sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Saarna Perheen sunnuntaina. 17 november MMXIII. “Antaisiko Jeesus laittaa ketsuppia kalasoppaan?”


Saarna  17 nov MMXIII
Perheen sunnuntai
Antaisiko Jeesus laittaa ketsuppia kalasoppaan?
Perhe, Jumalan luomislahja
Grande omelia


Evankeliumi:
Mark. 10: 13–16

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.» Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.


Ensimmäinen näytös. Suuren laulunikkarin kotona.

Aivan aluksi on kysyttävä yksi kysymys. Tuo kysymys joka on päivän saarnakäsikirjoituksemme otsikkona. Nimittäin: ”Antaisiko Jeesus laittaa ketsuppia kalasoppaan!” Teemme tuo kysymyksen mutta ennen kuin matkaamme Galileaan niin viivähdämme parissa hetkessä täällä kotomaassamme tässä ajassa ja ajassa pari sukupolvea sitten.

Mutta asiaan ja juonenkulkuun ennen kaikkea. Jotkut vain on ovat sellaisia! Välittömiä ja rajoja rikkovia ihmisiä. Ihmisiä joissa vakava ja hauska yhtyvät ennen näkemättömällä tavalla. Yksi tällainen henkilö oli Reino Helismaa, mies joka on säveltänyt ja sanoittanut laulun ”Päivänsäde ja menninkäinen. Tuon laulun jonka Tapio Rautavaara on unohtumattomalla tavalla tulkinnut. Helismaa oli suuri lasten ystävä ja yleensä koulupäivän jälkeen hänen kodissaan, hän kun työskenteli paljon kotonaan, oli joskus paljon pieniä vieraita, eikä hän koskaan työntänyt heitä pois luotaan. Tietystikään kaikki vanhemmat eivät moisesta tykänneet.

Kuvaavaa oli sekin että jos joku lapsi oli lähiseudun lapsi oli kateissa löytyi hän aivan varmasti Helismaan luota. Iltapäivä kulki soiton ja laulun merkeissä ja ehkäpä tuo Päivänsäde ja mennikäinenkin on voinut syntyä pienen iltapäiväsession tuoksinassa kun suuri laulun mestari, hauskan ja vakavan mestari, on katsellut pienten lasten puuhastelua. Ja sanotaan, että ankara tupakkimies Helismaa unohti tuskansa aina iltapäivisin kun hänellä oli pieniä vieraita koti täynnä. Tästä pienestä kuvasta joka eteemme avautuu löydämme jotain meille hyvin tuttua kun vain hetkeksi rauhoitumme.


Toinen näytös. Pieni sutaisu kesäkuun illassa.

Tänä vuonna kesäkuun neljästoista päivä internetissä julkaistiin muuan kirjoitus joka sai viimein valtaisan huomion. Lopulta kirjoituksen kävi lukemassa monisatatuhatuhatpäinen ihmisjoukko, ja kirjoitus on toistaiseksi kerännyt yli 90 000 peukutusta. Muuan tamperelainen mies oli sanojensa mukaan ohimennen ”sutaissut” kirjoituksen nettiin, ja lähtenyt omien sanojensa mukaan lähikapakkaan katsomaan kavereitaan. Hämmästys oli sitten ollut valtaisa kotiintulon jälkeen. Kirjoitus oli tietysti sitten listan kärjessä, ja sitä oli jaettu toisille internetin käyttäjille valtaisia määriä. Ja siitä puhutaan tänäänkin, ja toivottavasti moni on ottanut siitä opikseen.

Kirjoitus käsitteli lapsen päivää ja sitä miten suuri keljutus lapsella saattaa tänä päivänä olla. Kirjoitus oli otsikoitu normaalin luonnonmukaisella tavalla, mutta asiayhteydessä siinä ei ole mitään pahaa. Toisaalta kirosanojen alkuperää ja dynamiikkaa miettiessä tiettyjä yhteyksiä tosinaan ihmettelee, varsinkin tuon sanan kohdalla. Mutta se on sana jota käytetään paljon ihan vintiöstä vaariin.

Tuo Veikko Sorvaniemen kirjoitus puhui enemmän kuin tuhat ja yksi sosiaalipolitiikan väitöskirjaa ja se on jo sinänsä yksi Suomen kielen käytön muistomerkki jo nyt. Tuskinpa koskaan kukaan on pystynyt tekemään sellaista roolinottoa siihen maailmaan jonka on itse jo unohtanut, mutta jonka on itse lapsena kerran elänyt. Otamme siitä yhden esimerkin joka kuvaa ruokailua päiväkodissa sen jälkeen kun on pitänyt ensin syödä aamulla väkisin pahaa aamupuuroa:

” Lounaaksi on kalasoppaa. Se onkin hyvää, ilahtuu ihmistaimi. Lapsi pyytää ketsuppia kalasoppaan, vaarikin laittaa aina ketsuppia kalasoppaan. Ei siihen kuulu laittaa ketsuppia, sanoo täti. Lapsi ei ymmärrä, miksi ei muka kuulu? Vaarikin laittaa. Ei vaan kuulu, perustelee ammattikorkeakoulun käynyt kasvatusalan ammattilainen ja työntää lautasta lähemmäksi.”

Sorvaniemi puhuu asiaa joka tulee noteerata tänään kun vietämme tätä pyhäpäivää ja sen jumalanpalvelusta perheen sunnuntain sisällöllä. Aivan varmasti löydämme päivän evankeliuminkin sisällöstä jotain käy yhteen tuon äsken kuvailemamme kirjoituksen kanssa. Nimittäin lasten ja aikuisten maailmassa on jotain aivan sovittamatonta…


III näytös. Mennäänpä hetkeksi Galileaan

Päivän evankeliumi on kaikille tuttu, ja jokainenhan on kuullut sen ensimmäistä kertaa jo oman kasteensa aikana. ne sanat jotka väitetään Martti Lutherin sanomiksi eivät ole aivan perättömiä. Martin kun sanotaan väittäneen, että pieni lapsi kyllä meille käsittämättömällä tavalla ymmärtää mitä hänelle sanotaan. Nykyaikainen aivotutkimus hieman puoltaa tätä väitettä. Hyvin pieni lapsi aistii ja rekisteröi tunnelman ja tapahtumanakin jossa on useita henkilöitä. Hän aistii ilmapiirin ja kun tutkimus vielä kehittyy niin voimme vain hämmästyä niistä tuloksista joita vielä kuulemme.

Että jos pienestä pitäen lapsi aistii vain epäluuloa, ahdistusta ja huonoa ilmapiiriä niin ei siinä kovin hyviä eväitä kenellekään anneta. Sitten ollaankin tilanteessa jota tuo tamperelaismies hyvin kuvasi.

Mutta nyt takaisin päivän evankeliumiin ja mennäänpäs sitten Galileaan. Jeesuksen ja lasten kohtaamisessa ja tuossa yhteydessä aistimme jotain hyvin kuvaavaa. Siinä kaksi maailmaa törmäävät yhteen tavalla josta löydämme jotain aivan ensimmäisestä tänään eteemme tuomasta näystämme ja tuosta toisesta jossa kuvataan pienen lapsen tuntemuksia.

Vain aito ja välitön ihminen voi toimia kuten Jeesus toimi. Ja jos emme ole ajatelleet asiaa sitä kantilta, että millaisen miehen luo he niitä lapsia oikein toivat? Meillä jokaisella on tietty ennakkomaine, jos näin halutaan tuota sanaa käyttää. Joitakin on vaikea lähestyä ja joidenkin luokse on helpompi päästä. Tuskinpa vanhemmat olisivat tuoneet lapsiansa Jeesuksen luo jos hän olisi ollut tärkeilevä ja omasta asemastaan niin tarkka ja muutenkin turhantärkeä.

Jeesus oli nimittäin uskon mies jolle mikään inhmillinen ei ollut vierasta. Hän oli täydellinen vastakohta moralisteille, omien pelkojensa ja sääntöjensä maailmassa eläville ihmisille jotka eivät ole koskaan oikealla tavalla edistäneet Jumalan valtakunnan asiaa; evankeliumin riemuvoittoa. Ja voimme olla varmoja siitä, että näkymä jonka nuo Markuksen kymmenennen evankeliumin kolme jaetta avaavat toistui kaikkialla tuon jälkeen minne hän menikin. Ja kun ajattelemme Jeesusta ennen hänen julkista toimintaansa niin tuo näky lasten kanssa puuhailevasta miehestä avautuu eteemme. Jeesuksen työpaja oli aivan varmasti täynnä lapsia iltapäivisin niin että hänellä ei aina välillä ollut edes rääpyä tehdä töidä. Tässäkään ei ole mitään uutta. Tuollaisia kuvauksia on vieraskielisissä hartauskirjoissa ja siinä maailmassa jossa pappi puhuu hyvin pienelle seurakunnalle, seurakunnalle joka on aina sunnuntaisin melkein täysimääräisesti koolla.

Näin voimme mekin tänään kuvitella. Ja monelle moralistille, sellaisellekin joka pitää itseään mukamas hyvänä kristittynä, olisi aivan varmasti kauhea pettymys jossa aivan oikea Jeesus aivan oikeasti tulisi kylään tai luoksemme. Hän ei pukeutuisi kuten odotimme eikä hän puhuisi kuten odotamme ja tuskinpa hänellä olisi edes virsikirjaa mukana. Mutta jokainen saa odottaa sellaista Jeesusta kuin hän tarvitsee. Kysymmepä vain: miten odotuksemme ovat noin yleensä toteutuneet?

Kaikessa julistuksessa on se vaara, että hoetaan vain sanoja. Sanoja sovituksesta tai siitäkin että ”Anna Jeesuksen tulla asumaan luoksesi.” Sitten ei mietitä kovin tarkasti, jos kohta ollenkaan, sitä mitä se tarkoittaa… Ikään kuin nuo hoetut sanat riittäisivät. Olisikohan niin että kun Jeesus tulee asumaan luoksesi niin silloin se ketsuppipurkki todellakin avataan ja sitä laitetaan muuhunkin kuin kalakeittoon. Niin tuo ketsuppipurkin avautuminen tarkoittaa jääkiekkokielessä sitä, että niitä maaleja tulee sitten ja monta tuleekin. Siinä tilanteessa omien pelkojensa ja uskomustensa vanki voi vapautua ja ymmärtää millainen vallankumous se onkaan että Jeesus tulee asumaan luoksesi ihan oikeasti. Silloin alkaa elämänilon aika ja ihmiset voivat ihan oikeasti uudistua ja ymmärtää sen mitä Jeesus on kerran heidän puolestaan tehnyt.

IV näytös

Jeesus, ketsuppi ja kalakeitto?

Lopuksi on sitten vastattava alussa esitettyyn kysymykseen. Antaisiko Jeesus laittaa ketsuppia kalakeittoon? Kysymykseen on helppo vastata. Raamatun ajan Jeesus ei laittaisi ketsuppia kalakeittoon sillä uutta maailmaa ei oltu vielä löydetty. Ei siinä kalakeitossa ollut myöskään perunaa, tuota Andien vuoriston lahjaa koko ihmiskunnalle, eikä tietenkään tomaattia joka tuli vanhaan maailmaan vasta noin 500 vuotta sitten.

Mutta nykyajan Jeesus olisi varmasti antanut niin tehdä. Jeesus oli juutalainen mies ja kyllä Israelissa, alkuperäisten siionistien jälkeläisten maassa, noudatetaan tarkkoja ruokasäännöksiä. Kyllä siinä maassa perunoita ja tomaatteja kasvatetaan. Varmasti hyvän ruuan ystävänä Jeesus saattaisi mielessään hieman harmistella sitä, syömäriksi ja juomariksi kun häntä aikoinaan myös moitittiin, ettei oltu tehty tomaattista kalakeittoa, ja että sitä pitää ruitsia soppaan noin pikaruokamenta-liteetilla, mutta tuskinpa hän toruisi pienen ihmisen pientä pyyntöä. Ja ottaisipa hän varmaan kulhollisen itsekin ja laittaisi sekaan ketsuppia. Mutta onko merkillä sitten väliä, siitä ei pidä kiistelemän. Tietysti paras merkki on omatekemä ketsuppi joka on tehty lasten kanssa yhteinen päämäärä mielessä.  AMEN.

Tämä saarna julkaistiin myös toisella areenalla ja sitä myös kommentoiitiin:

http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/154140-antaisko-jeesus-laittaa-ketsuppia-kalakeittoon#comment-2403725


1 kommentti:

  1. Tämä on vain käsikirjoitus joka on laadittu aamusella 17 nov mmxiii koko viikon kestäneen pohdinnan jälkeen. Saarnaa ei pidetä tällaisenaan, ja käsikirjoitus-luonne korostuu täten mitä ilmeisimmällä tavalla. Jos tämä tällaisenaan pidettäisiin, niin puhunnos kestäisi noin 22 minuuttia...

    VastaaPoista