tiistai 9. huhtikuuta 2019


Kärsimystä ja diilejä.


Judica — 5. s paastonajan sunnuntai — 
Kärsimyksen sunnuntai

Messu Auran kirkossa

Saarna 07 aprilibus mmxix

Kirkkoherra Torsten Sandberg

Grande omelia



Evankeliumi
Joh. 11: 47–53
Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
 Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.



Alkunäky

Talven valoa on yksi ruotsalaisen elokuvataiteen ja näyttämötaiteen mestarin Ingmar Bergmanin elokuvista.  Elokuvan oikea nimi ei tietenkään ole Talven valoa, vaan se on jälleen suomalainen kummallisuus. Oikea nimi on Nattvardsgästerna eli ehtoollisvieraat. Toisaalta kirkon valaistus, luonnollinen auringonvalo, tekee siitä visuaalisesti mestarillisen ja tietysti kuvaaja Sven Nyqvistin kädenjälki tekee elokuvasta ainutlaatuisen. Talven valoa siinä nähdään, ja itse Bergman etsi kirkkoa jossa talven valo toimisi kuten hä halusi. Kerrotaan että Bergman vietti kirkossa yhden päivän elokuvaa suunnitellessaan.

Minun itse piti matkustaa hyvin kauas, Australiaan saakka, nähdäkseni tuo elokuvan. Matkaa on nyt kuljettu lokakuisesta illasta vuonna 1987 Sydneyn Hare Krishnojen kamarielokuvateatteista jonkin verran ja elokuva on tullut katseltua ainakin 10 kertaa. Tämä vuosi jäi väliin, mutta ehkä sitten ensi vuonna tammi-helmikuun vaihteessa. Ehkä perustamme seurakuntaan uudenlaisen opintoryhmän ja katselemme elokuvia joissa aiheena on uskonto. Pelkästään erilaisista Jeesus elokuvista saisi yhden kauden ohjelman joka alkaisi tammikuulta ja päättyisi viikolla ennen Palmusunnun-taita. Ehkä sitten ensi vuonna. Mutta mennäänpäs tuohon elokuvaan ja kerrotaan pintapuolisesti mitä siinä tapahtuu:
On sunnuntai. Vain kourallinen läsnäolijoita on mukana kirkkoherra, tai sanotaan kirkkopaimenen, Tomas Ericssonin jumalanpalveluksessa Mittsundan keskiaikaisessa kirkossa. Ehtoolliseen osallistuu opettajatar Märta, joka seuraa Tomasia uskollisesti kaikkialle. Paikalla on myös Pärssonin pariskunta – Karin, jonka todellisuudentaju on kunnossa, sekä itsemurhan partaalla oleva Jonas. Viimeisenä yrityksenään löytää lohtua ja opastusta Jonas pyytää neuvoa Tomakselta, mutta epätietoisuuden tuskassa kamppailevan papin oma usko Jumalaan on horjunut hänen rakkaan vaimonsa poismenon vuoksi. Hän epäonnistuu sielkunhoitajan ja niinpä Jonas lähtee kirkosta hämillään ja ampuu itsensä. Tomas kuulee tapauksesta ja käy auttamassa ruumiin kuljettamisessa. Hän ja Märta selvittävät välinsä; Tomas ei pysty rakastamaan Märtaa. Tomas kertoo Karinille suru-uutiset. Elokuva päättyy siihen kuinka Tomas aloittaa päivän toisen jumalanpalveluksen tyhjässä kirkossa. Tyhjä, no Märtä on siellä joka tapauksessa mukana, onhan hän saanut olla Tomaksen autonkuljettajana tuona kovin raskaana päivänä.

Elokuvassa on tietenkin monta kohtausta ja niistä yksi on aika erikoinen. Suntio Algot Frövik puhelee Tomakselle varsin erikoisia juttuja. Algot on vanha rautatieläinen joka tekee suntion töitä lisätienestin vuoksi. Allan Edwall tekee Frövikin hahmosta hyvin uskottavan. Frövik on kipujen ja sairauden mies ja on helppo ajatella että hän kärsii vaikkapa selalisesta sairaudesta kuin pehmytkudostulehdus eli fibromyalgia. Monelta elokuvan nähneeltä jää huomaamatta se mitä Frövik pastorille kertoo. Ehkä moni hämmästelle suntion manööveerejä ja itsekkään tuntuista puhetapaa. Hänellä olisi kuitenkin paljon asiaa pastorille joka ei pysty häntä kuuntelemaan. Frövikillä on ihan oikeasti asiaa mutta hänen ei saa vastausta vaan Tomaksen tuskainen ilme on vastauksena. Hänen väitteensä on siinä, että hän on oikeastaan kärsinyt paljon enemmän kuin Jeesus. Jeesus joutui kärsimään hänen mukaansa aivan muutaman tunnin kun hänen kärsimyksensä ja kipunsa on kestänyt vuosia ellei peräti vuosikymmeniä. Tuollaisia väitteitä emme kovin monesti kuule. Mitä tulee fyysiseen tuskaan on tuo Bergmanin elokuvan hahmo varmasti aivan oikeassa ja hänen valituksensa on sillä tavoin oikeutettu. Toisaalta elokuvassa kaikki kärsivät, ehkä kanttoria lukuun ottamatta joka katsoo koko näytelmää, kiinalaisten liikkeellelähtöä pelkäävää ja itsemurhaan sortuvaa kalastaja Perssonia, toteutumattomasta rakkaudesta riutuvaa Märtää ja kaikkeen tuskastunutta pastoria kovin huvittuneesti. Hänellä on mielessä jo illan riennot  kaupungissa ja hän onkin menossa soittamaan vapaamuurareiden rientoihin. Tietyllä tavalla Frövik on kuitenkin kaikista mielenkiitoisin hahmo jonka elokuvasta löytää.

Lyhyt katsaus teksteihin
Päivän tekstit sisältävät paljon asioita jotka herättävät mielenkiintoa ja synnyttävät ajatuksia. Abrahamin uhri, se kuinka Jumala vaatii häntä surmaamaa hänen esikoisensa ja kuinka tämän kautta hänet nähdään uskon esikuvana olisi antoisa aihe lähestyä. Heprelaiskirjeen katkelman näyt ovat huikeita. Mitähän lopulta tarkoittaa lauselma: ”Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan.” Jäämme miettimään asiaan.

Yksi pointti
Päivän evankeliumi on kuitenkin se teksti jota meidän on tämän alkunäyn ja lyhyen katsauksen teksteihin jälkeen lähestyttävä. Se on avain moneen asiaa, eikä kaikista  vähiten myös pääsiäisen sanomaan ja sanotaanko kärsimykseen yleensä. Löydämmekö siitä jopa jotain valoa suntio Frövikin väiteelle.

Päivän tekstistä näemme kuinka Jeesus koetaan uhkaksi koko järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Hän edustaa aivan jotain muuta kuin kansan johtajisto haluaisi. Toisaalta juutalaisten suuressa neuvostossa on jäseniä jotka aivan oikeasti ymmärtävät häntä ja ovat hänen kannattajiaan, hänen seuraajiaan. Samaisen Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa olemme nähneet kuinka eräs kansan johtomiehistä Nikodemos on käynyt Jeesuksen luona saamassa oppia. Ja tuohon keskusteluun sisältyykin kaikkien tuntema pienoisevankeliumi Johannes kolmekuustoista.

Jeesus on suosittu kansan keskuudessa ja häntä pelätään. Hän on vapauttamassa ihmisiä turhista peloista ja toisten laatimista turhista säännöistä ja käyttäytymistavoista. Jeesus on julistanut ja elänyt todeksi aivan jotain muuta mihin on totuttu. Yksinkertaisesti Jeesus on hyökännyt eliittiä vastaan ja hän on kohta maksava siitä kovan hinnan. Häntä pelätään ja jos hän saa jatkaa niin tapahtuu vallankumous. Ylipappi Kaifas sanoo ”Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki.” He pelkäävät oman asemansa vuoksi ja sitä että roomalaiset näkevät että heidän ylläpitämänsä diili ei toimikaan. Eikö kuuloista hyvin nykyaikaiselta. Eliitti ja diili… On sitä osattu ja eletty ennenkin. Ja juonensa tuo porukka lopulta saa lävitse. Jeesuksen kuolemantuomion syy on ”Juutalaisten kuningas.” Loppujen lopuksi roomalaiset eivät pidä Jeesusta vaarallisena ihmisen ollenkaan ja hänen karismansa tehoaa tietyllä tavalla Pilatukseenkin. Hän sanoo ettei löydä tästä miehestä mitään vikaa. Mutta tuo itsepintainen jurnuttajien joukko saa lopulta tahtonsa läpi ja Pilatus kirjoittaa kuolemantuomion. He ovat saaneet tuon julman ratsuväen upseerin, hevoset ovat aina olleet hurjia kuten Ultra Bran laulusta ”heppa” saamme tänäänkin  kuulla ja ratsuväki on raakaa ja entisaikojen ratsuväen upseerit olivat hyvin julmia, roomalaiset varsinkin. Jotain Jeesuksesta kertoo se että hän tekee Pilatukseen vaikutuksen mutta hänelläkin on ylempi komentaja eli keisari. Pilatuksellakin on diili Keisari kanssa ja hän sortuu pelottelun alla tekemään varmasti jotain joka on hänen omatuntoaan vastaan. Pastori Tomaksellakin on diili. Hän ei ehkä enää pidä työtään mielekkäänä, mutta ei vain ehkä kykene enää löytämään uutta työtä ja uutta elämää.

Kärsimys
Mutta mitä sanomme lopulta kärsimyksestä? Palaamme alussa puhumamme Mittsunddan kirjon tunnelmiin ja Talven valoon. Katsomme kaikkia kärsiviä ja mietimme kärsikö heistä lopulta kukaan Jeesuksen vuoksi. Tomas, Märtä, kalastaja Persson, hänen vaimonsa ja lapsensa ja suntio Frövik… Tomas kärsii koska on menettänyt elämänhalunsa ja on turhauttuut. Märtan tunteet eivät saa vastakaikua, Person kärsi ja lopetti kärsimyksensä pakenemalla tästä maailmasta. Mutta miten on suntio Frövikin laita.

Frövikin on esittänyt kysymyksen ja väitteen. Varmasti hän on kärsinyt fyysisesti enemmän kuin Jeesus kärsi. Mutta kärsiikö hän muuten. Elokuvassa ja varsinkin elokuvassa joka on toteutettu pienten näyttämöiden mestarien toimesta roolihahmot lähtevät elämään monella tavalla. Bergmanin elokuvan näyttelijä tekevät juuri näin. Tomaksen hahmossa näemme hieman halveksuntaa Frövikiä kohtaan, ehkä paljonkin. Ehkä hänen uskonnäkemyksensä ärsyttää häntä. Voimme toisaalta miettiä miten Frövik kestää kauhea fyysisen tuskansa? Onko hän uskossaan vahva ja onko hän omalla tavallaan tuon joukon ainoa henkilö joka elämässä usko on voimaannuttava tekijä. Hänen hengellisyydestään emme tiedä ja elokuvahan on vain elokuva joka kyllä toisaalta on alkanut elämään ajatuksissamme, sen hahmot ovat tulleet lähemmäksi meitä.

Näemme tuossa elokuvassa kärsiviä hamoja ja niitä näemme elokuvan ulkopuolella, siinä suuressa näytelmässä joka avautuu ympärillämme joka päivä ja monessa tasossa.


Jeesuksen oikeasta seuraamisesta
Jeesuksen seuraamisesta puhutaan usein mutta emme välttämättä ymmärrä mitä se voi tarkoittaa. Jos otat todesta Jeesuksen opit ja väitteet sinulle ei välttämättä käyt hyvin. Oppilas ei ole mestariaan vähäisempi tässäkään. Mutta juuri Jeesuksen uutta ja syvällisempää tuntemusta tarvitsemme. Itse asiassa Bergmanin elokuva on tahattomasti tutkielma siitä mitä laki  luterilaisessa mielessä voi tarkoittaa. Rakastaako kukaan tuon elokuvan henkilöistä Jeesusta oikealla tavalla. Tomaksen käyttäytyminen ja epäonnistuminen sielunhoidossa ajaa kalastaja Perssonin kuolemaan oman käden kautta. Märtän rakkaudenkipeän olemuksen voi ymmärtää naisen kokemuksen kautta helpostikin eikä häntä pidä siitä syyttää, uskonkokemuksessaan hän on kuitenkin luottavainen. Frövik miettii varmasti asioita eikä saa ehkä lopulta vastausta. Kanttori elää omaa elämäänsä, mutta tulee lausuneeksi totuuden myös Tomaksesta. Ennen hän teki ja jaksoi järjestää kaikenlaista.


Lopulta Näemme joukon ihmisiä jotka eivät saa vapautusta. Jumala on jossain kovin kaukana. Jumala on kovin kaukana koska he eivät pysty tuntemaan sitä mitä Nasaretilaisen seuraaminen maksaa. Se seuraaminen voi sulkea monta ovea, mutta se voi avata monta ovea. Jeesuksen seuraaminen ei ole ihmisten miellyttämistä ja latteuksien puhumista. Oppilas ei voi olla mestariaan  vaatimattomampi. Ehkä loppuun yksi kysymys jonka chileläinen mestarirunoilija ja Nobel-laakeroitu Pablo Neruda esitti pienessä kirjasessaan ”Kysymysten kirja.” Neruda kysyy että kuinka monta kirkkoa on taivaassa? Neruda ei saa itselleen vastausta. Jeesus toimi aivan jossain muualla kuin aikansa kirkoissa. Taivaassa ei ole kirkkoja eikä niitä periaatteea voi olla meilläkään. Aina kun rakennamme kirkon yritämme vangita itselle jotain sellaista mitä emme pysty vangitsemaan koskaan seinien sisäpuolelle. Jumala hankkii meille oikeutta jos hankimme sitä lähimmäisillemme. Päivän psalmin antifonin sanat ”Hanki minulle oikeutta, Jumala, aja asiaani jumalatonta kansaa vastaan” voivat alkaa elämään.”  Mutta jos hankimme oikeutta jollekin ihmiselle emme sitä välttämättä itse saa. Maailma on kiittämättömien asuinpaikka. Lopulta voit joutua kärsimään kuten Mestarisikin kärsii. Mutta jatkukoot Jeeusksen työ, maksoi se mitä maksoi. AMEN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti