysi varmasti lohdukkeen kokemukselleen.

Jeesuksen työmaalla sattunut asia ei ole aivan yhteismitallinen tähän päivään ja meidän elämäämme. Jeesuksen seuraaminen tuolla tavalla johtaisi koko yhteiskunnan kaaokseen, ja se olisi monen asian loppu. Ja vaikka vallankumous on aina vallan ihana asia, niin ehkä kannattaisi miettiä ainakin vähän aikaa.

Niin oudolta kuin se kuulostaakin niin kyllä tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu. Että on olemassa ratkaisu, siinä ei lienen mitään outoa, mutta siinä voi olla oudonkuuloinen sävy, siinä mikä on ratkaisu! Ensi kuulemalta vastaus herättää varmasti monesta vastauksen: No ei ikinä, mutta kyllä me niiin opetamme. Vastaus lyhyt ja siinä on kuusi sanaa.

Vastaus on KIRKKO! Luterilaisen opin mukaan kirkko jossa sanaa puhtaasti saarnataan ja sakramentteja oikin jaetaan.

III Yhteyden aika

Äskeinen väite pitäisi varmaan perustella. Lähdemme liikkeelle Jeesuksesta ja korotetusta Jeesuksesta, ainutlaatuisesta ihmisestä. Kertaamme tässä yhden asian sellaiselta väitelistalta, omalla tavallaan ajanmukaisesti laaditusta listasta jonka otsikko on 10 plus yksi asiaa joita et tiennyt Jeesuksesta.

”Jeesus mietti 30 vuotta mitä sanoisi. Sen jälkeen on ihmetelty 2000 vuotta mitä hän oikeasti tarkoitti.”

Yhden asian tiedämme. Tiedämme sen mihin Jeesus Kristus meitä kutsui? Hän kutsui meitä elämän yhteyteen. Hänhän sanoi: ”Minä ole tie, totuus ja elämä. Joka uskoo minuun ei ikinä kuole." Päivän evankeliumin mies, se ensimmäinen tulija sanoi: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Mutta Jeesus osoitti hänelle, ettei ole olemassa mitään paikkaa, ei mitään olotilaa, johon voisi astua ja jossa olla.

Tämän päivän ihmisiä, kuten kaikkia muitakin hän, Jeesus,  tahtoo opetaa siinä, että hän ei houkuttele ketään yhteyteensä haaveellisilla maailman lupauksilla. ja vielä enemmän: hän ei pakota ketään seuraajakseen.

—Missä uskon varjossa ilmenee pahoinvointia, voidaan olla aivan varma, että siellä on eri mestari kuin Nasaretin mestari.

—Missä uskon varjolla kiihkoillaan, siellä on eri mestari kuin Nasaretin mestari.

—Missä niin sanottu usko niin sanottujen uskovaisten ihmisten olemus haisee samalle kuin huonosti ladattu kompostori voidaan olla täysin varmoja siitä, että siellä on aivan eri mestari kuin Nasaretin mestari.

Vaikka meitä ei houkutellakaan Kristuksen yhteyteen tämän maailman onnen lupauksilla ja suoranaisella menestyksellä ovat lukemattovat ihmiset käyneet hänen luoksensa apostoli Pietarin sanoin:

"Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”

He ovat kokeneet, että ”missä syntien anteeksiantamus on, siellä on elämä ja autuus:” Mutta missä on epäonnistuttu on juuri siinä että ihmistä ei kutsuta Kristuksen opetuslasten, syntisten ihmisten yhteyteen, vaan itsensä Kristuksen yhteyteen. Ei syntinen ja paha voi toista auttaa ellei heillä ole yhteistä mestaria. Tämä pitäisi aina muistaa.

Tiedämme myös yhden asian. Kutsu Jumalan valtakuntaan merkitsee aina uuden yhteyden syntymistä ihmisten välille. Kristusta kohti kulkevat ihmiset lähestyvät toisiaan, tulivatpa he sitten miltä suunnalta tahansa. Että kutsu Jumalan valtakuntaa voisi tapahtua, siihen tarvitaan kirkkoa ja sitä, että sen sanoma aika ajoin puhdistetaan kaikesta mikä siihen ei todellakaan kuulu.

IV Lyhyt lopetus
Tietenkin tässä voi kaikkien näiden sanojen jälkeen jäädä hieman paha mieli noiden evankeliumitekstin kolmen tulijan suhteen. Löysivätkö he onnen ja vastauksen kysymyksiinsä. Ainakin he tiesivät kuka Jeesus oli. Ehkäpä he olivat seuranneet häntä jonkin aikaa. Ehkäpä Jeesus sitten tarkoitti sitä, että apostolien paikat, ne 12 olivat jo täytetty. Näin on hyvä ja turvallista ajatella. No entäpäs sitten se Paavo Nurmen juttusille pyrkinyt nuorehko mies. Tässä kohden jäämme epätietoisuuden valtaan. Toisaalta meidän ei tarvitse tietää aivan kaikkea. Tämän me kutsumisesta tiedämme, enemmän kuin aluksi uskoimmekaan.

Hyvät rippikoululaiset, ja nyt en tarkoita vain tänään herran kansan ensi ripille ja ehtoolliselle tulleita, vaan kaikkia. ”Elämä on todellakin pelkkä pitkä rippikoulu.” Ehkä parhaiten tämä väittämä on perusteltu Uuden testamentin filippiläiskirjeessä näillä sanoilla:

”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.”

Että on aloittanut, se on hyvä asia. Päätökseen saattamiseen tarvitaan enemmän aikaa.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti