Saarna 16. sunnuntai helluntaista. 07 september. "Pyhä huolettomuus."

Saarna Auran kirkossa 08 sept MMXIII  16. Sunnuntai helluntaista. 1. vuosikerta.
"Pyhä huolettomuus." 
Jumalan huolenpito
Grande omelia

Epistolateksti:
Gal. 6: 2–10
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.

Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.

Evankeliumi:
Matt. 6: 25-34
  "Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
    Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

I Aloitusnäky
Monta kertaa tästä saarnastuolista on pohdittu Jeesuksen vuorisaarnan syvintä olemusta ja niin kai pitäisi tehdä tänäänkin. Voisimme jälleen kerrata kaikki ne ainakin 10 eri tulkintamallia ja paljon jäisi senkin jälkeen vielä selittämättä. Tai sitten voisimme vain tunnelmoida, ottaa vaikkapa viitteen aamuisesesta Turun Sanomista, sanoa niitä näitä ja hiljaa lipua kohti uskontunnustusta…

Nuo kaksi pientä näkyä ovat tietysti kaksi ääripäistä tapaa lähteä yhdessä elämään ja tulkitsemaan päivän evankeliumin sanomaa. Siinä on vain sellainen vaara että kummassakin menee lapsi pesuveden mukana, toisessa ehkä enemmän ja toisessa aivan kokonaan.

Jos tänään yrittäisimme sen ohella, että jonkin verran myös etsimme tekstin sanoman yhteyttä tässä ympäristössä vietettävän juhlapäivän luonteeseen ja sen laajempaan yhteyteen yhteiskunnassamme, miettiä mitä oli se pyhä huolettomuus jota Mestarimme puhe, vuorisaarnan kappale niin kovasti huokuu…

II Pyhä huolettomuus
Nuo Jeesuksen sanat ovat hyvin pitkälti hänen aitoja sanojaan vaikka vuorisaarna on itsessään puhekokoelma tietyillä lisäyksillä ja korostuksilla. Ja niinhän siinä sitten kävikin että seuraava evankelista, kertomuksen kirjoittaja Luukas sitten tavallaan hajottikin vuorisaarnan otettuaan kaikesta selkoa aivan alusta saakka. Niin…  Luukashan sanoo aivan kertomuksensa alussa näin:

”Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.” 

Yhtä kaikki! Hajoitti Luukas sitten Jeesuksen vuorisaarnan kenttäsaarnaksi ja pienemmiksi kappaleiksi niin voimme pitää kiinni siitä että Mestarimme todellakin puhui Pyhästä huolettomuudesta ja sitä on tänään tarkasteleminen. Kieltämättä Mestarin sanat tuntuvat käsittämättömiltä ja juuri siksi ne ovatkin todiste niiden aitoudesta. Ne ovat tavallaan kiertävän saarnamiehen syvällä rintaäänellä elettyä todellisuutta. Ne Jeesus lausui tilanteessa jossa hänellä oli paljon seuraajia ja moni halusi tehdä hänestä kuninkaan. Elettiin aikaa ennen kärsimystietä ja ensimmäistä pääsiäistä. Itse Matteuksen evankeliumin kirjoittaja halusi osoittaa nuo sanat omalle varsin pienelle seurakunnalleen joka monella tavalla eli tilanteessa jossa tehtiin rajankäyntiä juutalaisuuteen. Tämä rajankäynti näkyy niissä kohtauksissa joissa tuossa kertomuksessa Jeesus erityisen painokkaasti käy kiistakeskusteluja esimerkiksi perinnäissäännöistä.

Jeesuksen sanat jotka puhuvat Pyhästä huolettomuudesta voidaan ottaa vakavasti ja jopa unohtaa kaikki hienolta kalskahtavat sanakäänteet joita äsken viljelimme. Ne joissa pohdimme tilanteita joissa noita sanoja kauna sitten käytettiin ja miten paikoillensa oikein tulivat. Vai onko asia sittenkään niin yksinkertaista? Nuo sanat voivat olla myös äärimmäisen loukkaavia ja pitää aina ymmärtää, että eri aikakausien ihmiset näkevät ne aina eri tavalla.

Ajattelemmepas vaikka sitä miltä nuo sanat jotka puhuvat vaatteista, syömisestä ja juomisesta tuntuvat tässä ”Pyhän huolettomuuden” yhteydessä jos ne harkitsemattomasti heitetään vaikkapa leipäjonossa olevien paljon kärsineiden ja kaiken, jopa ihmisarvonsa menettäneiden kanssaveljiemme päälle. Pois sellainen. Pyhä huolettomuus ei voi olla lähtökohta Jeesuksen ja Jumalan valtakunnan ymmärtämiselle, se on pikemminkin ja vain ja ainoastaan se tila, suorastaan tajunnan ja olemisen tila johon voidaan päästä kun jotain eletään todeksi.

Monet muistavat ajan 50 vuotta sitten kun sodan käyneen sukupolven lapset rikkoivat rajojaan ja asettuivat kapinaan edellisen sukupolven arvoja kohtaan. Silloin Jeesus ja hänen Pyhä huolettomuutensa kävivät yhteen esimerkiksi hippiliikkeen ja radikalismin liikehdinnän kanssa. Ja onko moni tullut ajatelleksi sitä, että itse meidän Marttimmekin, siis Martti Luther puhui Pyhästä huolettomuudesta. Niin… Kaikille on varmasti tuttu virsikirjamme virsi 170 ”Jumala ompi linnamme…” Tosin Martin Pyhä huolettomuus hukkuu paljolti varsin kiihkoisaan tunnelmaan, Pyhä huolettomuus saa suorastaan musiikkitermillä sanottuna todella scherzomaisen ilmenemismuodon ja tietyllä tavalla tuo virsi on todella furioso, raivoisa. Se vilisee sotamaista tunnelmaa ja päättyy sanoihin joista tuota Pyhää huolettomuutta jonka kanssa olemme nyt hieman yrittäneet tehdä tuttavuutta ei aluksi tunnista: ” Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta.” ”Henkemme, osamme ja onnemme;” eikö se ole sama asia kuin elämämme, vaatteemme, syötävämme ja juotavamme?”

Mutta ehkä on parempi taas unohtaa hienostelut ja italiankieliset musiikkitermit scherzo ja furioso ja kiinnittää huomio sanoihin jotka Marttikin nostaa ensimmäiseen asemaan. Ne sanat ovat ”Jumlan valtakunta.” Ja niinpä huomaamme, että Jeesuksen opetuksessa Pyhästä huolettomuudesta keskeiseen asemaan nousevatkin seuraavat sanat:  

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

III Yhteenveto ja eräs huolenaihe
Kullekin päivälle riittävät siis sen omat murheet! Viisas opettaja joka lupaa seuraajilleen verta, hikeä ja kyyneleitä. Sellainen opettajamme on Mestarimme. Mutta Jeesus on enemmän kuin opettaja, hän on ihmiskunnan Vapahtaja ja oikeaa Pyhää huolettomuutta ei voi kokea ellei usko häneen, ellei usko hänen kuolemaansa meidän puolestamme. Oikeaa Pyhää huolettomuutta ei voi tuntea ellei usko hänen ylösnousemukseensa. Oikeaa Pyhää huolettomuutta ei voi kokea ellei usko Pyhään Henkeen. Sitten vasta ollaan Jumalan valtakunnassa.

Entä sitten se tilanne miksi olemme täällä tänään ja tällaisella joukolla? Riittääkö pelkkä puhe Jumalan valtakunnasta ja oikeasta Pyhästä huolettomuudesta hälventämään joitakin huolenaiheita asioista jotka monelle ovat olleet hyvin tärkeitä? Miten tulevat sukupolvet, nekin jotka jo elävät keskuudessamme suhtautuvat sellaisiin väitteisiin, että Jumalan varjelu oli kerran vaikeina sodan vuosina kansamme yllä. 

Asiallinen asioista puhuminen voi olla hyvä lähtökohta aivan samalla tavalla kuin on tarpeen selittää mitä on oikeastaan Jeesuksen sanojen taustalla kun hän puhuu Pyhästä huolettomuudesta. Jumalan valtakunta on rauhanliike, vaikka Mestari toisaalla puhuukin miekasta rauhan sijaan. No.. ne sanat voimme ottaa vertauskuvallisina tilanteissa joissa evankeliumi ja sen seuraaminen jakavat läheisiä ihmisiä, jopa sukulaisia, eri leireihin ja jopa rikkovat verisiteet loppuiäksi. Sodan ja rauhan asioista puhuminenkin rikkoo monien välejä,  mutta vain asioista asiallisesti puhumalla tehdään rauhantyötä ja tuotetaan rauhaa.

Vielä näemme muitakin asioita jotka voivat kovasti huolestuttaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme nähneet henkisessä ilmapiirissämme, suomalaisessa henkisessä ilmapiirissä jälleen juurettomuutta elikkä radikalismia. Veteraanisukupolvien perintö ja monet sen aikaiset asiat tulevat tarkasteltavaksi aivan uusista näkökulmista. Joku voisi sanoa että eikö mikään ole enää pyhää? Tarkkasilmäisin tarkkailija on jo tänä vuonna nähnyt kirjoituksia ja onhan eräs historioitsijakin, hyvänen aika peräti Urho Kekkosen elämänkerturi kerrassaan, lähtenyt härkkimään ylipäällikkö Mannerheimin henkilökuvaa.

Onpa julkaistu tutkimuskin joistakin aivan peri-inhimillisistä asioista joita tapahtui miehitetyssä Itä-Karjalassa. Mitä nähdään erään inhimillisen osa-alueena, siitä puhutaan nyt moraalin villinä läntenä. Sellaista on nähty aiojen alusta saakka kaikilla sotatantereilla ja niiden liepeillä. Ja aivan varmasti pian kaunokirjallisuus tulee puhumaan vähän tuntemattomammastakin sotilaasta, saatenkaarisoturista, ja ei se kirjan tasolle jää. Yhtä kaikki, vaikeat asiat käsitellään aikanaan.

Mutta lopulta kaikki mitä sanotaan täydentää vain inhimillisen elämän kuvausta, ja jos siinä olisi jotain hävettää ja peiteltävää niin silloin ihmiselämä itsessään olisi arvoton ja häpeällinen asia. Kenelläkään ei voi olla eikä saa olla mitään pelättävää. Totuus ei aina heti voita, mutta kun puhutaan asioista rehellisesti ja avoimesti ja ennen kaikkea kiihkottomasti niin silloin se kyllä voi voittaakin. Ja jos se lohduttaa niin voitto, oli se millainen tahansa pitää aina sisällään myös tuskaa. Kun sanotaan ”Joka tietoa lisää se tuskaa lisää.” Samalla hengenvedolla pitää myös sanoa: ”Joka haluaa kuulla totuuden, varautukoon myös tuskaan…”

Meidän tulee muistaa mitä Pyhän huolettomuuden julistaja teki. Lohduttakoon se meitä kaikkia. Hän hyväksyi ystävikseen epämääräisiä ihmisiä, syntisiä naisia ja muita laitapuolen kulkijoita, ihmisiä joilla ei ollut sijaa yhteiskunnassa.  AMEN.