Marian ilmestyspäivä — Herran palvelijatar
21.03.2021 — ante diem XIII Kalends Apriles MMXXI
Saarna Liedon seuriskirkossa
Ihan tavallinen Marianpäivän saarna
Evankeliumi: Luuk. 1: 46-55
- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen (siemenelle),ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.
Johdanto — Kun eräs pappi antoi lapselle nimen
Entisaikoina, vanhan maailmankauden aikana, ja näin voimme todellakin sanoa, oli pappismiehiä joista kerrottiin monia juttuja. Heidän tempauksensa eivät päätyneet iltapäivälehtien otsikoihin eikä niistä pikavauhtia kerrottu sosiaalisessa mediassakaan. Saattoipa käydä niinkin ja usein kävi niin että sinänsä sattumukset jotka olisivat ansainneet päästä kansalliseen ja jopa kansainväliseenkin levitykseen jäivät paikkakunnalle ja ehkä niistä kerrottiin kun hiippakunnan papit joskus tapailivat toisiaan. Kaikkia ei ole edes kirjoitettu ylös. Sellainen hahmo oli muun muassa Ylä-Lapin suuri legenda Yrjö Aittokallion ja moni muu.
Mutta kerran aika tavalla etelämässä tapahtui jotain joka liittyi tämän päivän aiheeseen osuvasti. Oli mies, pappi ja melkoinen kirkkoruhtinas jolla ei ollut juuri tapana ottaa sanojansa takaisin. Jos hän tuli sanoneeksi ”Kun minä aloitin nuorisotyön tässä seurakunnassa 1845” niin hän pysyi sanassaan vaikka tarkoittikin sataa vuotta vanhempaa ajankohtaa. Niin, todellakin kun hän tuli noin sanoneeksi ja joku erehtyi huomauttamaan että tarkoitettiin varmastikin sataa vuotta myöhempää ajankohtaa niin hän se vain vastasi: ”Minkä sanoin, sen sanoin.”
Ja sitten kun kerran oltii kastamassa erästä lasta, tyttöä tuli lapsen äiti kovin hätääntyneeksi kun kuuli että lapsi sai hieman eri nimen kuin oli tarkoitettu. Tuo jämerällä ja aina päättäväisellä äänellä varustettu mies oli juuri kastanut lapsen nimellä Maria. Äiti oli tarkoittanut ja kai isäkin, että lapsesta olisi tullut Marja. Mies joka ei voinut ottaa sanojaan takaisin ei jäänyt tietenkään neuvottomaksi vaan totesi ykskantaan ”Jos se nimi kelpasi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen äidille, niin kyllä se kelpaa tälle kin tyttärelle!”
Tätä pieneen tarinaan voi aina viitata jos joku haluaa väittää että pappi antaa lapselle nimen. Näinhän ei ole ja tätä halutaan nykyisessä kastakaavassa korostaa kun jo alkuvaiheessa kysytään: ”Vanhemmat, minkä nimen olette antaneet lapsellenne?” Ja ettei vahinkoa vain pääsisi tapahtumaan voidaan asiaa vielä korostaa sanoin ”Vanhemmat, minkä nimen olette päättäneet antaa lapsellenne." Asiahan on niin että lapsi jolla jo nimi on kastetaan kristilliseen uskoon.
Marian nimi oli tärkeä ainakin tuolle menneen maailmanajan papille ja voimme kysyä mitä se merkitsee meille tänään. Suuri sisarkirkkomme on luonut Jeesuksen äidistä useita opinkappaleita, ja Maria on noissa kirkoissa varsin näkyvällä ja keskeisellä paikalla... Me sitä vastoin hyväksymme vain yhden Mariaa koskevan opinkappaleen; sen, että Jumalan Poika syntyi Neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ja siinäkään opinkappaleessa itsessään Maria ei ole keskeisellä sijalla…
Mutta mitä muuta meille luterilaisille merkitsee Jeesuksen äiti, jos hän ei ole esirukoilija, välittäjä ihmisten ja Kristuksen suhteessa, eikä hän ole liioin kirkon äiti tai Taivaan kuningatar? Lääkäri Luukkaan alkukertomukset ovat tulleet merkitsemään erittäin paljon kristilliselle kirkolle, myös meille. Jokin tarkoitus hänen henkilöhahmolla uskonsisältömme kokonaiskuvassa siis on...
Kertomus Mariasta se on pilkottu kolmelle vuosikerralle. Mikäli Marian asemaa uskomme kokonaiskuvassa halutaan valottaa on meidän todella mentävä päivän lyhyehkön evankeliumikappaleen ulkopuolelle. Ajatus Herran Palvelijattaresta ja armoitetusta henkilöstä ei avaudu eteemme ilman kaikkien kolmen vuosikerran yhteistekstin käyttöä. On kyse taas niistä laajemmista yhteyksistä...
Mutta jos todella haluamme ymmärtää Jeesuksen äitiä ihmisenä joudumme avaamaan näköalan kaikkien neljän evankeliumin todistukseen. Marian lapsenomaista uskoa ja luottamusta tarvittiin hänen esikoisensa erikoisen elämänuran ymmärtämiseksi. Samaisen Luukkaan tallentamassa kuvauksessa, jossa 12-vuotias Jeesus on temppelissä saamme nähdä ensimmäisen kuvauksen noista ongelmallisen tuntuisista väleistä. Jeesus-poika kun oli omin nokkinensa livistänyt Jerusalemin-matkalla vanhempiensa seurasta ja ryhtynyt jonkin sortin julkisen työnsä esinäytökseen. Saamme lukea, että vanhemmat eivät oikein ymmärtäneet poikansa vastausta.
Pahoilta varmaan tuntuivat nekin sanat joissa Jeesus sanoi Jumalan tahdon toteuttajia veljikseen, sisarikseen ja äidikseen. Jeesus kun ei oikein ollut halukas tapaamaan sukulaisiaan. Kaanaan häissä tapaamme varsin ankarasti sanailevan äidin ja pojan. Eikä Jeesus muutenkaan varmaan vastannut ihannekuvaa Daavidin valtaistuimella istuvasta hallitsijasta... Marian piina oli oleva pitkä… Ja hän oli tarvitseva pitkää pinnaa.
Mitä, me ja edeltävät polvet olemme tottuneet kuulemaan Marian ilmestyspäivänä — 463 sanaa ja 3438 merkkiä
Mariasta on kuitenkin puhuttu kirkossamme paljon. Satojen vuosien ajan Marian ilmestyspäivänä on pidetty valtava määrä saarnoja. Jos noita saarnoja lukee niin niissä toistuu tietty ajatuksenjuoksu ja satojen vuosien aikana lausuttu sisältö voidaan hvynkin tislata seuraavan 463 sanan ja 3438 merkin merkin tiivistelmään.
Kertomus nuoresta Mariasta kuvaa ihanalla tavalla jotain. Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.»
Niin, eikö Jumalan ensimmäinen teko ole siinä, että hän on laupias ja armollinen kaikille, jotka mielellään luopuvat omista kuvitelmistaan, oikeudestaan, viisaudestaan ja mitä hengellisiä lahjoja nyt onkaan ja halukkaasti pysyvät hengeltään köyhinä. He ovat todella Jumalaa kunnioittavia eivätkä kuvittele olevansa mitättömimminkään asian arvoisia vaan ovat mielellään Jumalan ja maailman edessä alastomat ja paljaat; kaiken mitä heillä on, he katsovat saaneensa pelkästä armosta ansiotta annettuna, he käyttävät sitä ylistäen, kiittäen ja pelolla kuin vierasta omaisuutta eivätkä etsi omaa tahtoaan, haluaan, ylistystään tai kunniaansa vaan ainoastaan hänen, jonka ne ovat.
Martti Luther piti Mariaa parhaana esimerkkinä Jumalan armosta. Valitsemalla hänet Jeesuksen äidiksi Jumala osoitti, mikä Hänen valtakunnassaan on suurta: köyhä ja nöyrä saa kunnian, mutta rikas ja ylpeä lähtee tyhjänä pois Hänen luotaan.
Maria on myös esimerkki ihmisestä, joka on avoin Jumalan edessä. Elämä ja usko ei ole puristettu vielä mihinkään kaavaan. Hän uskoo myös Jumalan yliluonnolliseen toimintaan. Jumala ei toimikaan aina samalla kaavalla. Eikä Mariaa suinkaan nöyryytetä, vaan hän on jo nöyrä ja siksi voi ottaa vastaan suuren ja pyhän tehtävän. Eikä tiedä, että se vei lopulta suuriin kärsimyksiin ja uhrauksiin hänen elämässään. Hänellä on sen verran terve itsetunto, ettei torju myöskään vanhemman naisen hänelle tarjoamaa apua ja kunnioitusta. Ilo saa pulputa kaikessa rauhassa tämän elämänhaluisen ja vapautuneen nuoren naisen sydämestä.
Jumalalla on asiaa ja tehtäviä kaikille. Jumala ei käytä ja valitse vain miehiä, ei ole koskaan yksistään valinnut. Myös nainen voi olla Jumalan armon ja suurten tekojen julistaja. Maria, nainen, saa ensimmäisenä tiedon odotetun Messiaan ja Jumalan Pojan syntymisestä. Sitä ei ilmoiteta ensinnä jollekin miesprofeetalle tai miespapille. Lisäksi hän rikkoo toisenkin oman aikansa itsestäänselvyyksistä. Nimittäin Maria saa tehtäväkseen antaa myös nimen pojalleen. Tämä kun tehtävä oli tavallisesti aina isän. Maria ei ole vain synnyttäjä, vaan myös Jumalan tekojen julistaja. Meidän ei tarvitse häntä palvoa, mutta suuresti kunnioittaa. Marian voima on liikkeelle lähteminen Jumalan voimassa, Häneen turvautuen. Hän sai kokea paljon Jumalan huolenpitoa. Maria ei suinkaan ole hiljainen ja alistuva, vaan Jumalaa ylistävä ja Hänen tahtoaan rohkeasti toteuttava nuori nainen. Maria rohkaisee epätoivoisintakin nousemaan ja katsomaan todellisuutta silmiin.
Marian Poika teki lopulta mahdottomia: nousi kuolleista ja todisti siten olevansa Jumalan Poika. Yli 30 vuotta kestänyt Marian piina oli lopullisesti ohi vasta pääsiäisenä. Elisabethin luo kiiruhtava ja vuorilla hyppelevä Marian hahmo on kevään merkki ja ennustaa jo pääsiäistä aivan samalla tavalla kuin meille suomalaisille joutsenten saapuminen on varma merkki siitä että kevät on lähellä.
Hänen askelissaan on myös Pyhän Hengen synnyttämää iloa. Hänen tavallaan saamme mekin luottaa Jumalan armoon ja johdatukseen sekä tehtävään. Hän antaa voimia, taitoa ja rohkeutta. Minkälaisia yllätyksiä Jumalan tahtoon uskaltautuva saakaan kokea elämässään, olkoon mies tai nainen!”
Jotain erilaista mutta ei kuitenkaan mitään uutta.
Yksi Marianpäivän teksteistä on kuitenkin vielä syytä nostaa esille. Se kun jää aina vähemmälle huomiolle. Kun evankeliumirkirjaa viime vuosituhanne lopulla uudistettiin ja siinä sivussa myös jumalanpalvelusta haluttiin korostaa myös vanhan testamentin tekstien ja uuden testamentin muiden tekstien kuin evankeliumitekstien arvoa. Nykyään kyllä näkee varsin harvoin saarnoja jotka nousevat Vanhan testamentin teksteistä tai Uuden testamentin kirjeiden teksteistä.
Vielä harvinaisempaa on kahden viime vuosikymmenen aikana ollut se että saarna rakenettaisiin siten että otettaisiin huomioon kaikki tekstit. Ja näin jäävät monet teksti vaille huomiota ja näin käy todella Marian ilmestyspäivänäkin. Saarnoihin ja hartauspuheisiin on tullut, kiitos kansainvälisten vaikutteiden ja tietynlaisen Roomaan päin katselemisen myötä uudenlaista virettä. Monet ihailevat ison sisarkirkkomme rakennetta, pappeutta, rakennetta ja sen suurta universaalisuutta. Toisaalta tähän voisi sanoa että eihän itse Lutherkaan koskaan kokenut että hän olisi halunnut luopua kirkkonsa jäsenyydestä, hän vain halusi uudistaa stä ja poistaa väärinkäytökset.
Monet Lutherin opilliset seuraajat aina omiin päiviimme saakka ovat halunneet puhua Kristuksessa olemisesta ja eräs Marianpäivän teksti, kolmannen vuosikerran Uuden testamentin teksti, puhuu juuri tästä. Ne ovat sanat apostoli Paavalin roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun alusta:
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.
Ne ovat sanoja Marian pojasta. Apostoli Paavali ei ollut juuri kiinnostunut Jeesuksen elämänkerrasta eikä sitä kautta tietenkään hänen äidistäänkään. Hänelle ensimmäinern ja tärkein asia oli Kristuksessa oleminen ja sen selittäminen. Ja sen pitäisi olla tänäänkin kaiken uskon ja sen selittämisen loimilanka. Uskomme on kuin matto ja siinä on erivärisiä matonkuteita joita eri pyhäpäivien tekstit meille kuvastavat. Tästä kudelmasta koostuu uskomme.
Mutta enää ei riitä se, että julistetaan uskontoa Jeesuksesta, vaan on pakostakin elettävä Jeesuksen uskonto. Mestari haluaa, että kaikki hänen seuraajansa jakaisivat täysimääräisesti hänen uskonsa. Jeesus haastoi seuraajansa paitsi uskomaan, mitä hän uskoi, uskomaan myös niin kuin hän uskoi. Sama haaste on edelleen voimassa. AMEN.
Ja mitäpäs musiikkia tähän loppuun ihan intergraation hengessä ja tarkoituksessa. Kuten joulukin katsoo pääisäiseen niin katsoo myös Marian ilmestyspäivä myös pääsiäiseen. No tietenkin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti