Saarna Pyhäinpäivänä. 02 november MMXIII. "Suuren tietovuotajan jäljillä." Epistolasaarna.

Saarna Auran kirkossa 02 nov MMXIII

Pyhäinpäivä

Suuren tietovuotajan jäljillä

Pyhien yhteys

Epistolassaarna

Grande omelia omelia

Päivän evankeliumi: Matteus 5:1-12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

»Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset:
 he saavat lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset:
 he perivät maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.»

Saarnateksti: Ilm. 7: 2–3, 9–17

Näin vielä yhden enkelin, joka nousi idästä kantaen elävän Jumalan sinettiä. Hän huusi kovalla äänellä noille neljälle enkelille, joille oli annettu valta hävittää maata ja merta: »Älkää hävittäkö maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin meidän Jumalamme palvelijoiden otsaan.»

Minä näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä:

Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella,
hän ja Karitsa!

Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan sanoen:

 Aamen.
 Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos,
 kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen.

Yksi vanhimmista kysyi minulta: »Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?» Minä vastasin: »Herra, sinä sen tiedät.» Hän sanoi minulle:

Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
 He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
 Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, 
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko
 eikä paahtava helle.
 Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä
ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.

I näytös. Tietovuotoja maailmalla.

Tänä vuonna monet salaisuudet ovat tulleet julki. Ja viime päivinä täällä meidänkin perukoilla, jos maailmassa mitään perukoita enää löytyy, on paljastunut että meidän suomalaistenkin salaisia asioita on urkittu. Lopulta joku on aina vuotanut tiedon näistä operaatioista julkisuuteen. Tietokoneiden maailma kun toimii aika lailla eri tavalla kuin ihmisen pää ja mieli. Ihminen voi pitää salaisuuden koko elämänsä, ja viedä sen lopulta hautaankin. Ja joskus hän on sen hautaan vienyt vaikka tuota salaisuutta on kuinka yritetty urkkia. Ja joku ei ole sitten koskaan salaisuuksiaan kertonut vaikka häntä olisi julmasti kidutettukin.

Salaisiin tietojärjestelmiin jotka ovat sähköisessä muistissa päästään käsiksi, mutta kenenkään ei tarvitse tänäkään päivänä paljastaa mitään niin sanottua salaisuutta julkiseen tietoon ellei hän sitä itse halua. Ajatusten lukeminen on vaikeaa, ellei täysin mahdotonta, ja viisaimpiakin kallonkutistajia pystyy hyvin harjaantunut henkilö kyllä harhauttamaan.

Mikä pätee sähköisiin järjestelmiin pätee kyllä myös ihmismieleen. Aina kun jotain paljastuu on kyse tietovuodosta. Ajatellaanpas vain hetken millaisia salaisuuksia jotkin kanssaihmiset kantavat muistissaan ja kokemuksessaan. Eikä meidän tarvitse mennä kauaksi lähimmäistemme pariin, jokaisella on salaisuuksia. Mutta eihän kaikkea tarvitse todellakaan toisille kertoa.

  

II näytös. Päivän epistola on suuri tietovuoto.

Kun luemme Johanneksen ilmestystä, ja aivan erityisesti lukua 7, se on luku jota on totuttu lukemaan paljon hautaustoimituksissa, ei välttämättä heti tule mieleen tietty asia, se tietovuoto. Tuossa kappaleessa on nimittäin kyse mitä suurimassa määrin tietovuodosta.

Ehkä tämä puhe tietovuodosta tulee käsitettävämmäksi kun otamme vielä tähän sanat jotka voidaan kuulla hautajaisissa. ”Kuulemme nyt lisää Pyhää sanaa koko raamatun viimeisestä kirjasta, Uuden testamentin viimeisestä kirjasta, Johanneksen ilmestyksestä, sen luvusta 7. Se on taivasnäky.”

Ja täytyyhän sen olla tietovuoto koska kukaan ei ole tullut takaisin tuolta puolen kertomaan mitä siellä oikein on, ja mitä siellä tapahtuu. Se on voitu nähdä vain välähdysmäisesti kun verhoa on hetkeksi rajoitettu. Ja kun puhumme taivasnäystä niin tietenkin ymmärrämme että puhe taivaasta on entisaikojen ihmisten perua. Tulevan maailman elämä, ja se mitä siitä voimme Johanneksen tietovuodon perusteella jopa tietää, on jotain joka kyllä on jossain ”taivaassa.” Mutta sillä tavalla taivaassa, että voimme sanoa ihan jopa levollisen tietäväisin mielin: ”maailmankaikkeuden salaisissa paikoissa.”

Tämä kaikki, pieni viisastelukin, on tarpeen jotta ymmärrämme ensin näiden ihmismaailman salaisuuksien vuotamisen valossa suuremman ja kallisarvoisemman asian. Jos tulevan maailman elämästä on jotain tietoa meille vuotanut, niin eikö se ole itsessään merkki siitä, että se on.

Missä ihmisten maailman suurissa salaisuuksissa on kyse valtioiden turvallisuudesta, siinä Jumalan maailman salaisuuksissa on kyse vieläkin suuremmista asioista. Että salaisuuden verho kerran hetkeksi avautui, niin siinä ei ollut tarkoitus levittää turvattomuutta ja pelkoa. Sellaistahan meidän ihmisten maailmaan on tänä vuonna paljon tullut, ja voi hyvänen aika mikä kalabaliikki tälläkin pienellä perukalla, Suomenniemellä vielä asiasta lähipäinä nousee.

III näytös.  Johanneksen tietovuoto, korjaamme Johanneksen ilmestys...

Johanneksen ilmestyksen näyissä oli kyse jostain muusta. Unohdamme nyt koko kirjan selityksen josta on tehty niin paljon mitä kummallisimpia tulkintoja. Loppujen lopuksi siitä on mahdotonta tehdä mitään tulkintaa siitä kuinka ja missä järjestyksessä uusi luominen joskus tapahtuu ja mikä aikakausi sen on kokeva.

Enemmän vain ja ainoastaan pitäisi kiinnittää huomio niihin toivon näkyihin joita aivan erityisestä tänäinen tekstikappaleemme eteemme avaa ja tuo.

“Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko
eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä
ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.”

Ensinnäkin voimme sanoa, että päivän epistolan tekstissä kuvataan taivaallista juhlaa, taivaallista jumalanpalvelusta. Ja tietenkin se tehdään tavalla jonka antiikin ajan ihminen voi tajuta. Jos tuo kuvaus tulisi tänään ja meidän aikanamme niin se voisi kuulostaa erilaiselta. Aivan aluksi erilaiselta, mutta kuitenkin lopulta saman sisällön paljastaen. Kyse on pelastuneiden joukon riemusta, Ja kuka tietää vaikka tuossa joukossa jossa on kaiken maailman väkeä on kyse yhdestä palveluksesta, sellaisesta palveluksesta josta voisimme käyttää jopa nimeä ”taivaaseentulo-palvelus.”

Että niitä vietettäisiin aina uudelle saapumiserälle, tällaiseenkin voivat ajatuksemme johtaa, ja ne saavat johtaa sellaiseen. Se ei missään tapauksessa ole villeimpien tulkintojen joukossa joita Johanneksen ilmestyksen eri kohdista on tehty. Eikä siinä ole mitään, ei siinä ainakaan pitäisi olla, mitään turvattomuuden ja pelon tunteita lietsovaa. Elikkä tämä tietovuoto jonka Johannes, tuo entisaikojen Julian Assange tai pikemminkin Edward Snowden, sai tehdä olikin oikein hyvä asia. Vai oliko sittenkään?

IV näytös. Hutba, kehotuksen sanoja.

Niin! Heitimme ilmoille yhden kysymyksen. Tai oikeastaan useampiakin. Oliko tuosta tietovuodosta koituva pelkästään hyvää, että kaikkialla olisi toivoa sen jälkeen. Nykyajan ihminen ei tajua aina sitä mistä pitäisi päästä ja mihin. Kun puhutaan laveasi pelastuksesta, ja jopa evankelioidaan ihmisiä joku voi sanoa ihan perustellustikin ”Mistä pitäisi pelastua?” Sanoppa hänelle sitten: ”No suuresta ahdingostapa tietenkin; ja päälle: ”Johannes 7!” Näinkin voidaan tietysti tehdä, mutta se ei aina ole kovin järkevää.

Elämme myös aikaa jolloin vedetään jyrkkiä rajoja ja aivan ennen näkemättömällä tavalla. Ennen pidettiin välttämättömänä, että eri kirkkokunnat, kristilliset uskomussuunnat käyvät keskenään vuoropuhelua. Nyt puhutaan uskonnon-vapaudesta ja painotetaan uskonnonrauhan merkitystä ja vuoropuhelua. Kohta varmaan painotetaan sitä, että pitäisi löytää enemmän niitä yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia asioita.  Niin on laita kristittyjen keskinäisessä kanssakäymisessä kuin niissä laajemmissakin yhteyksissä.

Johanneksen ilmestyksen ehkä syvällisin ilmestys, se jonka luemme luvussa 7, on vakavaa puhetta ja on jotain niin ihmiselle tavoittamatonta, että voi kysyä miten sinne saapumiserään sitten päästään. Joillakin on tietysti uskonvarmuus josta kovin laveasti kerrotaan. Siitä on kyllä varoitettu ja itsensä Mestarin suusta, siis Jeesuksen Kristuksen suusta. Jeesus itse asiassa kehottaa olemaan vuotamatta liikaa asioita julki. Toivottavasti asian tekee uskottavammaksi se, että Jeesus itse oli suuri salaisuus. Hän oli Jumalan tietovuoto ihmiskunnalle.

Pohdintamme lähenee loppuaan, vaikka voisimme tämän pienen johdannoksi jäävän hetken jälkeen jatkaa vaikka iltamyöhään. Omia sanojamme emme enää tähän tarvitse. Voimme jäädä kaikkien aikojen suurimman tietovuotajan rauhalliseen syliin, turvalliseen huomaan. Hänen huomaansa joka kehotti olemaan tuomitsematta, hänen huomaansa jolla vain oli varaa sanoa että aurinko nousee niin hyville kuin pahoillekin ihmisille, ja valaisee heitä kaikkia samalla tavalla. Kaikkea ei tarvitse toitottaa ja julki tuoda. Konsanaan parempi on elää asioita todeksi ja näin, jos meissä valoa on ja oikeaa valoa, niin silloin olemme eläiä evankeliumeja emmekä mitään asioista pois perillä oleville ihmisille tyhjäksi jääviä sanoja hokevia raamatunlause-automaatteja. Mestarin sanat, suuren tietovuotajan sanat, kertovat kaiken:

"Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” AMEN.